Puistokivaa Porvoossa

porvoo_muumit2

Kun ne kaikki turisteimmat Porvoon nähtävyydet on kierretty, voi siirtyä kaupungin keskustaan. Muutama tunti vierähtää helposti Kaupunginpuiston Muumileikkipuistossa ja viereisellä vesialtaalla. Muumileikkipuisto sai vuosi sitten valtakunnallista huomiota, kun heinäkuisena aamuna nuoripari oli harrastanut seksiä leikkipaikan Muumitalossa. Tässä linkki juttuun Muumitalossa harrastettiin seksiä

En ollut aikaisemmin kuullut Muumileikkipaikasta, joten panin uutisen kuultuani paikan mieleen siltä varalta, että päätyisimme Lyylin kanssa Porvooseen. Kiitos siis sille nuorelle pariskunnalle ja uutisköyhälle kesälle, että tämäkin uutinen levisi.

porvoo_muumit

Tällä kertaa leikkipaikaa suositummaksi osoittautui kuitenkin Muumipuiston viereinen vesiallas, jonka laidalla on Poika ja kala -patsas. Altaasta, jonka pohjalla ei ole vettä, nousee vesisuihkuja. (Ei siis hukkumisvaaraa.) Yritin ensin vastustella Lyylin osallistumista vesileikkeihin, mutta kun näin, miten hauskalta homma näytti, pakkohan se oli suostua. Meillä ei ollut uimapukua mukana, mutta onneksi vaihtovaatteita riitti. Lyyli oli hetkessä litimärkä. Vesiallasta ei varmaankaan ole suunniteltu lasten leikkipaikaksi, mutta eräs paikalla ollut äiti totesi, että jos vesi olisi likaista niin siitä olisi varmaan kerrottu paikallislehdessä.

Vinkit

  • Ota vaihtovaatteet tai uimapuku mukaan.
  • Ruuhkaisen turistikierroksen jälkeen voi rentoutua puistossa.
  • Puiston osoite on Lundinkatu 16-18.

 

 

Vihdoinkin Tampereelle

koiramaki2

Tätä on odotettu. Turussa olemme käyneet Lyylin kanssa useasti, mutta nyt on viimein Tampereen vuoro. Kävin viime lokakuussa katsomassa Ron Mueckin näyttelyn Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Museo sijaitsee Särkänniemen alueella ja matkalla sinne huomasin Koiramäen eläinpuiston. Sovimme tamperelaisen ystäväni kanssa, että menemme yhdessä tyttäriemme kanssa Koiramäkeen loppiaisena, ja myöhemmin suunnitelmiin tuli vielä Klubin lasten disco ja brunssi seuraavalle päivälle. Lähtöä edeltävänä iltana Lyylille nousi korkea kuume ja matka piti perua.

Olin ehtinyt ostaa meille jo bussi- ja junaliput ilman peruutusmahdollisuutta, mutta onneksi pystyin hakemaan korvausta matkavakuutuksesta.

Kesäinen Tampere on täynnä kivaa puuhaa lapsiperheille, joten odotamme innolla Tampereen-valloitusta.

Keskiaikaiset markkinat Turussa

keskiaikapaivat1

Yllätyin viime kesänä kuinka paljon ihastuin Turun Keskiaikaisiin markkinoihin, vaikka en ole aiemmin harrastanut keskiaikaa. Keskiaikatapahtumia on ympäri Suomea pitkin kesää, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuimme Lyylin kanssa.

keskiaikapaivat2 Saavuimme Turkuun perjantaina ja iltapäivästä suuntasimme kohti Suurtoria. Aurajoen varsi oli täynnä myyntikojuja ja ihmisiä. Kojujen välissä oli saippuakuplataiteilija, jota jäimme ihailemaan ja samalla lapset taiteilivat katuun liiduilla.keskiaikapaivat5

Lopulta pääsimme Suurtorille ja sinnehän kannatti mennä. Kaikki lapset ihastuivat käsin pyöritettävään karuselliin ja Lyyli osallistui kanssani myös tanssiohjelmaan.

keskiaikapaivat6

Seuraavana päivänä suuntasimme aamusta Turun linnalle, jossa oli Keskiaikapäivän lastenohjelmaa. Lapset pääsivät kokeilemaan linnanpuistossa turnajaislajeja. Hilma hyppi keppihevosella esteitä ja Aimo kokeili säkkitaistelua Keishan kanssa. Lajeja oli useampia, mutta suurimpaan osaan Lyyli oli vielä liian pieni. Sehän ei kuitenkaan menoa haitannut.

keskiaikapaivat3

keskiaikapaivat4

 

Vinkit

  • Väkeä on paljon, joten varaa aikaa liikkumiseen paikasta toiseen.
  • Ilmaista ohjelmaa on paljon tarjolla. Osallistuimme viime vuonna vain ilmaisiin ohjelmiin ja suunnitelma on varmaan sama myös tänä vuonna.

 

 

 

Kaupunkijuhannus

juhannus_seurasaari
Kaisa ja Lyyli lasten poloneesissa, joka nähtiin myös Ylen Hulahula Suomi -juhannusohjelmassa.

Vietimme tänä vuonna juhannuksen kaupungissa. Pelkona oli tietenkin se, että olisimme tyttäreni kanssa kaksin tyhjässä kaupungissa. Viikkoa aikaisemmin meille kuitenkin selvisi, että ystäväni Kaisa viettäisi myös cityjuhannusta ja ehdotin hänelle, että menisimme yhdessä Seurasaaren juhannusvalkeille.

juhannus_seurasaari3
Hiittisten juhannussalko

Seurasaaren edustalla tapasimme Kaisan kello 16 ja kävelimme yhdessä saareen. Ensimmäisenä menimme katsomaan Lempäälän Helkanuorten Piirileikkipajaa. Lyyli oli nukahtanut jo bussissa. Matkalla esitykseen näimme myyntikojuja ja juhannussalon. Opasteita olisi voinut olla enemmänkin. Meillä oli vaikeuksia löytää perille, koska Kahiluodon kartanon pihalle pääsi sisälle vain yhdestä portista. Ohjelmassa oli tanssia ja leikkejä, joihin kaikki saivat osallistua.

juhannus_seurasaari2
Kaisa osallistui Lempäälän Helkanuorten Piirileikkipajaan.

Sitten alkoi kahvihammasta kolottaa ja lähdimme etsimään kahvilaa. Löysimme kesäkahvilan, mutta se oli kiinni. Tällaista voi tapahtua vain Suomessa: kesäkahvila on kiinni kesän kiireisempänä päivänä. Kahvia saimme onneksi ravintolasta. Lyylikin heräili myöhäisiltä päiväuniltaan, ja  lähdimme katsomaan poneja. Lyyli meni ensin pienen talutusratsastuksen ponilla. Tämän jälkeen hyppäsimme kaikki vielä hevoskärryjen kyytiin. Samassa paikassa oli myös lasten keinut ja Lyyli pääsi keinumaan vanhanajan puukeinussa.

juhannus_seurasaari4

Keinujen ohi kulki suomenlippukulkue ja lähdimme perään katsomaan lipunnostoa, jonka jälkeen oli lasten poloneesi. Minä jäin vahtimaan tavaroitamme ja Lyyli meni Kaisan kanssa tanssimaan. Emme tienneet etukäteen, että tanssi olisi osa Ylen Hulahula Suomi -ohjelmaa. Sain kuitenkin pian äidiltäni viestin, että Lyyli ja Kaisa olivat vilahtaneet televisiossa. Tanssin jälkeen menimme seuraamaan lasten kokkoa ja paistamaan makkaraa.

Seurasaaressa oli paljon tekemistä ja olisimme voineet osallistua useampaanikin ohjelmanumeroon. Aika kului nopeasti kun oli niin paljon tarjontaa. Ainoa pitkäveteinen ohjelma oli illalla maakuntakokkojen sytytys, joka kesti todella kauan. Siinä kohtaa olisi kaivannut ohjelmaan nykyaikaisempaa ja vauhdikkaampaa otetta.

Vinkkejä cityjuhannukseen

  • Seurasaaren juhannusjuhlille kannattaa saapua ajoissa, koska lasten ohjelma alkaa jo iltapäivällä.
  • Seurasaaressa ruokatarjontaa ei ollut kovinkaan paljon, joten omat eväät kannattaa pakata mukaan. Juhlakentän vieressä olevassa grilissä voi paistaa makkarat.
  • Sissänpääsymaksu oli tänä vuonna 23 €. Ohjelma sisältyi pääosin sisäänpääsymaksuun, mutta muun muassa hevosajelu maksoi muutaman euron.
  • Seuraaseen pääsi todella helposti bussilla. Lisävuoroja oli useita ja mahduimme hyvin rattaiden kanssa bussiin molempiin suuntiin.

 

 

 

 

Kiilan äänipäivät

kiilanaanipaivat3
Festivaalivieraat siirtyvät metsään ensimmäiselle esityspaikalle.

Kiilan äänipäivät on ystäväni Antti Tolvin jo neljännen kerran järjestettävä yhden päivän festivaali, jonka esityksiä yhdistää täydellinen taiteellinen vapaus. “This ceremonial 4th year we open it to all forms. Sounds, movements, words, performances, things, objects, you just name it.” Näillä sanoilla Tolvi itse kuvaa tämän vuoden festivaalin ohjelmistoa.

Tämä oli kolmas kerta kun olimme mukana Lyylin kanssa. Lyyli on ollut teoksia kohtaan huomattavasti avoimempi kuin minä. Nyt jo lähes kolmen vuoden iässä hän on alkanut suhtautua suuremmalla varuksella moniin esityksiin.

Viime vuonna festivaalin ohjelmistossa oli Tolvin Traktori Fantasia, jossa Tolvi toimi kapellimestarina viidelle traktorille. Tänä vuonna festivaaleilla ei nähty yhtä isoa spektaakkelimaista teosta. Lyyli rakastaa moottorien ääntä, kuten moottoripyöriä ja ruohonleikkureita. Ääniteos, joka sisältää moottorien ääntä on kuin luotu hänelle. Voit katsoa videon esityksestä täältä Traktori Fantasia

Pienempänä Lyyli kuuli musiikkia kaikkialla ja saattoi tanssia pölynimurin tahdissa ja siitä Kiilan äänipäivissäkin on kyse. Erilaiset ääniteokset haastavat kuulijaansa ja vain harvoissa esityksissä on tunnistettava alku ja loppu. Toki mukana oli myös muita taiteenaloja, mutta ääniteokset ovat kuitenkin pääosassa. 

kiilanaanipaivat2
Meira-koira seuraa Avaruksen esitystä. Teoksessa oli mukana muun muassa tyhjenevän ilmapallon ääntä.

Metsä tuo esityksiin uuden ulottuvuuden verrattuna esimerkiksi kliiniseen galleriatilaan. Mielestäni metsässä teokset on helpompi kohdata, koska suljetumassa tilassa kuuntelija voi kokea itsekin olevansa tarkkailun kohteena. Olen mainstream-musiikin ystävä. Näyttelyissä koen oloni usein vaivaantuneeksi video- ja ääniteosten äärellä. Kiilan äänipäivät antaa kuitenkin minunlaiselleni rajoittuneelle kuulijalle hyvän tilaisuuden  kokea uutta. Lapsille festivaali on mahtava mahdollisuus nähdä kulttuuria ja leikkiä muiden lasten kanssa.

kiilanaanipaivat
Teemu Suuntamaa

Festivaaliohjelma oli jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa oli keskellä metsää ja kesti noin tunnin. Ilma suosi, joten esityksiä oli leppoissaa seurata auringon paistaessa, ja osa festivaalivieraista menikin ensimmäisen setin jälkeen pulahtamaan mereen. Toinen osa oli Westersin puutarhassa, josta kerroinkin jo Yh-äidinpäivä-kirjoituksessani. Puutarhassa oli hyvin tilaa löytää mieluisa kuuntelupaikka. Itselläni meni aika lähinnä lapsen perässä juoksemiseen. Ehdin toki tavata ystäviä ja nauttia lounastakin.

kiilanaanipaivat4
Lapset leikkivät puutarhasta. Lyylillä Tuhkimo-puku päällä.

Lyylillä oli tällä kertaa festarivaatteena prinsessa Tuhkimon-puku. Vaikuttaa siltä, että tuleva kesä pukeudutaan tekokuituun ja pitsiin. Hyvänä puolena materiaalissa on sen nopea kuivuminen eli samoja mekkoja voidaan pestä päivittäin matkoilla. Prinsessamekot mahtuvat pieneen tilaan ja ovat kevyitä. Mekot eivät juurikaan lämmitä Suomen epävakaassa säässä, mutta ilmeisesti materiaalin hiostavuus ei haittaa taaperoa. 

Viimeisen festivaalin osan jätimme väliin, koska oli jo Lyylin nukkumaanmenoaika. Konsertin äänet kuitenkin kantautuivat yli kylän.

Kiila on pieni kylä Kemiön pohjoisosassa. Kylässä järjestetään kesällä kaksi ainutlaatuista festivaalia: Kiilan äänipäivät ja Kiilan siiderifestivaali.

 

Tukholman risteily ja Junibacken

junibacken3

Olen löytänyt risteilyt uudestaan. Olin jo ajatellut, että en enää matkusta laivalla Tukholmaan tai en ainakaan mene risteilyille, koska maissaoloaika on niin lyhyt. Lasten kanssa matkustaessa olen kuitenkin ymmärtänyt, että laiva on lapsille loistava paikka temmeltää ja lyhyessä Tukholman pysähdyksessä on puolensa, etenkin kun on matkassa yksin kahden lapsen kanssa.

Tasan vuosi sitten lähdin matkaan yksin Lyylin ja kummityttöni Keken kanssa. Suunnittelin matka-ohjelman tarkkaan etukäteen ja ostin kaikki tarvittavat liput Viking Linen –varauspalvelusta. En ollut koskaan ennen varannut laivayhtiön kautta palveluja maissa, lukuunottamatta Tallinnan hotellipaketteja. Yllätyin kuinka kätevästi homma toimi. Kaikki liput sai valmiiksi tulostettuna satamasta ja näin matkan budjettikin oli selvillä jo etukäteen. Tukholmassa aika on sen verran lyhyt, että suurempiin ex tempore kiertoajeluihin tai reitin muutoksiin ei olisi kuitenkaan ollut aikaa.

junibacken2

Tukholmassa matkakohteemme oli Junibacken. Mietin muutamia reittivaihtoehtoja, mutta päädyin siihen helpoimpaan eli ostin päivälipun Djurgårdeniin menevälle laivalle. Laiva lähtee muutaman sadan metrin päästä Vikingin terminaalista ja pysähtyy Gröna Lundin tivolin portin luona. Menopaluulippu maksoi 11€ (kesällä 2016) ja lapset matkustivat ilmaiseksi maksavan aikuisen kanssa. Laivan kannelle pääsi hyvin rattaiden kanssa ja lyhyt merimatka laivankannella oli ohjelma itsessään. Perille olisi päässyt myös Tukholman paikallisliikenteen kulkuvälineillä sekä Viking Linen bussilla.

junibacken1
Lyyli harjaa Peppi Pitkätossun hevosta.

Kävelymatka Gröna Lundin portilta Junibackeniin sujui hyvin ja jätimme rattaat lukittuina katokseen. Lippukassalla saimme ajan, jolloin pääsimme satujunaan. Meille jäi noin 1,5 tuntia ennen satujunaa. Junibackenissa ei ollut ryysistä, mutta aika vilkasta. Täällä yksin matkustavalle äidille tuli matkan ainoa epätoivonhetki: miten näiden lapsosten perässä oikein pysyy. Kun yht äkkiä pienempi vilahti pienestä kolosta leikkitaloon sisään ja minulla ei ollut mitään mahdollisuutta mennä perään. Kerran myös seurasin lapsia Pepin talon yläkertaan, mistä lapset laskivat mäkeä alas, mutta aikuisilta tämä oli kielletty. Oli siis päästävä jotenkin alas ahtaassa portaikossa.

Astrid Lingrenin satujuna oli upea kokemus meille kaikille. Monet pitävät sitä liian pelottavana pienille lapsille, mutta suosittelen kuitenkin junamatkaa kaikille. En ole aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa.

Vietimme kaksi tuntia Junibackenissa. Olin etukäteen lukenut, että monet sanoivat siellä viihtyvän sen verran. Emme osallistuneet esityksiin, mikä nopeutti vierailua. Lähtöä museosta nopeutti myös Lyylin päiväuniaika, joten laitoin Lyylin nukkumaan ja lähdimme kävelylle. Gröna Lundin kupeessa söimme jäätelöt odotellessamme lautan saapumista. Keke valitsi jäätelötötterön pehmiksellä ja karkkitikulla. Muistan itsekin syöneeni tällaisen ison jäätelötötterön Kööpenhaminan tivolissa alle 10-vuotiaana.

junibacken4

Laivan lähdettyä meillä oli varattuna buffet. Omaan ruokailuun ei toki ehdi kunnolla keskittyä kahden lapsen kanssa. Buffetin hinnoittelu kuitenkin kannustaa syömään juuri siellä, sillä 6-vuotias lapsi syö vain muutamalla eurolla ja Lyylin ruoka oli ilmainen. Runsaasta valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin.

Vinkit

  • Lyhyt matka kannattaa suunnitella mahdollisimman tarkasti etukäteen. Näin aikaa ei mene hukkaan. Pienen lasten kanssa matkustaessa ei toimi, että ”tehdään sitten sitä, mikä tuntuu kivalta” .
  • Rattaita varten kannattaa ottaa oma lukko mukaan. Rattaita ei voi ottaa Junibackeniin sisälle vaan ne jätetään ulos katokseen. Junibackenista voi myös ostaa lukkoja. Varaa 5 kruunun kolikko tai kaksi niin voit laittaa ylimääräiset tavarat lukollisiin kaappeihin.
  • Viking Linen internet on todella hidas (riippumatta siitä, että ollaanko merellä vai maissa). Olin ajatellut, että Keke olisi voinut katsoa iPadista ohjelmia illalla Lyylin mentyä nukkumaan, mutta se ei ollut mahdollista. Onneksi Kekellä oli värityskirja mukana.
  • Alle 15-vuotias lapsi ei tarvitse matkalle kuvallista henkilöllisyyskorttia tai passia. Tavallinen Kela-kortti riittää.

Porvoo ja m/s J.L. Runeberg

porvoo_runeberg

Eräänä heinäkuisena perjantai iltana saimme ystäväni kanssa idean, että lähtisimme seuraavana aamuna Porvooseen. Meille oli suositeltu laivamatkaa Helsingistä Porvooseen ja paluuta bussilla. Katsoessani m/s J.L. Runebergin sivuja, minulle selvisi, että varaus laivalle olisi pitänyt tehdä etukäteen. Olimme myös hiukan epävarmoja, että jaksammeko herätä aamulla aikaisin ja lähteä heti reippaasti kohti Kauppatoria. Niinpä päätimme tehdä päin vastoin eli mennä Porvooseen bussilla ja palata laivalla, koska ilma oli hieno.

porvoo_katu

Saavuimme Porvooseen kello 12 ja meillä oli noin neljä tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Tämä oli ystäväni ja tyttäreni ensimmäinen kerta Porvoossa, minulle toinen samana vuonna. Päätimme aluksi katsoa vähän vanhaa kaupunkia, maistella makeisia Brunbergilla, ihastella tavaroita Lelukauppa Riimikossa ja ostaa pakolliset tuliaiset matkamuistomyymälässä. Sitten kävimme satamassa varmistamassa, että laivalla on tilaa paluumatkalle.

porvoo_kirkko

Lounaan söimme Zum Beispiel -ravintolassa. Annokset olivat todella herkullisen näköiset ja makuiset. Lyyli nukkui päiväunet meidän syödessä. Rattaat mahtuivat hyvin pöydän viereen, vaikka ravintola oli muuten täynnä. Seuraavaksi menimme katsomaan Porvoon tuomiokirkkoa. Minä jäin rattaiden kanssa portin pieleen puun alle, koska mukulakivillä rattaiden työtäminen oli työlästä. Ystäväni halusi kiertää kirkon ympäri. Sisälle emme päässeet. Otin muutaman kuvan järjestelmäkamerallani ja pian huomasin, että vierelleni oli tullut aasialainen turisti ja toinenkin ottamaan kuvaa. Jos olisin osannut, olsin kertonut, ettei valitsemani kohta ollut erityisen hyvä kuvauspaikka vaan olin siinä pisteessä vain rattaiden takia. porvoo_torttu

Lyyli söi laivassa lasten annoksen lohikeittoa. Ruoka maistui hänelle erinomaisesti. Aikuiset testasivat Runebergin tortut, jotka olivat herkulliset. Laivamatka Porvoosta Helsinkiin kesti 3,5 h. Se oli aika pitkä aika pienelle olla laivassa. Monet matkustajista olivat kesäisenä lauantai-iltana juhlatuulella, joten äänekkäitä miehiä ja naisia oli kannella useampia.

porvoo_lyyli

Vinkit

  • Laivalle on hyvä ottaa matkaan kaikenlaista vaatetta. Vaikka ilma Porvossa oli lämmin, niin kaivoimme laivalla aika nopeasti gore-tex asut päällemme. Laivassa on toki sisätilat, mutta ne käyvät nopeasti ahtaaksi pienen viipeltäjän kanssa.
  • Kannattaa enemmin mennä Porvooseen laivalla ja palata bussilla. Laivamatka on hieno kokemus, mutta menomatkalla on varmasti vähemmän juhlahumua ja lähtöajan Porvoosta voi päättää itse. Busseja kulkee todella usein.
  • Suosittelen parempaa suunnittelua. Meillä meni turhaan aikaa hukkaan, kun kävimme kyselemässä paikkoja laivalta. Tai jos lähtee ex tempore-retkelle niin ei valitse kulkuvälineitä, jotka kulkevat vain kerran päivässä.porvoo_maisema