Porvoo ja m/s J.L. Runeberg

porvoo_runeberg

Eräänä heinäkuisena perjantai iltana saimme ystäväni kanssa idean, että lähtisimme seuraavana aamuna Porvooseen. Meille oli suositeltu laivamatkaa Helsingistä Porvooseen ja paluuta bussilla. Katsoessani m/s J.L. Runebergin sivuja, minulle selvisi, että varaus laivalle olisi pitänyt tehdä etukäteen. Olimme myös hiukan epävarmoja, että jaksammeko herätä aamulla aikaisin ja lähteä heti reippaasti kohti Kauppatoria. Niinpä päätimme tehdä päin vastoin eli mennä Porvooseen bussilla ja palata laivalla, koska ilma oli hieno.

porvoo_katu

Saavuimme Porvooseen kello 12 ja meillä oli noin neljä tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Tämä oli ystäväni ja tyttäreni ensimmäinen kerta Porvoossa, minulle toinen samana vuonna. Päätimme aluksi katsoa vähän vanhaa kaupunkia, maistella makeisia Brunbergilla, ihastella tavaroita Lelukauppa Riimikossa ja ostaa pakolliset tuliaiset matkamuistomyymälässä. Sitten kävimme satamassa varmistamassa, että laivalla on tilaa paluumatkalle.

porvoo_kirkko

Lounaan söimme Zum Beispiel -ravintolassa. Annokset olivat todella herkullisen näköiset ja makuiset. Lyyli nukkui päiväunet meidän syödessä. Rattaat mahtuivat hyvin pöydän viereen, vaikka ravintola oli muuten täynnä. Seuraavaksi menimme katsomaan Porvoon tuomiokirkkoa. Minä jäin rattaiden kanssa portin pieleen puun alle, koska mukulakivillä rattaiden työtäminen oli työlästä. Ystäväni halusi kiertää kirkon ympäri. Sisälle emme päässeet. Otin muutaman kuvan järjestelmäkamerallani ja pian huomasin, että vierelleni oli tullut aasialainen turisti ja toinenkin ottamaan kuvaa. Jos olisin osannut, olsin kertonut, ettei valitsemani kohta ollut erityisen hyvä kuvauspaikka vaan olin siinä pisteessä vain rattaiden takia. porvoo_torttu

Lyyli söi laivassa lasten annoksen lohikeittoa. Ruoka maistui hänelle erinomaisesti. Aikuiset testasivat Runebergin tortut, jotka olivat herkulliset. Laivamatka Porvoosta Helsinkiin kesti 3,5 h. Se oli aika pitkä aika pienelle olla laivassa. Monet matkustajista olivat kesäisenä lauantai-iltana juhlatuulella, joten äänekkäitä miehiä ja naisia oli kannella useampia.

porvoo_lyyli

Vinkit

  • Laivalle on hyvä ottaa matkaan kaikenlaista vaatetta. Vaikka ilma Porvossa oli lämmin, niin kaivoimme laivalla aika nopeasti gore-tex asut päällemme. Laivassa on toki sisätilat, mutta ne käyvät nopeasti ahtaaksi pienen viipeltäjän kanssa.
  • Kannattaa enemmin mennä Porvooseen laivalla ja palata bussilla. Laivamatka on hieno kokemus, mutta menomatkalla on varmasti vähemmän juhlahumua ja lähtöajan Porvoosta voi päättää itse. Busseja kulkee todella usein.
  • Suosittelen parempaa suunnittelua. Meillä meni turhaan aikaa hukkaan, kun kävimme kyselemässä paikkoja laivalta. Tai jos lähtee ex tempore-retkelle niin ei valitse kulkuvälineitä, jotka kulkevat vain kerran päivässä.porvoo_maisema

Pääsiäinen Luostarinmäellä

paasiainen_turku_2

Kummityttöni toiveesta matkasimme viettämään pääsiäistä Turkuun ystäväperheen luo. Lähtöä varjostivat sairastumiset ja vielä torstai-iltana arvoimme, olemmeko lähdössä. Matkaan onneksi päästiin, koska pöpöt olivat kaikonneet perjantaihin mennessä.

VR:n kampanjat ovat ilmeisesti tehonneet lapsiperheisiin, koska juna oli täpötäynnä lastenrattaita. Omani laitoin kasaan ja hattuhyllylle. Juna oli loppuunmyyty ja mukana oli paljon myös matkustajia ilman paikkalippua.

Perjantain vietimme rennosti kotioloissa. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen valmistimme pääsiäispashan. Haasteena näissä kerran vuodessa valmistettavissa ruuissa on se, että seuraavalla kerralla ei enää muista, että millä reseptillä ja miten homma viimeksi meni. Yllätyksenä tuli muun muassa se, että massa kuumennettiin. Lauantaina söimme pääsiäispashan noin 12 tunnin jälkeen valmistuksesta. Jälkiruoka oli monille uusi tuttavuus, mutta epäilyt siitä, että lapset eivät sitä söisi osoittautui täysin vääräksi. Rusinat sekä mantelirouheen jätimme pois. Ohje alempana.

paasiainen_pasha

Sunnuntaille oli ohjelmassa aikamatka pääsiäisperinteisiin Luostarimäen käsityöläismuseossa. Menimme ensin Muurarin taloon, jossa oli esillä ortodoksinen pääsiäinen. Pääsiäisen teepöydässä näimme tutun pashan. Opas kertoi meille, että pashaan laitettiin kaikki ne aineet, joita ortodoksisessa pääsiäistä edeltävässä paastossa vältetään. Maito säilyi paremmin rahkan muodossa, joten sen takia kehittyi rahkainen pasha.

paasiainen_turku_3

Seuraavaksi osallistuimme munanvierityskilpailuun. Lapset saivat kukin kolme munaa ja pisimmälle munan vierittänyt oli voittaja. Tällä kertaa voiton vei Hilma. Oppaat kertoivat, että muinoin oli kisattu oikeilla munilla, mutta nyt käytössä oli puiset munat. Länsisuomalainen pääsiäinen oli laitettu esille Merimiehen taloon, mutta se oli paljon vaatimattomampi kuin itäsuomalainen. Keishaa kiinnostivat kangaspuut, koska hän on ollut äitinsä mukana kutomassa kangasta. Tyttöjä kiinnosti myös rukki, koska se on tuttu Prinsessa Ruususesta.

paasiainen_turku_muna

 

paasiainen_turku1

Kävimme vielä ihailemassa myös pääsiäismunamaalauksen tyylejä. Välipalan nautimme museon Kisällin kahvilassa. Pienen ulkoilun jälkeen maistui pulla ja munkki kauniissa ympäristössä. Kahvilamiljöö itsessään on elämys.

paasiainen_turku_5

Pasha lasten makuun

  • 100 g voita
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 muna
  • 500 g maitorahkaa
  • 
2 dl kuohukermaa
  • 3 rkl sitruunamehua
  • 
2 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa muna vaahtoon. Lisää maitorahka ja kerma. Kaada seos kattilaan. Kuumenna kunnes seos on löysää.
Kaada rahkaseos sideharsolla vuorattuun muottiin.
Laita muotin alle sopiva astia, johon tiivistyvästä pashasta valuu hera.
Valuta viileässä seuraavaan päivään. Tämä määrä riitti jälkiruuaksi kolmelle lapselle ja kolmelle aikuiselle.

Vauhdin hurmaa koiravaljakkoajelulla

lappi_husky_blogi

Lapin reissumme ehdoton kohokohta oli siperianhuskyvaljakkoajelu heti ensimmäisenä lomapäivänä. Olimme saapuneet edellisenä yönä Leville ja heräsimme aurinkoiseen sunnuntaipäivään. Lähtö retkelle tapahtui puolenpäivän aikoihin Levin matkailutoimiston edestä.

Saavuttuamme Levin huskypuistoon, meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toiset menivät ajelulle ja me menimme tutustumaan koirapuistoon. Opas kertoi työskentelystä koirien kanssa. Tämä oli Lyylin mielestä pitkästyttävää, mutta onneksi mukana oli myös pieni Pami-koira, jota lapset saivat silittää.

blogi_lappi_koirat_blogi

Pian oli meidän vuoro lähteä ajelulle. Istuimme rekeen peräkanaa Lyylin kanssa. Päällemme laitettiin viltti ja tuulta pitävä kangas. Koirat haukkuivat innokkaasti odottaessaan lähtöä. Huskypuiston omistaja ja meidän rekemme ohjastaja Reijo Jääskeläinen tarkisti viimeiset säädöt ennen kuin lähdimme matkaan.

lappi_huskyblogi

Olin nähnyt paljon kuvia koiravaljakoista, mutta en ollut tajunnut kuinka lujaa reki kulkee, kun vetämässä on 11 koiraa.  Lyyli toisteli reestä lähtevää ääntä:  pam pam pam kun reki hyppi lumisella polulla. Olimme ostaneet kahdesta reittivaihtoehdosta pidemmän eli 4 km ajelun. Matka meni todella nopeasti ja tuntui siltä, että olisimme voineet helposti nauttia vielä toisen samanlaisen reissun heti perään.

Ajelun jälkeen menimme tutustumaan elokuvaporo Taikoon. Huskypuiston kouluttaja Johanna Rasinaho näytti meille miten Taiko antaa pusun, jos hänelle antaa piparkakun omilta huuliltaan.

lappi_husky2blogi

Loppu loman Lyyli pyysi päästä uudelleen valjakkoajelulle. Seuraavalla Lapin reissulla kokeilemme tätä varmasti uudelleen.

Vinkit:

  • Ajelu sopii hyvin koko perheelle. Ajelu on ikimuistoinen niin lapselle kuin aikuisellekin.
  • Kahden tunnin retki Huskypuistoon sopii hyvin perheen pienimmille.
  • Erityisvarusteita ei tarvitse. Puistosta saatavat peitot pitävät lämmön ajelulla.