Hellepäivä Uunisaaressa

Uunisaari

Kun ystäväporukan kanssa suunniteltiin tapaamista niin päätin ehdottaa Uunisaarta. Olin lukenut Uunisaaren Facebook-sivulta, että saareen on ilmainen lauttakyyti kesäkuun puoleen väliin asti. Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta kun ilmaista venekyyditystä kokeillaan.

Kävin Uunisaaressa huhtikuussa lounaalla ystäväni kanssa. Tuolloin saareen kuljettiin siltaa pitkin. Uimaranta oli lumenpeitossa ja meri vielä jäässä, mutta jo tuolloin päätin, että tänne on palattava kesällä ja kirjoitin siitä blogiinkin.

Uunisaari

Lyyli oli toivonut jo monta päivää, että hän haluaisi mennä kylmään veteen uimaan (=meri) ja piknikkiä. Molemmat oli mahdollista totetuttaa Uunisaaressa, jossa sijaitsee Helsingin kaupungin uimaranta. Rannalla on suihkut, pukuhuoneet ja WC-tilat. Lapsille on kaksi keinua. Uimarannan kausi alkaa vasta 1.6., mutta se ei tietenkään estä rannasta nauttimasta jo nyt. Rannalle pääsee helposti rattaiden kanssa ja siitä eteenpäin myös kallioille.

Uunisaari

Lähdimme lauantaina Kompassitorilta päivän ensimmäisellä kyydillä kello 10. Ruuhkaa ei ollut. Meitä oli kyydissä vähän yli 10 henkeä ja kolmet lasten rattaat. Veneessä on hyvin tilaa rattaille, eikä niitä tarvinnut kasata matkan ajaksi. Veneen kuljettaja auttoi rattaiden nostamisessa kyytiin.

Uunisaari

Ravintolan kyltit toivottivat meidät tervetulleeksi saareen. Suuntasimme suoraan uimarannalle. Levitimme hiekalle piknikviltit ja skoolasimme kesälle. Lyyli vaihtoi vauhdilla mekon uimapukuun ja lähti leikkimään.

Uunisaari

Uunisaari

Rannalla on aurinkotuoleja, mutta niitä haluavan on syytä olla ajoissa liikkeellä sillä tuolit hupenevat nopeasti ja auringon palvojat eivät niistä luovu koko päivänä.

Uunisaari

Uunisaaren Ugn-ravintolassa oli aamupäivästä rauhallista ja jonoa oli vasta iltapäivän puolella. Ravintolan terassi oli viihtyisän näköinen.

Uunisaari

Vietimme pari tuntia rannalla ja sen jälkeen lähdimme kiertämään saaria. Iltapäivästä rannalla oli hyvin tilaa, mutta läheisillä kallioilla oli vierivieressä väkeä.

Uunisaari

 

Lisätietoja

Iltaretki Teijon kansallispuistoon

Teijon kansallispuisto

Haaveenani oli vähän alle yhdeksän kilometrin Sahajärven lenkki Teijon kansallispuistossa, mutta myöhäisen lähdön takia ajattelimme kiertää helppokulkuisemman ja lyhyemmän Matildanjärvenkierroksen. Lopulta retkemme kutistui parin kilometrin tallusteluksi Roosiniemen laavulle ja takaisin.

Teijon kansallispuisto

Lähdimme helatorstain aattona iltaretkelle Teijon kansallispuistoon ystäväni Tuijan ja kolmen 3-11 -vuotiaan lapsen kanssa. Luulin, etten ollut ennen käynyt Teijon kansallispuistossa, mutta katsottuani karttaa, muistin olleeni alueella partioleirillä 90-luvulla.

Teijon kansallispuisto

Lapsilla oli koko matkan vauhti päällä, mutta Lyyli oli unelias alkumatkasta. Hän oli nukahtanut autoon matkalla Kemiöstä Teijoon. Melkein neljävuotias painaa jo lähemmäs 18 kiloa, joten pitkiä matkoja en häntä jaksa kantaa. Pidän kantorepun kuitenkin matkassa varmuuden vuoksi.

teijo

Tuija oli ottanut mukaan kiikarit, mutta mitään yllätyksiä ei tällä kerralla bongattu vain kalalokkeja, sinisorsa, västäräkki ja käpytikka. Tuija kertoi, ettei ole vielä nähnyt Teijossa kansallispuiston logossa esiintyvää harmaapäätikkaa, vaikka hän on sitä Sahajärvellä yrittänyt kiikaroida. Kemiön puolella hän on linnun vuosia sitten nähnyt lintulaudalla.

Teijon kansallispuisto
Lyylillä on prinsessakausi ja metsäretkellekin lähdettiin tyllihameessa.

Pitkospuut osoittautuvat yllättävän hankaliksi Lyylille, jolla muuten on hyvä tasapaino. Ehkä lankuilla kävely jännitti häntä. Kengät kastuivat, mutta onneksi pitkospuilla voi kävellä ilman kenkiä ja ilma oli lämmin. Taukopaikalla kengät kuivuivat auringossa sen verran, että niillä pystyi taas jatkamaan matkaa.

Teijon kansallispuisto

Olin pakannut nakit reppuun, mutta tulitikut olivat unohtuneet. Tulentekopaikalla etsimme laavulta tulitikkuja niitä löytämättä. Päätimme odotella hetken, jos joku saapuisi tikkujen kanssa. Ilma oli lämmin ja siirryimme nauttimaan auringosta järven rantaan. Lyyli päätti heittää talviturkin. Jäät ovat lähteneet vain muutamaa viikkoa aikaisemmin, joten vesi oli jääkylmää. Pystyn hädin tuskin laittamaan jalkojani veteen, mutta Lyyli viihtyi vedessä pitkään.

Pian nuotiopaikalle saapui iso seurue, joka sytytti nuotion ja pääsimme grillaamaan nakkeja. Takaisin parkkipaikalle kävelimme metsäreittiä pitkin. Puron reunassa näkyi koloja ja mietimme, että ovatko ne Mörrimöykyn koloja.

Teijon kansallispuisto

Ennen kotiin lähtöä ajoimme vielä Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terhoon nauttimaan iltapalaa. Samalla kävimme moikkaamassa alpakoita.

Äitienpäivän kukkaloistoa Westersin puutarhassa

Kiila Kemiö WestersVietimme äitienpäivää joka vuotiseen tapaan Westersin puutarhassa. Matkustimme Kiilan kylään Kemiönsaarelle jo hyvissä ajoin ennen juhlapäivää. Viikko oli lämmin ja puutarha oli päivä päivältä vehreämpi. Lyyli tutustui Gunillan opastuksella puutarhatöihin muun muasssa daalioiden istutukseen ja kukkien kasteluun.

Kiila Kemiö Westers

Äitienpäivänä aamu alkoi kuohuvalla. Gunilla tarjosi keittiössään lasilliset äideille ja kahvipannu oli lämpimänä. Lyyli oli askarrellut päiväkodissa kahvikupin muotoisen kortin ja siihen oli kirjoitettu kivoja asioita äidistä.

Kiila Kemiö Westers

Oma äitini liittyi myös seuraamme Westersin äitienpäivälounaalle. Kävin hakemassa hänet Salosta ja samalla ostin kesävaatteita ja uimapuvun Prismasta. En olisi uskonot, että merivesi voi olla niin lämmintä ja ilma polttavan kuuma toukokuun puolessa välissä, että on pakko päästä uimaan.

Kiila Kemiö Westers
Pyysin Lyyliä ottamaan kuvan uudesta mekostani Westersin portailla. Nuori assistenttini on hyvin vaativa kuvaaja. Mallin pitää taukoamatta hymyillä.

Meidän oli tarkoitus palata kaupunkiin äitienpäivänä, mutta ystävät, helleaalto, uimaranta ja omena-,päärynä-,kirsikka-, ja luumupuiden kukat saivat meidät jäämään vielä muutamaksi päiväksi kesäparatiisiin. Olin viimeksi nähnyt Kiilan omenapuiden kukkivan vuonna 2010 ja olin siitä asti toivonut, että pääsisin uudestaan näkemään kukkaloiston. Oikeaan aikaan paikalle osuminen on hankalaa, koska kukinta-aika yleensä ajoittuu toukokuun loppuun, mutta saattaa olla hyvin lyhyt. Joskus olen myöhästynyt vain parilla päivällä.

Kiila Kemiö Westers

Kirsikka oli jo täydessä kukassa äitienpäivänä ja Gunilla oli laittanut äitienpäiväpöytään koristeeksi kirsikan oksan. Omenapuun kukat aukesivat pari päivää myöhemmin. Lähtiessämme saarelta puut olivat täydessä kukassa.

Kiila Kemiö Westers

Puolentoista viikon loman jälkeen kaupunkiin palaaminen oli vaikeaa ja ilmakin oli Helsingissä kylmempi. Olimme kulkeneet kylällä paljain jaloin. Kenkien laittaminen jalkaan päiväkotiaamuna oli kitinää ja itkua. Lyyli ilmoitti haluavansa palata lämpimään Kiilaan, missä kenkiä ei tarvita.

Kiila Kemiö Westers
Westersin kaupasta ostettu kastelukannu oli Lyylillä ahkerassa käytössä.

Vierailuni aikana tutustuin tänä keväänä ilmestyneeseen Heidi Haapalahden, Tuija Tuiskun ja Gunilla Törnroosin tekemään kirjaan Kukkiva kasvimaa potager, joka esittelee Gunillan elämäntyötä eli Westersin potager-puutarhaa. Potager tarkoittaa koristeellista keittiöpuutarhaa, jossa on vihanneksia, yrtittejä ja kukkia. Vaikka olen tuntenut Gunillan useamman vuoden niin kirja tarjosi minulle paljon uutta tietoa puutarhasta. En ollut aikaisemmin nähnyt vanhoja kuvia puutarhasta ja nyt tiedän enemmän Gunillan potagerin kasvivalinnoista.

Kirja antaa paljon vinkkejä oman puutarhan aloittamiseen pohjoisilla leveyksillä, eikä vinkeissä ole unohdettu kaupunkiolosuhteita. Samalla kirja toimii johdatuksena ja oppaana Gunillan puutarhaan, jossa voi vierailla kesäisin juhannuksesta elokuun loppuun. Kirjaa voi ostaa kirjakaupoista ja Westersin puutarhasta.

kukkiva_kasvimaa_potager

Westersin puutarha Suomenkulmantie 1255 25700 Kemiö

Kukkiva kasvimaa potager

Viime vuonna kirjoittamani äitienpäiväpostaus Yh-äidinpäivä, jossa kerroin kiilalaisesta ystävästäni Tuijasta.

 

 

Lintsin ilmaislaitteet pienille

linnanmaki_huhtikuu3

Linnanmäki avattiin viime viikolla ja kävimme katsomassa, mikä on muuttunut sitten viime syksyn. Tällä kertaa emme ostaneet rannekeita vaan keskityimme vain pienten lasten ilmaislaitteisiin.

Ensimmäinen yllätys oli Miniautojen katoaminen Pelihallin vierestä. Tähän laitteeseen pääsyä Lyyli odotti koko viime kesän ja Valokarnevaaleilla hän oli täpärästi ylittänyt 100 cm pituusrajan ja pääsi autoja kokeilemaan. Nyt paikalla oli tyhjä kenttä, mutta paikalle on tulossa maksullinen Pellen talo, jonka ikäraja on neljä vuotta. Kentällä olleen kyltistä päättelin, että jotain Vekkulan tapaista on luvassa.

linnanmaki_huhtikuu7

Lokit olivat palanneet Linnanmäelle ja parveilivat ruokakioskien ympärillä.

linnanmaki_huhtikuu2

Estradin takaa löytyivät vielä ilmaislaitteet Kuuputin, Merirosvolaiva ja Pilotti, joka oli sadesään takia pois käytöstä. Merirosvolaivassa Lyyli keinui pari kierrosta ja kävi kokeilemassa myös Kuuputtimen.

linnanmaki_huhtikuu6

Rollen Tuvalla askarreltiin naamareita. Lyyli innostui etsimään timantteja. Askarteluun meni tovi ja samalla pitelimme sadetta tuvalla.

linnanmaki_huhtikuu8

Lyylin suosikki Muksupuksu oli suljettu pariksi viikoksi sirkusfestivaalin takia. Esitykset ovat vesitornin sisällä ja niitä pääsee katsomaan voimassa olevalla rannekkeella tai laitelipulla. Mäen päältä löytyi tutut ilmaislaitteet Pienoiskaruselli, Rumpukaruselli ja Vankkuripyörä.

linnanmaki_huhtikuu4

Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuussa, että Vekkula ja Kotkot-juna saivat lähteä uutuuslaitteen tieltä. Nyt tilalla on iso työmaa ja lippukassojen edusta näytti autiolta. Kotkot-juna oli mukava laite, johon alle 100 cm lapset ja aikuiset pääsivät ilmaiseksi. Laite oli tärkeä erityisesti niille lapsille, jotka eivät uskaltaneet mennä laitteisiin ilman aikuista.

linnanmaki_huhtikuu5

Muumitalo oli saanut uuden värin pintaan talven aikana ja nimi oli muuttunut Shop Rolleksi. Hieman syrjässä ollut Angry Birds -leikkipaikka oli   kadonnut.

linnanmaki_huhtikuu

Ennen lähtöä kotiin kävimme vielä ihailemassa maisemia Panoraamasta, vaikka ilma oli sateinen niin näimme merelle asti.

Ilmaislaitteita oli edelleen riittävästi kolmevuotiaan tarpeisiin, mutta harmillista, että karsituista laitteista peräti kaksi oli pienten lasten vekottimia.

 

Maisema pilasi hotellikokemuksen

hotelli_tallinna4

Von Stackelberg hotelli on sympaattisen näköinen vanha kivitalo. Hotelli sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn Toompuisteteen varrella vastapäätä Meriton hotellia. Hotellin sijainti on loistava, jos haluaa vierailla vanhassa kaupungissa ja Telliskivessä.

Hotellilla oli tammikuussa erinomainen tarjous. Huone kahdelle maksoi vain 66 euroa yöltä, mikä on Tallinnassa huokea hinta hyvästä hotellista.

Hotellissa oli seesteinen tunnelma. Huoneemme oli siisti ja kylpyhuone oli tilava. Vain autotien läheisyys rikkoi tunnelmaa. Kauniit suuret ikkunat, mutta maisemana ohi kiitävät autot ja bussit. Mietimme huoneen upgreidausta sisäpihan puolelle 30€ lisämaksulla, mutta saimme idean vasta baarista palattuamme keskellä yötä ja päätimme jäädä huoneeseemme. Nukuimme hyvin, vaikka epäilimme heräävämme autojen ääniin. Ilman korvatulppia en toki mennyt nukkumaan.

hotelli_tallinna2

Aamupala oli ihan hyvä. Ei missään nimessä huono, mutta viime aikoina niin monet hotellit ovat panostaneet aamupalaan, että vau-elämyksen saadakseen aamupalatarjoilun täytyy sisältää jotain erityistä. Aamiaishuone oli pieni kapea tila kellarissa, jonka ainoat ikkunat olivat katon rajassa.

hotelli_tallinna3

Myöhemmin keskustelin von Stackelbergistä tuttavani kanssa, joka oli yöpynyt hotellissa useita kertoja. Hänen mielestään von Stackelberg pesee Tallinnan Swissotelin mennen tullen. Perusteluina hän mainitsi muun muassa kalkkikiviset seinät, loistavan sijainnin, sisäpihan kivan terassi (jota me emme toki talvella kokeilleet) ja laadukkaamat pintamateriaalivalinnat kuin Swissotellissa. Tuttavani kokemus von Stackelbergista oli hyvin erilainen kuin minun, vaikka en ollut hänen kanssaan mistään asiasta erimieltä. Minulle hotellista mieleen jäi tie, vaikka se tuntui aluksi pieneltä asialta.

von Stackelberg  Toompuiestee 23, Tallinn 10137

 

Sika säkissä -matka Tukholmaan

tukholma_huhtikuu3

Lähdin viikko sitten valvojaksi lukiolaisristeilylle Tukholmaan. Matka oli minulle täysi mysteeri, koska lukiolaiset olivat tehokkaasti pantaneet kaiken tiedon matkaan liittyen. Päättelin matkan kestosta, että kyseessä ilmeisesti Tukholman risteily. Laivayhtiön selvitin niin, että sain muutama viikko sitten laivan lähtöajan ja aika sopi Silja Serenaden aikatauluun.

Viime syksynä tuttu lukion tokaluokkalainen soitti minulle ja pyysi valvojaksi. Syy oli se, että tuttavani kaverin äiti ei olisi päästänyt tytärtään risteilylle, jos tuttua valvojaa ei olisi matkassa. Silloin ajattelin, että mikäs siinä. Kuulemma nuoriso juokin paljon vähemmän alkoholia kuin silloin ennen.

Vasta viime hetkellä minulle selvisi, että jaan hytin kolmen muun valvojan kanssa. En ole hostellidormien fani, joten ajatus kahdesta peräkkäisestä yöstä täysin vieraiden ihmisten kanssa samassa hytissä tuntui karmivalta.

Ajattelin ostaa itselleni oman hytin, mutta laiva oli täynnä ja olisin joutunut pulittamaan mielestäni ylisuuren hinnan halvimmastakin hyttiluokasta. Se tuntui kohtuuttomalta “ilmaisesta risteilystä”.

Matkaa edeltävänä iltana tuli ensimmäinen viesti matkanjärjestäjiltä
“Moikka valvoja! Kai muistit, että huomenna on risteilypäivä? Huomenna 15.4. laiva lähtee kohti Tukholmaa ja palaa takaisin tiistaina 17.4. Valvojien pitää olla Olympiaterminaalissa viimesitään klo 15.30. Tapaat silloin meidän järjestäjät, ja annamme silloin lisäohjeita. Muista ottaa mukaan paljon iloista mieltä ja passi!!! Jotta varmasti tiedämme, että olet tulossa, niin vastaisitko ystävällisesti tähän viestiin. Huomiseen! T.risteilyjärjestäjät”

Satamassa oli täysi kaaos. Lopulta sain ryhmäni kasaan ja menimme ohjeiden mukaan ryhmänä laukkujen tarkastukseen. Sitä ennen laivayhtiön edustaja piti meille puhuttelun, jossa haukkui sekä lukiolaiset että valvojat. Puhetyyli oli todella töykeä. Samaa kommentoivat myös muut täysi-ikäiset. Lukiolaiset ilmeisesti ovat tottuneet simputtavaa puhetyyliin, koska heitä maksavina asiakkaina ei tuntunut häiritsevän moinen kyykytys.

Ensimmäinen ilta laivalla kului leppoisasti. Tax freestä myytiin alkoholia vain yli 25-vuotiaille. Tosin lukiolaiset olivat keksineet ostaa kaikille buffet-ruokailun, joten laseissa saattoi olla muutakin kuin virvoitusjuomia.

tukholma_huhtikuu2

Tukholmaan tutustuin hyttikaverini Marjon kanssa. Suuntasimme ensin minua suuresti kiinnostavan Carolina Falkholtin Fuck the World työn luokse, josta olin lukenut Ylen uutisen edellisellä viikolla. Teos oli aiheuttanut sen verran hämmennystä naapurustossa, joten penikselle annettiin vain viikko aikaa ja maalaus peitettiin 19.4. Sinänsä en ihmettele, että teos sai olla niin lyhyen aikaa näkyvillä. Muuten niin harmonisen punaruskeassa ympäristössä sininen penis hyppäsi silmille jo kaukaa.

tukholma_huhtikuu

Fotografiskaan suuntasimme Slussenin kautta. Matkalla kävimme ihailemassa maisemia Gondolenin näköalapaikalta. Harmaana päivänä näkyvyys ei ollut mitä parhain ja Slussenin työmaa tuntui jatkuvat joka suuntaan.

tukholma_huhtikuu6

tukholma_huhtikuu5

Edellisestä vierailustani Fotografiskaan oli jo vierähtänyt kuusi vuotta, joten oli todella mielenkiintoista käydä katsomassa heidän näyttelyitään. Tällä kertaa tarjolla oli muotikuvaa, potretteja ja maisemakuvaa eli vähän jokaiselle jotakin.

tukholma_huhtikuu7

tukholma_huhtikuu8

Päästyämme ulos museosta, oli harmaus vaihtunut auringon paisteeksi. Haaveenani oli ollut päästä kevään ensimmäiselle terassidrinkille, ja sen nautinnon Tukholma tarjosi ennen laivalle paluuta.

Paluumatkalla lukiolaisten juhlat olivat jo vauhdikkaammat, mutta onneksi oma ryhmäni käyttäytyi hyvin ja suurin osa meni tiistaiaamuna suoraan laivalta kouluun. Kyseenalaistaisin kuitenkin väittämän alkoholin käytön vähenemisestä.

Lähtisinkö vielä uudestaan? Ehkä omalla hytillä ja jos kaikki ruokailut olisi maksettu. Tällä kertaa minulla kävi onni hyttiseuran kanssa. Meillä oli oikein mukava päivä Tukholmassa Marjon kanssa. Olipa hauska tapa tavata uusi tuttavuus!

Lapsimessut 2018

lapsimessut1

Perjantaina kiersin messualueen ensin yksin ja sen jälkeen Lyylin kanssa. Aikaisemmista vuosista olen oppinut, että parhaiten tilaa lasten peuhupaikoissa on perjantaina kahden viimeisen tunnin ajan. Muuten perjantai poikkeaa monista muista messuista. Yleensä arkipäivisin on aamupäivästä väljää, mutta Lapsimessuilla perjantaiaamuna on jo vilkasta, kun vaunukansa saapuu ostoksille.

lapsimessut4

Matkailu puolelta messuilla on hyvin edustettuna kotimaan retkikohteita, kuten Särkänniemi, Tykkimäki, Muumimaailma ja Puuhamaa. Laivayhtiöistä Silja Line oli heti sisääntulon luona ja heidän pisteellään osallistuimme onnenpyörän pyöritykseen. Päävoittona oli alennuskuponki risteilylle eli ei maksa vaivaa, jos jono on pitkä.

Kotimaiset vaatemerkit ovat messujen vetonaula, mutta tänä vuonna en ostanut yhtään vaatetta. Vaatealue on iso ja messut ovat ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään näin monen suomalaisen vaatevalmistajan vaatteet yhdellä kertaa. Harmikseni Lyyli on niin päättäväinen omasta tyylistään, että en voi ostaa hänelle mitään vaatteita. Viime vuonna ostin Lyylille Gugguun frillamekon, jonka jouduin vaihtamaan heti seuraavana päivänä, koska Lyyli ilmoitti, ettei pidä mekosta. Parempi siis olla ostamatta ja antaa Lyylin valita omat vaatteensa. Lyylillä on prinsessatyyli ja suomalaiset vaatemerkit ovat siihen makuun liian yksinkertaisia. Messupäivänä Lyyli oli pukeutunut ranskalaisen Billieblushin mekkoon.

lapsimessut3

Lyyli kävi messuilla kokeilemassa Hop Lopin osastolla isoa liukumäkeä, Jovin osastolla viihdyimme pitkään muovailuvahan ja kivien maalauksen parissa. Jovin osastolta ostimme myös kotiin viemiseksi muovailuvahaa. Jam kids muskarin osastolla kokeilimme soittimia parin kappaleen verran ja pisimmän ajan vietimme viime vuoden tapaan Pajulahden urheiluopiston peuhapaikassa.

lapsimessut6

Bredenin osastolla oli hauska Instagram-haaste, jos kuvaat itsesi tai lapsesi heidän pipo päässä niin saat pipon itsellesi. Breden on virolainen lastenvaatemerkki. Heidän vaatteensa suunnitellaan ja ommellaan Virossa. Bredenillä on puuvillavaatteiden lisäksi mallistossa myös merinovillaisia bodyja ja haalareita.

lapsimessut5

Lopuksi ostimme vielä kotiinviemiseksi kiiltosilmä Ryhmä Haun Rollen. Osasto on virolainen, joten jos luottokortissasi on maarajoituksia niin kortti ei kelpaa. Näin kävi meille yhden kortin kanssa.

lapsimessut2Kolmevuotiaan kanssa kannattaa messuilla suunnata Hop Lopin, Super Parkin ja Pajulahden urheiluopiston osasastoille. Hop Lopin vieressä on myös maksullinen pieni huvipuisto alue. Lyylin mielestä kivoja olivat myös onnenpyörät, joita löytyi Särkänniemimen, Silja Linen ja Myllärin osastoilta.