Saimme Lyylin kanssa liput Tampereen Työväen Teatterin Feeri-lastennäytelmän ensi-iltaan. Olimme innoissamme tästä mahdollisuudesta. Viimeksi kävimme teatterissa joulukuussa, joten nyt olikin jo aika palata teatteritaiteen pariin.
Harmiksemme Lyyli sairastui päivää ennen näytöstä, eikä hän pystynyt matkustamaan Tampeereelle. Lähdin siis yksin teatterimatkalle.
Tampere saattaa kuulostaa pääkaupunkiseutulaisesta kaukaiselta päiväretkikohteelta, mutta sinne pääsee nopeimmillaan puolessatoista tunnissa junalla. Tampereen työväen teatteri sijaisee Hämeenpuistossa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Tosin reitti on yhtä työmaata, rakenteilla olevan ratikkaverkoston takia.
Feeri on Otso Kauton ohjaama ja Otso Ja Minerva Kauton, Maija Rissasen ja Kolina van den Bergin käsikirjoittama lastennäytelmä, jonka suomenkielinen kantaesitys nähtiin Tampereella 8. helmikuuta 2019 Kellariteatterissa.
”Tää ei tunnu yhtään unelta. Ei tää oo unta. Tää on Feeri, tää on paikka.”
Feeri on ruotsia ja tarkoittaa jotain lumoavaa ja taianomaista. Sellainen paikka Feeri onkin. Se on lastenvaltakuntaa, missä aikuiset eivät valita. Kaksi alle kouluikäistä tyttöä tapaavat Feerissä. Siellä ystävystyy helposti. Ensi-illassa Feerin unimaailmassa seikkailivat Kolina van den Berg ja Minerva Kautto.
Feerissä opetellaan ystävyystaitoja ja pohditaan ystävyyttä. Samat aiheet ovat usein pinnalla nelivuotiaan kanssa meillä kotona.
Marjaana Mutasen puvustus on kutkuttava. Aivan lopussa näyttelijät hyppäävät jättikokoisiin kurahousuihin. Jos joskus vielä itsekin pääsisi sellaisia kokeilemaan.
Lavastus on pelkistetty. Kaksi pystyssä olevaa sänkyä. Katsoja siis ikään kuin katsoo näytelmää kärpäsenä katossa. Nukahdettuaan tytöt valuvat pois sängyistä unimaailma Feeriin. Lavastuksesta on vastannut Pen van den Berg.
Erityisesti pidin näytelmässä kohdasta, jossa yleisö hyräili tuutulaulua yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tällaiset pienet osallistumisen mahdollisuudet ovat omiaan tempaamaan lapsen mukaan tarinaan.
Feerin suositusikä on 4-8 vuotta Ajattelin monta kertaa näytelmän aikana, että tällekin Lyyli olisi nauranut. Samalla kurkistin lähelläni istuneet pikkupojan reaktioita.
Esitys on tehty kahdelle kielelle. Näytelmä lähtee kiertueelle maaliskuussa ja se on silloin mahdollista nähdä myös Espoossa ja Helsingissä.
Tulevat esitykset Tampereen Työväen Teatterissa
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 16.00
Lauantaina 6. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 16.00
Esitykset Espoossa ja Helsingissä lisätietoja Quo Vadiksen sivulla
Joko mennään 