Iltaretki Teijon kansallispuistoon

Teijon kansallispuisto

Haaveenani oli vähän alle yhdeksän kilometrin Sahajärven lenkki Teijon kansallispuistossa, mutta myöhäisen lähdön takia ajattelimme kiertää helppokulkuisemman ja lyhyemmän Matildanjärvenkierroksen. Lopulta retkemme kutistui parin kilometrin tallusteluksi Roosiniemen laavulle ja takaisin.

Teijon kansallispuisto

Lähdimme helatorstain aattona iltaretkelle Teijon kansallispuistoon ystäväni Tuijan ja kolmen 3-11 -vuotiaan lapsen kanssa. Luulin, etten ollut ennen käynyt Teijon kansallispuistossa, mutta katsottuani karttaa, muistin olleeni alueella partioleirillä 90-luvulla.

Teijon kansallispuisto

Lapsilla oli koko matkan vauhti päällä, mutta Lyyli oli unelias alkumatkasta. Hän oli nukahtanut autoon matkalla Kemiöstä Teijoon. Melkein neljävuotias painaa jo lähemmäs 18 kiloa, joten pitkiä matkoja en häntä jaksa kantaa. Pidän kantorepun kuitenkin matkassa varmuuden vuoksi.

teijo

Tuija oli ottanut mukaan kiikarit, mutta mitään yllätyksiä ei tällä kerralla bongattu vain kalalokkeja, sinisorsa, västäräkki ja käpytikka. Tuija kertoi, ettei ole vielä nähnyt Teijossa kansallispuiston logossa esiintyvää harmaapäätikkaa, vaikka hän on sitä Sahajärvellä yrittänyt kiikaroida. Kemiön puolella hän on linnun vuosia sitten nähnyt lintulaudalla.

Teijon kansallispuisto
Lyylillä on prinsessakausi ja metsäretkellekin lähdettiin tyllihameessa.

Pitkospuut osoittautuvat yllättävän hankaliksi Lyylille, jolla muuten on hyvä tasapaino. Ehkä lankuilla kävely jännitti häntä. Kengät kastuivat, mutta onneksi pitkospuilla voi kävellä ilman kenkiä ja ilma oli lämmin. Taukopaikalla kengät kuivuivat auringossa sen verran, että niillä pystyi taas jatkamaan matkaa.

Teijon kansallispuisto

Olin pakannut nakit reppuun, mutta tulitikut olivat unohtuneet. Tulentekopaikalla etsimme laavulta tulitikkuja niitä löytämättä. Päätimme odotella hetken, jos joku saapuisi tikkujen kanssa. Ilma oli lämmin ja siirryimme nauttimaan auringosta järven rantaan. Lyyli päätti heittää talviturkin. Jäät ovat lähteneet vain muutamaa viikkoa aikaisemmin, joten vesi oli jääkylmää. Pystyn hädin tuskin laittamaan jalkojani veteen, mutta Lyyli viihtyi vedessä pitkään.

Pian nuotiopaikalle saapui iso seurue, joka sytytti nuotion ja pääsimme grillaamaan nakkeja. Takaisin parkkipaikalle kävelimme metsäreittiä pitkin. Puron reunassa näkyi koloja ja mietimme, että ovatko ne Mörrimöykyn koloja.

Teijon kansallispuisto

Ennen kotiin lähtöä ajoimme vielä Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terhoon nauttimaan iltapalaa. Samalla kävimme moikkaamassa alpakoita.