Etelä-Konnenveden kansallispuisto

Juhannuksen seitsemän kukkaa

Keräsin tänä vuonna juhannuskimppuni ennen juhannusta Etelä-Konneveden kansallispuistosta valokuvaamalla seitsemän kukkaa Kalajan kierroksella. Kansanperinteen mukaan laittamalla seitsemän kukkaa tyynyn alle, näkee juhannusyönä unta tulevasta sulhosta. Laitan sitten Iphoneni tyynyni alle ja toivon taian toimivan myös näin.

Minulle tärkein kuvaamistani kasveista on suopursu. Mummoni keräsi suopursuja vaatekaappiin ja muistan tuoksun lapsuudestani.

Leinikkikasveihin kuuluu 300 kasvia ja kaikissa leinikeissä on tuoreina myrkyllisiä yhdisteitä. Kaunis kukka myrkystä huolimatta.

Ystäväni Heidi ehdotti minulle metsätähden kuvaamista. En olisi huomannut pientä matalaa kukkaa, jos hän ei olisi minulle kukasta vinkannut.

Puolukka kukki kesäkuun alkupuolella. Kävin lapsena keräämässä marjoja mummon ja vaarin kanssa. Puolukka on myös kasvi, josta minulle tulee aina mieleen mummoni. Hän rakasti puolukoita. Mummo kertoi usein tarinaa lapsuudestaan, jolloin hänellä oli ollut hyvin korkea kuume keskellä talvea. Sukulainen oli mennyt kaivamaan lumen alta puolukoita ja mummo uskoi parantuneensa niiden voimalla.

Puna-ailakki oli minulle tuntematon kukka. Kirkuvan magenta kukka erottui kukkakuvieni joukosta.

Minulla oli kuvia kahden eri sävyisistä metsäkurjenpolvista, mutta valitsin kimppuuni tämän hailakamma liilan, lähes pinkin.

Tupasvillaa oli paljon nähtävillä Rautalammin reissulla. Taisin kastella kenkäni kun kuvailin näitä valkoisia tupsuja.

Suurin osa kukista löytyi matkalla parkkipaikalta Vuori-Kalajan kotalaavulla. Tupasvillan ja suopursun kuvasin, kun kiersimme lampea.

Tämän IGTT-kampanjan järjestää Travellover ja Vagabonda -blogit. Kampanjan tarkoituksena on levittää matkailutietoutta ja matkailun ilosanomaa. Meidät löydät Instagramista nimellä @jokomennaan

Risteily Etelä-Konneveden kansallispuistossa

risteily_konnevesi7
Aloitimme viikonlopun Etelä-Konneveden kansallispuistossa kävelemällä vajaan viiden kilometrin Kalajan kierroksen ystävieni kanssa. Reitti oli minulle tuttu parin vuoden takaa, jolloin tein saman reissun tyttäreni kanssa. Tällä kertaa matkassa ei ollut lapsia.

risteily_konnevesi2

Kierroksen jälkeen menimme kahville kansallispuiston portilla sijaitsevaan Törmälään, missä huomasimme mainoksen Etelä-Konneveden risteilyistä. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä seuraavana aamuna oli risteilypäivä ja mahdollisuus maisemaristeilyyn M/S Linnealla.

Risteily lähti Konneveden Häyrylänrannasta, jossa sijaitsee leirintäalue. Matkaa Törmälästä sinne on autolla noin puolisen tuntia.

M/S Linnea on uusi laiva näillä vesillä. Laiva liikennöi aikaisemmin Kasnäs -Öro -välillä Ejskär-nimisenä ja se siirrettiin keväällä Etelä-Konnevedelle. M/S Linnea on alunperin kulkenut Tanskan salmessa ja sen jälkeen Tukholman saaristossa. Ennen Savoon siirtymistä Ejskär ehti liikennöidä muutaman vuoden Turun saaristossa. Laiva täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Laivan pitkä ikä näkyy kauniina yksityiskohtina, kuten esimerkiksi komentosillan kompassissa.

risteily_konnevesi6

M/S Linnea on iso laiva näille vesille ja sen siirtoa seurattiin suurella mielenkiinnolla paikallismediassa. Laiva seilasi ensin Raumalle ja sieltä autokyydillä Viitasaarelle, josta se viimein ajettiin vesiteitse Etelä-Konnevedelle.

M/S Linneassa on kauniit sisätilat ja siellä vihtyy hyvin, vaikka ilma olisi harmaampikin. Me kuvailimme maisemia yläkannella ja sen jälkeen siirryimme sisätiloihin.

risteily_konnevesi3

Maisemaristeily reitti kulkee välillä kapeista salmista ja matkan aikana on mahdollisuus nähdä ainakin kansallispuiston tunnuksessa esiintyvä kalasääski.

Matkan varrella on paljon pieniä saaria, joissa oli kauniita punaisia mökkejä. Asta myrsyn vuonna 2010 runtelemia alueita oli näkyvissä useammassa paikassa. Kalajavuori, jolle kiipesimme edellisenä päivänä, oli myös nähtävissä.

risteily_konnevesi4

E-K Linesin risteilyt maanantaisin kello 18 ja lauantaisin kello 10. Risteily kestää kaksi tuntia ja sen hinta on 30 euroa.
Risteilyn hintaa kuuluu kahvi ja pulla. Tällä kertaa tarjolla oli marjapiirakkaa.
Laivaan mahtuu 100 matkustajaa. Alkukesän lauantai-risteilyllä oli hyvin tilaa. Sesonkiaikaan paikan etukäteisvaraaminen on suositeltavaa.
Risteilyn etuna on se, että siellä ei ole hyttysiä

Aikaisempi postaukseni Etelä-Konneveden kansallispuistosta

Rautalampi

Matkustimme tyttäreni kanssa pikavisiitille ystäväni luokse Rautalammille syyskuun puolessa välissä. Lähdimme matkaan torstaina iltajunalla seitsemän jälkeen ja edessä oli noin neljän tunnin junamatka Suonenjoelle, josta on vielä puolen tunnin automatka Rautalammille. Yritän yleensä lähteä matkaan aamusta tai viimeistään iltapäivästä, koska väsyneen lapsen kanssa matkustaminen on raskaampaa. Olen myös huomannut, että matkustamiseen liittyy sen verran jännitystä, että nukkuminen onnistuu harvoin junassa, vaikka nukkumaanmenoaika olisi mennyt jo aikoja sitten. Tällä kertaa matka sujui hyvin. Lyyli oli ainoa lapsi leikkivaunussa ja muitakin matkustajia oli vain muutama.

Aamulla herättyämme söimme aamupalaksi emännän kokkailemia ruokia, joista suuren vaikutuksen minuun teki kvinoapuolukkavispipuuro. Syötyämme suuntasimme kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Olin nähnyt Instagramissa kuvan Kalajavuorelta ja halusin lähteä katsomaan maisemia vuoren päältä.

Reitti alkoi Kalajan parkkipaikalta, josta on 900 m kävelymatka laavulle. Matkan voi taittaa rattaiden kanssa. Polku on toki helppokulkuinen, mutta juurakoissa kaupunkiolosuhteisiin suunnitellut Teutonia Cosmo –rattaat jäivät useamman kerran jumiin.

Jätimme rattaat laavulle ja laitoin Lyylin Manduca-kantoreppuun, jota olimme viimeksi käyttäneet vuotta aikaisemmin Rodoksella. Painoa Lyylille oli vuodessa tullut vain kaksi kiloa lisää, joten kantaminen selässä onnistui vielä hyvin.

Lähdimme kiertämään reittiä suositellun kiertosuunnan mukaan. Alkumatkasta maasto on tasaista ja helppokulkuista. Nousukaan ei ole kovin vaativa, ainakaan kuivalla ilmalla. Minulla oli jalassa vain tennarit. Niilläkin selvisi, mutta toki nilkkaa tukevat kengät olisivat olleet paremmat, kun selässäkin on lisäpainoa. Jonkinlainen tekninen alusvaatekin voisi olla hyvä, koska hikihän siinä tulee kun lasta selässä kantaa.

Kiipeäminen mäen päälle kannattaa, sillä maisemat ovat upeat. Otimme muutamat valokuvat ja ihailimme maisemaa. Jyrkkä pudotus huimasi, vaikka en kärsi korkeapaikan kammosta. Onneksi Lyyli nukkui selkärepussa, koska vuoren laella en uskaltaisi antaa taaperon liikkua yksin. Ystäväni metsätieteilijä Heidi kertoi, että paikka on tunnettu isoista haapapuista. Ruskakin alkoi jo vähän värittää maisemaa, mutta Heidi epäili sen olevan viime kesänä puita vaivannutta tautia, joka kellastaa koivunlehdet ennenaikaisesti.

Toiselta näköalapaikalta näimme Etelä-Konneveden. Tämä maisema muistutti kansallisromanttista postikorttimaisemaa. Sitten alkoi alaspäin meno. Matkantekoa on helpotettu köysillä ja reitti kiertää ne jyrkimmät kohdat. Alaspäin meno oli ehkä jopa helpompaa kuin olin kuvitellut.

Loppumatkasta Heidi otti etumatkaa ja meni edeltä tekemään tulet laavulle. Reitti on koko matkalta merkitty keltaisin palloin, joten vaaraa eksymisestä ei ole. Aivan loppumatkasta kohtasimme toiset retkeläiset, jotka olivat valinneet käänteisen kiertosuunnan. Laavulla paistoimme makkarat. Meille aikuisille oli paikallista hirvimakkaraa ja Lyylille nakkeja. Juomana oli kotitekoista puolukkamehua ja pikakahvia. Laavulta parkkipaikalle päädyimme kantamaan Lyylin repussa ja työntämään rattaat perille tyhjinä.

Valokuvat: Rosa Särkkä ja Heidi Hintikka

Näille tavaroille olisi ollut tällä kertaa käyttöä

tekninen alusvaate
paremmat kengät (kenkien takia ei kierrosta kannata jättää väliin)
laavulla olisi voinut olla mukana lämmintä vaatetta