Astun sisään hämärään museoon. Lattialankut jalkojeni alla narisevat. Takassa palaa lontoolaisittain kivihiili. Siitä lähtee voimakas haju.
Dennis Severs’ House on yksi kummallisimmista museoista, missä olen koskaan vieraillut. Ulospäin rakennus näyttää ihan tavalliselta lontoolaiselta talolta, jonka edessä on aukioloaikoina jonoa. Sisään otetaan kerralla vain muutamia vierailijoita ja heille kerrotaan ennen sisälle tuloa säännöt: Museossa ei saa kuvata eikä puhua. Vierailijan on seurattava ohjeita, joita hänelle matkan varrella annetaan. Joka kerroksessa on opas, mutta hekin ovat hiljaa. Sisäänpääsy 10 puntaa maksetaan käteisellä ovella.
Museo on amerikkalaisen Denis Seversin (1948-1999) elämäntyö. Hän osti 18 Folgate Streetillä sijaitsevan talon kun alue oli vielä edullinen ja boheemin väen suosiossa. Hän alkoi kunnostaa taloa ja rakentaa siitä kokonaistaideteosta, jonka keskellä hän itse eli.
Kierros alkaa kellarista, ja jatkuu keittiön kautta päivällishuoneeseen ja makuuhuoneisiin. Vierailijalle halutaan antaa mielikuva, että talo on vain hetkeä aikaisemmin tyhjentynyt äkillisesti. Asukkailta on jäänyt takkaan tulet, kynttilät päälle ja teen juonti kesken. Koti on Huguenot-silkin kutojien kotitalo. Huoneita on talossa on yhteensä 10. Tarina alkaa vuodesta 1724 ja jatkuu ensimmäiseen maailman sotaan asti vuoteen 1914, joka on viimeinen huone.
The Kitchen – which addresses your simplest state of consciousness: your Soul. Here – in every object – form and function are at one, so that with nothing to explain, you may simply “be”. N.B. – like a contented infant. Dennis Severs
Severs itse kuvaili teostaan nimellä ”still-life drama”. Seversin mukaan kyseessä on vierailu toisessa ajassa ja todellisuudessa. Vierailija astuu tavallaan sisään maalaukseen. Still-life viittaa suomenkieliseen sanaan asetelma, joka on elottomista luontokappaleista tai esineistä koottu sommitelma. Drama siihen näkymättömään näytelmään, jonka museossa vierailija voi kuvitella. Tämän takia museoon saapuessaan vierailijan tulee olla valmiina vastaanottamaan taidekokemus. Severs kirjoitti jokaiseen huoneeseen oman tarinan ja ne ovat nähtäville huoneissa. Nämä tekstit eivät valota historiallisia faktoja eikä huoneissa ei ole muuta tietoa, joten ennen vierailua olisi hyvä lukea mahdollisimman paljon aikakausille tyypillisistä asioista. Muuten erot aikakausien välillä eivät välttämättä selviä kovinkaan hyvin katsojalle.
Museon sivulla kerrotaan, että kokonaisteosta ei voi määritellä mihinkään tyylilajiin, eikä sitä saisi kutsua museoksi tai antiikiksi, koska kokemus on osa näytelmää, jossa vierailja on mukana. Tästä olen täysin samaa mieltä. Erona perinteisiin kotimuseoihin on se, että liikkumista huoneissa ei ole rajoitettu ja kynttilät palavat joka puolella. Esineisiin ei saa koskea.
Historian tuntijaa saattaa museossa häiritä Seversin hiukan vapaa näkemys menneisyydestä. Ystäväni on tekstiilialan asiatuntija ja häntä häiritsi talossa olevat rikkinäiset vaatteet. 200 vuotta sitten hyvin köyhätkin ihmiset pitivät hyvää huolta vaatteistaan ja korjasivat rikkinäiset vaatteensa itse. Jopa pienet lapset opetettiin huoltamaan ja korjaamaan vaatteensa. Interiöörissä häntä häiritsi repaleisuus, jolla oli ehkä haettu dekadenttia tunnelmaa, mutta tuskin aikalaiset olisivat nukkuneet sängyssä, joka oli pölyinen ja hämähäkinseittien peitossa.
Museo ei ole esteetön. Se on viidessä kerroksessa ja portaat ovat kapeat. Huoneet ovat ahtaat eikä siellä mahdu kulkemaan esimerkiksi rattaiden tai rollaattorin kanssa. Osa huoneista on hyvin pimeitä, joten näkörajoittuneen voi olla hankala liikkua museossa. En suosittelisi vierailua pienten lasten kanssa elleivät he ole erityisen rauhallisia. Omani kanssa en menisi. Museossa ei ole pienille mitään kosketeltavaa ja lapsen kanssa ei voi keskustella. Arvioisin museon sopivan kouluikäisille lapsille ja sitä vanhemmille.
Me emme varanneet lippuja etukäteen vaan vierailimme talossa marraskuisena sunnuntai-iltapäivänä, jolloin jonotimme noin 20 minuuttia sisäänpääsyä. Päiväkierrokset ovat sunnuntaisin kello 12-16 ja maanantaisin lounasaikaan kello 12-14. Tämä on edullisin tapa tutustua museoon. Kolmena iltana viikossa museossa on Silent night -kierros, jolloin ennakkovaraus on mahdollinen, mutta hinta on tuolloin 17,50 puntaa vierailijalta.
Talossa ei ole vessaa eikä narikkaa, joten suurien laukkujen kanssa museoon ei voi tulla.
Folgate Street 18 lähellä sijaitsee Spitalfieldsin katettu tori, josta löytyy ilmaiset vessat ja hyviä ruokapaikkoja. Me nautimme siellä lämpimät juomat matkalla ennen museoon saapumista.
Joko mennään 