Ei tullut lottovoittoa hyttiarvonnassa vai onko se edes arvonta? Matkasimme Tukholman risteilylle Lyylin ja kummityttöni Keken kanssa syyskuisena viikonloppuna. Olin ostanut matkan Club One -synttärilahjahintaan 20€. Hinta on älyttömän halpa, ja ei kai sitä voi olettaa saavansa luksusta sillä hinnalla. Normaali hinta meidän matkalle syyskuisena lauantaina olisi ollut 117€. Valitsin jäljellä olevista vaihtoehdoista Promenade-hytin, koska koska ajattelin sen olevan kivaa vaihtelua tytöille. Kahdella viime matkalla meillä on ollut A-luokan hytti merinäkymällä.
Hytti oli tilavan tuntuinen ja Keisha kommentoikin heti ovelta, että tämä on ollut isoin hytti, mitä meillä on ollut. Pieni pettymys oli kuitenkin näkymä. En tiedä millä perusteella hytit valikoituvat, mutta näkymämme oli ankea, pölyinen baarin katto. Lapset istuivat mielellään ikkunalaudalla ja napostelivat herkkuja. Iso ikkunalauta toi kivasti lisätilaa 11 neliön hyttiin.
Hytti oli aivan laivan perässä ja siellä oli aika rauhallista. Yöllä ei kuulunut mitään melua hyttikäytävältä. Luin myöhemmin jostain nettikeskustelusta, että laivan päätyhyttejä ei suositeltu, koska baareissa on ohjelmaa yömyöhään. Toki musiikkia kuului hyttiin, mutta se ei häirinnyt meidän yöunia.
Hyttiin oli tehty pientä pintaremonttia, mutta kylpyhuone oli kulahtanut ja nuhjuinen. Esimerkiksi WC-istuimen painike oli rikki. Kaikki kuitenkin toimi ja Lyylille etukäteen tilattu potta odotti valmiina hytissä. Illalla tilasin vielä sängynlaidan Lyylille ja se tuotiin pikaisesti hyttiin.
Olen kolunnut risteilyelämäni aikana melkein kaikki hyttiluokat läpi. Kouluretkellä Lyypekkiin 1995 nukuimme Finnjetin hytissä, jossa sängyt olivat lomittain. Lattiapintalaa hytissä oli vain yksi neliö. Vessat ja suihkut olivat käytävällä. Hytti sijaitsi autokannen alla. Perhematkoillamme äitini kanssa yövyimme yleensä B-luokan hytissä, koska joku oli kertonut äidilleni, että C-luokan hytissä kuuluu moottorien äänet. Parikymppisenä matkustimme ilmaisilla kupongeilla ja Viikkarin C-luokka tuli niin tutuksi, että enää en sinne halua mennä. Moottorin äänet eivät niinkään häirinneet vaan enemmänkin autokannelta kuuluvat äänet. Työmatkoillani minun on ollut mahdollisuus tutustua myös Commondore ja DeLuxe hytteihin. Onhan se mukavaa kun on tilaa ja kunnon sänky sekä jääkaapissa juomat kylmänä odottamassa. Sen verran hintavia nuo hytit kuitenkin ovat, että en ole meidän matkoille sellaista vielä varannut.
Emme olleet lähteneet laivalle vain hyttiin istumaan ja hytin ulkopuolella ohjelma oli monipuolista. Ohjelma alkoi jo satamassa kun värikkäät näyttelijät tulivat tervehtimään Lyyliä ja Keishaa. Myöhemmin tytöt tanssivat hahmojen kanssa Promendilla ja otin itsekin muutaman tanssiaskeleen siniseksi maalatun miehen kanssa. Tukholmassa Keisha mietti, että ovatko värilliset näyttelijät meitä vastassa. Eivät olleet vaan vastassa olivatkin uudet hahmot muun muassa hopeinen merirosvo ja valkoinen enkeli. Lyylille suurta iloa tuotti Muumipeikon näkeminen. Olihan viime tapaamisesta Muumipeikon kanssa jo yli kuukausi.
Illalla ohjelmassa oli trapetsishow Promenadilla, jota menimme katsomaan Promenadin ravintolan terassille. Lyyliä show vähän jännitti, koska hän pelkäsi esiintyjien tippuvan. Esityksen musiikki oli myös aika kovalla. Seuraavana päivänä menimmekin katsomaan showta Promenadin ylittävälle sillalle ja se oli lasten mielestä parempi paikka.
Joko mennään 