Taigalla on oma matkamuistomyymälä, jonne päädytään ajelun lopuksi.
Taiga on Linnanmäen suurpanostus ja vierailijoita uuteen vuoristorataan odotetaan ulkomaita myöten. Monta vuotta kestänyt rakennusprojekti on vihdoin saatu päätökseen ja Taiga avautui yleisölle 18. kesäkuuta.
Pääsin testaamaan Taigan pressipäivänä ensimmäisten joukossa. Laite oli aivan huikea kokemus. Linnanmäki on tilannut laitteen, joka takaa unohtumattomat kyydit hurjien laitteiden ystäville. Laite todella koettelee kyydissä olijaa: maksiminopeus on 106 km/h ja laite kiepauttaa pään ylösalaisin neljä kertaa. Vauhti on sitä luokaa, ettei kyydissä olija täysin edes huomaa ympärimenoa. Menin kaksi kierrosta Taigan kyydissä. Ensimmäisestä kierroksesta löytyy video, Lähtöselvitetty Youtube -kanavalla. Katjalla oli mukana Gopro-kamera, jolla hän ikuisti matkamme. Lopussa on minun kommenttini heti kierroksen päätyttyä.
Taigan lehdistötilaisuudessa Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin kertoi, että Linnanmäki ei halunnut mitään koko perheen laitetta. Siinä he ovat onnistuneet, sillä Taiga on täyttä tykitystä koko matkan ajan. Pituusraja laitteeseen on 140 cm, joten se rajaa jo pienimmät pois.
Lähtöselvitetty-blogin Katjan kanssa ennen ensimmäistä liitoa.
10 miljoonan maksanut Taiga on Linnanmäen megasatsaus. Sen alta purettiin muutama Linnanmäen suosikkilaite pois ja väliaikainen Vekkula eli Pellen talo sijoitettiin pienten lasten Miniautojen paikalle. Pois sai lähteä myös Angry Birds -leikkipuisto. Kirjoitin muutoksista viime keväänä blogiin.
Lasten päivän säätiön puheenjohtaja Hannu Penttilä kertoi, että Taiga on pitkän tähtäimen sijoitus, jotta myös tulevaisuudessa rahaa saadaan kerättyä lastensuojelutyöhön. Viime vuonna lastensuojelutyöhön lahjoitettiin reilu neljä miljoonaa euroa. Kestää siis tovin, että laite maksaa itsensä takaisin.
Taiga oli rakennustyömaa huhtikuun lopulla kun viimeksi kävin Linnanmäellä.
En ymmärrä mitään huvipuistobisneksestä, mutta ilmeisesti vain hurjilla laitteilla voidaan tehdä rahaa. Linnanmäellä on Pohjoismaiden laajin laitevalikoima, joten asiakkaana minun pitäisi olla tyytyväinen ja onhan tarjolla useampi ilmainen laite pienille. Silti vähän kaihertaa se, että tämän mielettömän laitteen takia poistettiin kaksi pienten laitetta ja leikkipuisto. Pienet lapset kun eivät Taigaan pääse vielä vuosiin. Pienille sopivat ilmaiset laitteet löytyvät täältä.
Linnanmäki on luonut Taigalle tarinan, jossa metsänvaltijas kotka liitelee Linnanmäen yläpuolella. Sieltä käsin hän tarkkailee ja suojelee puiston asiakkaita. Lokeille Taiga ei kuitenkaan mahda mitään. Vaikuttaa siltä, että Linnanmäelle on pesiytynyt kaupungin härskeimmät lokit. Bloggaajaystävältäni Lähtöselvitetty-blogin Katjalta katosi hetkessä jäätelö parempiin suihin. Suosittelenkin syömään herkut sisätiloissa ja toivotaan, että Linnanmäki saisi lokkinsa kuriin.
Lyyli ja Hello Kitty -ilmapallo Bergenin juna-asemalla.
Sanotaan, että junamatka Oslosta Bergeniin on yksi maailman kauneimmista junamatkoista. Minä en ole muilla vuoristoreiteillä junaillut, joten vertailukohtia minulla ei ole. Matkustin ensimmäisen kerran Oslosta Bergeniin junalla 1998 kun olin matkalla vaihto-oppilaaksi. Maisemat olivat upeat ja keskellä kesää vuorilla näkyi lunta. Tämän jälkeen olen usein matkustanut Oslosta Bergeniin. Viimeksi matkustin yhdessä Lyylin kanssa Bergenistä Osloon.
Maisemat matkan aikana ovat monipuoliset. Mielestäni matkan mielenkiintoisin osuus on Bergenistä aina Finseen asti. Alkumatkasta voi ihailla vuonoja ja vuoria, mutta Finsen jälkeen juna laskee hiljalleen alaspäin ja loppumatkasta näkymä junasta vaihtuu suomalaiselle aika tuttuun metsä- ja peltomaisemaan ennen Osloon saapumista.
Bergensbanen on 493 kilometriä ja matka Oslosta Bergeniin kestää noin seitsemän tuntia. Juna kulkee neljä kertaa päivässä ja matkan voi taittaa myös yöjunalla, mutta silloin jää upeat maisemat näkemättä.
Norjalainen matpakke -junaeväänä eli leipää ja makeaa vuohenjuustoa
Junan palvelut
Ravintolavaunu, josta norjalaisittain voi ostaa nakkeja. Muuten menu oli aika suppea. Lastenlistalla oli sandwich, vohveli ja smoothie. Norjalainenhan ottaa matkalle aina mukaan oman matpakken eli voileipäpaketin.
Perhevaunu, jossa on paikkoja lastenvaunuille ja leikkinurkkaus, joka oli meille pettymys, koska leikkinurkkauksessa ei oikein voinut tehdä mitään ja televisiokin oli rikki. Matkan aikana konduktööri jakoi lapsille puuhapaketit, joissa oli värityskirja ja palapeli. Positiivista oli se, että lapselle pystyi varaamaan junasta istumapaikan, vaikka lippu oli ilmainen alle kuusivuotiaille.
Yöjunassa on makuuvaunu ja makuupaikan hinta sisältää aamiaisen.
Comfort class, jossa on mukavammat istuimet ( en ole itse kokeillut) ja ilmaista teetä sekä kahvia.
Lasten leikkinurkkaus
Radan rakennus aloitettiin Bergenistä vuonna 1883 ja se vihittiin käyttöön 1909. Rataa varten kaivettiin 182 tunnelia, joten se selittää pitkän rakennusajan. Asemista korkeimmalla sijaitsee Finse. Se on 1 222 metriä merenpinnan yläpuolella. Viime matkan aikaan Finsessä oli hyvin sumuista. Maisemat olivat sumun peitossa jonkin matkaa myös Finsen jälkeen. Korkeuseroista ja matkan pituudesta johtuen minulle ei ole sattunut niin huonoa tuuria, että näkyvyys olisi ollut huono koko matkan ajan.
Lentoaika Oslosta Bergeniin on noin tunnin ja autolla sama matka taittuu noin yhdeksässä tunnissa.
Myrdalista junaa voi vaihtaa kuuluisaan Flåmin maisemajunaan.
Cafe Regatta on hyvin tunnettu kahvila Töölössä. Se on toiminut samassa paikassa jo lähes 20 vuotta. Kahvila on siitä ihana, että se on jotakuinkin samanlainen joka vierailulla, pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Kahvila elää vuoden aikojen mukaan. Parasta on kesäterassilla auringonlaskusta nauttiminen ja talviretkellä lämmin juoma nuotion äärellä.
Suurin muutos, jonka muistan 10 vuoden vierailujeni ajalta oli pari vuotta sitten, jolloin Regatta otti maksukortit käyttöön.
Olemme käyneet neljävuotiaan tyttäreni Lyylin kanssa Regatassa nyt parina päivänä peräkkäin. Lyyli ihastui ravintolan takana sijaitsevaan napakelkkaan. Se onkin varsin puoleensa vetävä kapistus, koska olen huomannut aikuistenkin katsovan kelkkaa ensin etäältä ja saapuvan sen jälkeen kokeilemaan sitä itsekin. Kahden päivän jälkeen en ole ollut itse kyydissä, mutta olen pyörittänyt Lyyliä ja hänen ystäviään pääni pyöryksiin.
Regatalla on kansainvälinen tunnelma. Paikka on erityisesti vaihto-oppilaiden suosiossa. Me veimme sunnuntaina amerikkailaiset vieraamme sinne ja seuraavana päivänä mukaamme lähti Lyylin päiväkotikavereita.
Regatalta voi lainata myös potkukelkkoja. Tarjolla on lasten ja aikuisten kokoja. Yllättävän paljon iloa tämän päiväinen lapsikatraamme sai potkukelkoista kun he vuoron perään kyyditsivät toisiansa.
Heikoista jäistä on varoiteltu koko talven. Napa -ja potkukelkat sijaitsevat aivan rannan tuntumassa eikä sitä pidemmälle kannata lähteä, vaikka sunnuntai-iltama näimme useamman ihmisen kävelyllä jäällä.
Ulkoleikkien jälkeen paistoimme makkarat nuotiolla ja joimme kaakaot. Pari tuntia kului nopeasti. Pimeän tultua lähdimme kotiin.
Muutamia hintaesimerkkejä. Mielestäni hinnat ovat hiukan nousseet, mutta ovat edelleen edukkaat verrattuna moneen keskustan kahvilaan.
Makkara 2,20 €
Soijanakki 2,00€
Kahvi 2,30-2,70 €
Kaakao 3,60 €
Kuuma mehu 2,00 €
Trip 1,70 €
Korvapuusti 3,30 €
Croisant 3,00 €
Cafe Regatta, Merikannontie 8, Helsinki. Kahvila on auki vuoden jokaisena päivänä 8-21.
Bussilla 24 Sibeliuksenpuiston pysäkki.
Minä Koekohe Beachillä, jossa sijaitsevat kuuluisat pyöreät kivet eli Moeraki Boulders.
Lensin ensimmäisen kerran lentokoneella 16-vuotiaana vuonna 1996. Matkustin silloin kesävaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin. Kaivoin vanhan päiväkirjani kellarista, koska olin lukemassa helmikuun Päiväkirjaklubilla tekstejäni.
Päiväkirjaklubi on Töölön Korjaamolla kerran kuussa järjestettävä tapahtuma, jossa voi jakaa teinivuosien nolot kirjoitukset. Minä luin lentomatkan lisäksi tekstejä koulunpäättäjäisistä Helsingissä, juhannuksesta siirtolapuutarhassa ja Rancidin keikasta Lepakossa.
Lentomatkan merkittävyydestä kertoo se, että päiväkirjassani on 12 sivua yksityiskohtia lentomatkastani, kuten mitä söimme, kuka istui vieressäni koneessa ja tervehdyksiä muilta vaihto-oppilailta. Tässä muutamia otteita päiväkirjastani.
Matka alkaa Helsinki-Vantaalta, jossa tapasin muut Lions-vaihto-oppilaat.
24.6.
Vantaa – Tukholma – Kööpenhamina
Lennän taas olen juppi, hippi, punkkari. Hahaa enpä ole vaan lennän ihan oikeasti SAS: in koneella. Tänään meni neitsyys tässäkin asiassa. Hannu, äiti ja Henkka saattoi mut lentokentälle Vantaalle. Olin alusta asti ihan pallo hukassa. Check in:stä piti mennä A2, mutta kävelin paniikissa ohitse.
Porukkaa alkoi kerääntyä A2 ympärille ja mentiin yhdessä koneeseen. Istuin punapaitaisen 4R-fanin viereen. Kone lähti ja fiilis oli mahtava. Mahanpohjassa painoi. Lopulta ylhäällä korviakin alkoi vihloa, vaikka jenkki taipui hampaiden välissä. Pian komennettiin taas vyöt kiinni ja laskeuduttiin. Puolituntia Tukholmassa, taas vyöt kiinni ja ylös liitelemään. Olen lintu tai ainakin luulen olevani. Saatiin sämpylät ja sanoin coke please. Se ainakin onnistui. Taas vyöt kiinni ja alas.
Kööpenhamina – Bangkok
Nyt olikin sitten reissaaja-tytöllä isompi pala purtavana. Iso kone ja vierustoverina iso poika Jacob 19 vee. Hyvän näköinen ja lutuinen tanskalaispoika. Pitää sporttailusta ja musiikista. Ihanaa.
Äsken oli dinner. Suomen aikaa puoli kaksi. Kanaa, kokista ja jälkiruokaa. No nyt sammu valotkin no kyllä täällä jotain näkee. Maha on vähän kipeä. Jaksaisiko sitä hyppiä pojan yli, not.
Lentäminen on ihanaa. Porukka täällä tuntuu tosi mukavalta. Hyvä kun lähdin.
Bangkok – Singapore
Lentäminen jatkuu Music is my aeroplane it’s my aeroplane. Yö meni heikosti. Koneessa nukkuminen ei oikein onnistu. Väsyttää kello on paikallista aikaa pari minsaa vaille kuusi illalla. Kolmen maissa laskeuduttiin Bangkokin lentokentälle. Oli ihan sika kallis mesta, 15 US dollaria t-paidasta. Lämpötila oli about 34 astetta, joten oli aika hot mesta.
Äsken meillä oli taas dinner. Kanaa, riisiä, Bangkokin tapaan. Seitsemän aikaan laskeudutaan Singaporeen ja meillä on tunti aikaa vaihtaa konetta.
Norjalaiset pojat on muuten tosi söpöjä. Ruotsista on vain kolme tyttöä. Yhteensä meitä on 38 ja Suomesta 20. Kahdeksan meistä menee Uuteen-Seelantiin.
Singapore – Sydney
Täällä sitä vaan lennellään maailman ympäri. Ollaan tosi cool, elämä sujuu, englanti myös. Nyt istun Qantasin koneessa. Mä vaan liidän, välillä otan huikan diet colaa. Kohta tulee safka. Toivottavasti saan pastaa, muuten tulee kolmas kana-ateria tälle matkalle. Sydneyhyn ollaan menossa, mutta meillä on vielä jossain välilasku.
Olin ollut alle vuorokauden Sydneyssä kun oli ymmärtänyt jotain syvällistä suomalaisesta luonteenlaadusta.
Australialaiset ihmiset on kyllä ihan erilaisia kuin suomalaiset. Iloisia, ystävällisiä. Nyt vasta ymmärtää, mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että suomalaiset on synkkiä.
Sydney –Christchurch –Invercargill
Sydneystä lensin Christchurchiin ja sieltä Uuden-Seelannin eteläsaaren eteläisimmälle kentälle, josta matkasimme autolla pieneen tehdaskaupunkiin Matauraan.
Mataura River vasemmalla teurastamo ja oikealla paperitehdas.
Host-äitini oli kotiäiti ja host-isäni työskenteli mekaanikkona teurastamolla. Perhe halusi esitellä meille arkeaan, joten heti ensimmäisenä päivänä menimme tutustumaan teurastamoon.
27.6.
How are you? I’m fine. How are you? eli täällä ollaan ja ryydytään. No ei oikeastaan. Täällä on mahtavaa. Aamulla heräsin 7.30. Aamupalaksi host-äitini laittoi minulle paahtoleipää ja hilloa sekä hedelmiä. Kymmeneltä lähdimme teurastamolle. Se oli aika kuvottavaa. Pelkästään lampaiden tappo ja roikkumispaikat oli kuvottavaa, mutta siellä ei ollut eläimiä.
Kaiken huippu oli nahat päällä roikkuvat lehmät, joiden vieressä roikkui päät. Vierailu oli yllättävän kuvottavaa, mutta piti vain näyttää tyytyväiseltä ja sanoa nice, nice.
Toisella host-perheelläni oli yli 2000 lammasta.
Karun ensivaikutelman jälkeen näimme uskomattoman kauniita paikkoja Uudessa-Seelannissa. Olin kolmessa eri perheessä eri puolilla eteläsaarta. Toinen perheeni asui lähellä Moeraki Boulderseja ja kävimme useamman kerran rannalla niitä katsomassa. Heillä oli iso lammasfarmi ja pääsimme mukaan farmin töihin, mikä oli erittäin eksoottista minulle. Viimeinen perheeni asui lähellä Christchurchia ja pääsin näkemään myös uusiseelantilaista kaupunkielämää.
Saimme Lyylin kanssa liput Tampereen Työväen Teatterin Feeri-lastennäytelmän ensi-iltaan. Olimme innoissamme tästä mahdollisuudesta. Viimeksi kävimme teatterissa joulukuussa, joten nyt olikin jo aika palata teatteritaiteen pariin.
Harmiksemme Lyyli sairastui päivää ennen näytöstä, eikä hän pystynyt matkustamaan Tampeereelle. Lähdin siis yksin teatterimatkalle.
Tampere saattaa kuulostaa pääkaupunkiseutulaisesta kaukaiselta päiväretkikohteelta, mutta sinne pääsee nopeimmillaan puolessatoista tunnissa junalla. Tampereen työväen teatteri sijaisee Hämeenpuistossa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Tosin reitti on yhtä työmaata, rakenteilla olevan ratikkaverkoston takia.
Feeri on Otso Kauton ohjaama ja Otso Ja Minerva Kauton, Maija Rissasen ja Kolina van den Bergin käsikirjoittama lastennäytelmä, jonka suomenkielinen kantaesitys nähtiin Tampereella 8. helmikuuta 2019 Kellariteatterissa.
”Tää ei tunnu yhtään unelta. Ei tää oo unta. Tää on Feeri, tää on paikka.”
Feeri on ruotsia ja tarkoittaa jotain lumoavaa ja taianomaista. Sellainen paikka Feeri onkin. Se on lastenvaltakuntaa, missä aikuiset eivät valita. Kaksi alle kouluikäistä tyttöä tapaavat Feerissä. Siellä ystävystyy helposti. Ensi-illassa Feerin unimaailmassa seikkailivat Kolina van den Berg ja Minerva Kautto.
kuva: Kari Sunnari
Feerissä opetellaan ystävyystaitoja ja pohditaan ystävyyttä. Samat aiheet ovat usein pinnalla nelivuotiaan kanssa meillä kotona.
Marjaana Mutasen puvustus on kutkuttava. Aivan lopussa näyttelijät hyppäävät jättikokoisiin kurahousuihin. Jos joskus vielä itsekin pääsisi sellaisia kokeilemaan.
Lavastus on pelkistetty. Kaksi pystyssä olevaa sänkyä. Katsoja siis ikään kuin katsoo näytelmää kärpäsenä katossa. Nukahdettuaan tytöt valuvat pois sängyistä unimaailma Feeriin. Lavastuksesta on vastannut Pen van den Berg.
Erityisesti pidin näytelmässä kohdasta, jossa yleisö hyräili tuutulaulua yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tällaiset pienet osallistumisen mahdollisuudet ovat omiaan tempaamaan lapsen mukaan tarinaan.
Feerin suositusikä on 4-8 vuotta Ajattelin monta kertaa näytelmän aikana, että tällekin Lyyli olisi nauranut. Samalla kurkistin lähelläni istuneet pikkupojan reaktioita.
Esitys on tehty kahdelle kielelle. Näytelmä lähtee kiertueelle maaliskuussa ja se on silloin mahdollista nähdä myös Espoossa ja Helsingissä.
Tulevat esitykset Tampereen Työväen Teatterissa
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 16.00
Lauantaina 6. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 16.00
Esitykset Espoossa ja Helsingissä lisätietoja Quo Vadiksen sivulla
Astun sisään hämärään museoon. Lattialankut jalkojeni alla narisevat. Takassa palaa lontoolaisittain kivihiili. Siitä lähtee voimakas haju.
Dennis Severs’ House on yksi kummallisimmista museoista, missä olen koskaan vieraillut. Ulospäin rakennus näyttää ihan tavalliselta lontoolaiselta talolta, jonka edessä on aukioloaikoina jonoa. Sisään otetaan kerralla vain muutamia vierailijoita ja heille kerrotaan ennen sisälle tuloa säännöt: Museossa ei saa kuvata eikä puhua. Vierailijan on seurattava ohjeita, joita hänelle matkan varrella annetaan. Joka kerroksessa on opas, mutta hekin ovat hiljaa. Sisäänpääsy 10 puntaa maksetaan käteisellä ovella.
Jonossa museoon Folgate 18 edessä.
Museo on amerikkalaisen Denis Seversin (1948-1999) elämäntyö. Hän osti 18 Folgate Streetillä sijaitsevan talon kun alue oli vielä edullinen ja boheemin väen suosiossa. Hän alkoi kunnostaa taloa ja rakentaa siitä kokonaistaideteosta, jonka keskellä hän itse eli.
Kierros alkaa kellarista, ja jatkuu keittiön kautta päivällishuoneeseen ja makuuhuoneisiin. Vierailijalle halutaan antaa mielikuva, että talo on vain hetkeä aikaisemmin tyhjentynyt äkillisesti. Asukkailta on jäänyt takkaan tulet, kynttilät päälle ja teen juonti kesken. Koti on Huguenot-silkin kutojien kotitalo. Huoneita on talossa on yhteensä 10. Tarina alkaa vuodesta 1724 ja jatkuu ensimmäiseen maailman sotaan asti vuoteen 1914, joka on viimeinen huone.
Keittiö kuva: Roelof Bakker
The Kitchen – which addresses your simplest state of consciousness: your Soul. Here – in every object – form and function are at one, so that with nothing to explain, you may simply “be”. N.B. – like a contented infant. Dennis Severs
Severs itse kuvaili teostaan nimellä ”still-life drama”. Seversin mukaan kyseessä on vierailu toisessa ajassa ja todellisuudessa. Vierailija astuu tavallaan sisään maalaukseen. Still-life viittaa suomenkieliseen sanaan asetelma, joka on elottomista luontokappaleista tai esineistä koottu sommitelma. Drama siihen näkymättömään näytelmään, jonka museossa vierailija voi kuvitella. Tämän takia museoon saapuessaan vierailijan tulee olla valmiina vastaanottamaan taidekokemus. Severs kirjoitti jokaiseen huoneeseen oman tarinan ja ne ovat nähtäville huoneissa. Nämä tekstit eivät valota historiallisia faktoja eikä huoneissa ei ole muuta tietoa, joten ennen vierailua olisi hyvä lukea mahdollisimman paljon aikakausille tyypillisistä asioista. Muuten erot aikakausien välillä eivät välttämättä selviä kovinkaan hyvin katsojalle.
Päämakuuhuone Photographer: Roelof Bakker
Museon sivulla kerrotaan, että kokonaisteosta ei voi määritellä mihinkään tyylilajiin, eikä sitä saisi kutsua museoksi tai antiikiksi, koska kokemus on osa näytelmää, jossa vierailja on mukana. Tästä olen täysin samaa mieltä. Erona perinteisiin kotimuseoihin on se, että liikkumista huoneissa ei ole rajoitettu ja kynttilät palavat joka puolella. Esineisiin ei saa koskea.
Dickensin huone kuva: Roelof Bakker
Historian tuntijaa saattaa museossa häiritä Seversin hiukan vapaa näkemys menneisyydestä. Ystäväni on tekstiilialan asiatuntija ja häntä häiritsi talossa olevat rikkinäiset vaatteet. 200 vuotta sitten hyvin köyhätkin ihmiset pitivät hyvää huolta vaatteistaan ja korjasivat rikkinäiset vaatteensa itse. Jopa pienet lapset opetettiin huoltamaan ja korjaamaan vaatteensa. Interiöörissä häntä häiritsi repaleisuus, jolla oli ehkä haettu dekadenttia tunnelmaa, mutta tuskin aikalaiset olisivat nukkuneet sängyssä, joka oli pölyinen ja hämähäkinseittien peitossa.
Päivällishuone kuva: Roelof Bakker
Museo ei ole esteetön. Se on viidessä kerroksessa ja portaat ovat kapeat. Huoneet ovat ahtaat eikä siellä mahdu kulkemaan esimerkiksi rattaiden tai rollaattorin kanssa. Osa huoneista on hyvin pimeitä, joten näkörajoittuneen voi olla hankala liikkua museossa. En suosittelisi vierailua pienten lasten kanssa elleivät he ole erityisen rauhallisia. Omani kanssa en menisi. Museossa ei ole pienille mitään kosketeltavaa ja lapsen kanssa ei voi keskustella. Arvioisin museon sopivan kouluikäisille lapsille ja sitä vanhemmille.
Me emme varanneet lippuja etukäteen vaan vierailimme talossa marraskuisena sunnuntai-iltapäivänä, jolloin jonotimme noin 20 minuuttia sisäänpääsyä. Päiväkierrokset ovat sunnuntaisin kello 12-16 ja maanantaisin lounasaikaan kello 12-14. Tämä on edullisin tapa tutustua museoon. Kolmena iltana viikossa museossa on Silent night -kierros, jolloin ennakkovaraus on mahdollinen, mutta hinta on tuolloin 17,50 puntaa vierailijalta.
Talossa ei ole vessaa eikä narikkaa, joten suurien laukkujen kanssa museoon ei voi tulla.
Folgate Street 18 lähellä sijaitsee Spitalfieldsin katettu tori, josta löytyy ilmaiset vessat ja hyviä ruokapaikkoja. Me nautimme siellä lämpimät juomat matkalla ennen museoon saapumista.
Kuumeisen lapsen kanssa Rodoksen vanhassa kaupungissa.
Blogini syntymäpäivän kunniaksi muistelin epäonnen hetkiä matkoillamme.
Yhteisen matkailuhistoriamme vaativin matka oli viikon all inclusive -pakettimatka Rodokselle. Tämä ei ollut ensimmäinen ulkomaanmatkamme vaan olimme käyneet jo Virossa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Norjassa.
Matka alkoi sillä, että unohdin lähes uuden puhelimeni lentokoneeseen. Luulin jo, että en näkisi luuriani enää koskaan. Soitin kuitenkin Tjäreborgin kohdeoppaalle. Tämä oli ensimmäinen pakettimatkani, mutta olin oppinut Matkaoppaat-televisiosarjasta, että respan luona on kohdekansiot, joista löytyy paikallisen suomalaisen oppaan puhelinnumero.
Puhelin löytyi lentokentältä ja opas lupasi tuoda sen hotellillemme. Upeaa palvelua kerta kaikkiaan! Miksi olinkaan matkustanut aina omatoimisesti kun näin mahtavaa apua sai ilman lisämaksua.
Seuraava haaste matkalla oli enterorokko. Yöt olivat rauhattomia ja päiväunetkaan eivät Lyylille maistuneet. Olin lopulta aivan poikki valvomisesta. Nautin kyllä lämmöstä, ruuasta, matkaseurastamme ja buffetin Mariasta, joka siivosi sormiruokailija lapseni lattialle tiputtamat ruuat useamman kerran ruokailun aikana.
Olemme joutuneet perumaan vain kaksi kertaa matkalle lähdön. Ensimmäisellä kerralla pneumokokki iski päivää ennen Tampereen reissua ja toisella kertaa jouduimme jättämään nielutulehduksen takia Tukholman-risteilyn väliin. Näissä tapauksissa olemme saaneet korvauksen matkavakuutuksesta.
Samainen nielutulehdus oli tarttuvaa sorttia ja seuraavana viikonloppuna makasin kovassa kuumeessa malmölaissa hotellissa enkä käynyt ollenkaan seminaarissa, johon olin saanut apurahan. Matka ei mennyt kuitenkaan täysin pieleen. Ennen sairastumistani ehdin nauttia hienon päivän Kööpenhaminassa ystäväni kanssa. Kirjoitin päivästä blogiin viime syksynä.
Puolitoista vuotta sitten olimme lähdössä risteilylle Tukholmaan. Lyyli lähti ystävämme kanssa trampoliinipuistoon ja sillä välin minä pakkasin kotona. Viimeinen hyppy vaahtomuovikasaan meni mönkään ja Lyyli satutti kätensä. Meille entuudestaan vieras, puistossa lapsensa kanssa vieraillut nainen, toi Lyylin Mehiläiseen. Onneksi vain kyynärnivel oli lähtenyt paikoiltaan ja lääkäri sai käden kuntoon hetkessä. Pääsimme lähtemään matkalle, mutta pienestä hermostuksesta johtuen, en ollut pakannut Lyylille alushousuja. Risteilyn aluksi pesin nyrkkipyykillä puolitusinaa laivalta ostettua Ryhmä Hau -pikkuhousua.
Oksennuksiltakaan ei ole vältytty, mutta jätän yksityiskohdat kertomatta. Sehän on sellaista lapsiperheiden perusmeininkiä matkoilla.
Viimeisellä Tukholman risteilyllämme Lyyli suihkutti vahingossa hajuvettä silmäänsä. Soitin laivan sairaanhoitajalle. Hän kertoi, että itkeminen on parasta lääkettä ja alkoholi on se ainesosa, joka kirvelyä aiheuttaa ellei lapsella ole muita allergioita. Jos silmä olisi ärtynyt niin sairaanhoitajalta olisi saanut kortisonivoidetta silmään.
Lento- juna- ja bussimatkat ovat menneet yleensä ihan kohtalaisesti. Epäonnistunein lentomatka on paluulentomme Lissabonista Helsinkiin keskellä yötä. Lyyli huusi koko lennon ajan eikä pysynyt vöissä nousussa ja laskussa.
Perillä Luxemburgissa
Emme ole myöhästyneet vielä kertaakaan mistään kulkuvälineestä, mihin meillä on ollut liput ostettuna. Pari läheltä piti tilannetta on ollut. Ensimmäinen sattui Brysselin päärautatieasemalla. Olimme hyvissä ajoin oikealla laiturilla, mutta junan lähtölaituri vaihtui viime hetkellä ja jouduimme siirtymään rattaiden kanssa ensin portaat ylös ja sitten portaat alas toiselle laiturille. Onneksi belgialaiset ovat hyvin avuliaita ja sain apua. Kirjoitin toissa syksynä blogiini junamatkasta Brysselistä Luxemburgiin otsikolla Päivämatka Euroopan Kauniaisiin.
Uuden vuoden aattona meillä oli vain muutama minuutti ehtiä Helsingissä Lasipalatsilta junaan. Laitoin Lyylin rattaisiin matkalaukun kanssa ja jäimme kiinni heti ensimmäiseen korotukseen kadussa. Lyyli lensi polvilleen maahan ja juoksin junaan itkevä lapsi rattaissa matkalaukun alla. Junassa lupasin Lyylille pullaa ja Little Pet Shop -leluja.
Matkatavarat ovat yleensä pysyneet matkassa (puhelinta lukuun ottamatta). Pari kertaa matkatavarat ovat tulleet vasta perästä. Kirjoitin viime vuonna Brysselin lentokentälle kadonneista rattaista.
Keishan mielestä parasta hotellihuoneessamme oli tämä sänky.
Valitako mökki vai hotelli Legolandissa? Teimme viikonloppuretken syyskuun lopulla Legolandiin. Majoitumme ensimmäisen yön hotellissa ja toisen yön Holiday Villagen Wild West -mökissä.
Ystäväni oli voittanut nyt jo edesmenneen BR-lelukaupan kilpailussa hotellilahjakortin neljälle Legolandiin. Lahjakorttiin sisältyi yksi yö Hotel Legolandissa ja kahden päivän huvipuistoliput. Matkaan lähti ystäväni ja hänen 9-vuotias poikansa, 9-vuotias kummityttöni Keisha ja 4-vuotias Lyyli. Yhdestä ylimääräisestä lapsesta maksoimme 38 euron lisämaksun.
Hotellihuoneen valinta oli vaikeaa. Vaihtoehtoja oli monia ja päätös piti tehdä puhelimessa, koska lahjakorttivarausta ei pystynyt tekemään netin kautta. Päädyin Kingdom-huoneeseen, koska ajattelin sen olevan sukupuolineutraali. Muita kiinnostavia huonneita olisivat olleet Ninjago, Lego Friends ja Prinsessa -huoneet. Mietimme myös Park view -huonetta, joka ei ole teemahuone, mutta huoneesta on näkymä huvipuistoon. Huoneessamme oli yksi parisänky ja kaksi kerrossänkyä. Vedenkeitin, jääkaappi eväille, ompelupakkaus, laastaria, teetä, kahvia, kaakaota jne. Huone oli jaettu kahteen osaan ja molemmilla puolilla oli oma televisio. Kanavalta 1 tuli tauotta Ninjago-ohjelmia. Huoneen hintaan kuului aamupala, joka oli runsas hotelliaamupala, mutta ei sisältänyt mitään yllättävää.
Hotel Legolandin vastaanottotiskillä on lastenkin helppo asioida. Takaseinällä on satoja legoukkoja.
Saavuimme Billundiin aamulennolla ja olimme hotellilla ennen kello kymmentä. Olimme aikaisesta herätyksestä uupuneita. Yllätykseksemme saimme hotellihuoneen viisi tuntia ennen check-in -aikaa ja pääsimme lepäämään ennen puistoon tutustumista. Olimme täysin yllättyneitä tästä mahdollisuudesta, koska hotellitarjosi nettisivuilla early checkin-in -pakettia 47 euron hintaan, jolloin olisimme saaneet huoneen kello 12.00.
Olli-lohikäärme on vastassa hotellivieraita sisääntulon luona.
Hotellin sisustus on tehty more is more -periaatteella, joten huoneen tyylikkyyttä on turha lähteä arvioimaan. Hauskoja olivat legoyksityiskohdat pitkin huonetta: vaakuna seinällä, kruunu naulakkojen vieressä ja rotta kylpyhuoneessa. Huoneessa oli pari laatikkoa legoja ja lasten tyynyn päältä löytyi pienet legoyllätykset, jotka kokosimme heti aamusta.
Hotelli on 70-luvun laatikko, joka ulkomuodoltaan muistuttaa lapsuuteni Rantasipi-hotelleja. Hotelli ei arkkitehtuuriltaan tehnyt vaikutusta, mutta lapset olivat innoissan teemakäytävistä.
Hotelli oli lapsille kokemus ja he olisivat voineet viettää useamman tunnin hotellissa kierrellen. Meidän käytävällämme oli ritareita ja kilpiä teeman mukaan.
Hotellihuoneemme kylpyhuoneesta yksityiskohta.
Hotellin ainoa huonopuoli on sikakallis hinta. Ystäväni voittaman paketin hinta oli noin 430 euroa. Hotellihuoneen hintaan kuuluu sisäänpääsyliput huvipuistoon, mutta Legolandiin saa usein alennuslippuja, joten hotellihuoneen hinnaksi jää helposti useampi satanen. Yöpyminen on kuitenkin vain yksi osa Legoland-matkan kuluista.
Holiday Villagen parkkipaikalla on legolaiva.
Toiseksi yöksi siirryimme noin puolen kilometrin päähän Legoland Holiday Villageen, josta olimme varanneet mökin. Mökki oli noin puolet halvempi kuin yö hotellissa olisi ollut. Maksoimme yhdestä yöstä villinlännen mökissä 200 euroa (ilman aamupalaa ja lakanoita).
Hotellin sisäpuoli oli kuorrutettu legoilla, mutta mökin sisustus oli riisutumpi. Seinällä oli katonrajassa legoista tehty ase, mökin ulkoseinässä legolaukku ja avaimenperässä roikkui dublopalikka. Muuten mökki oli kuin mikä tahansa muu vuokramökki.
Wild West -mökkimme.
Mökki oli kompakti. Siellä oli yksi parisänky alkovissa ja toisella puolella mökkiä oli yksi kerrossänky ja yksi yhden hengen sänky, yksinkertainen keittiö ja kylpyhuone sekä televisio.
Mökin varustelutaso oli olematon hintaan nähden. Olimme osanneet varautua omilla lakanoilla ja pyyhkeillä, koska niistä olisi veloitettu 12 euroa per setti, mutta pakatessa olin unohtanut tiskiaineen ja pesusienen. Tiskipaketista olisi veloitettu 10 euroa. Päätimme säästää ja ostimme 1,20 euroa maksavan tiskiaineen kaupasta.
Ninjago-leikkipaikka Holiday Villagessa.
Mökkikylän etuna verrattuna hotelliin on loistavat leikkipaikat. Emme edes ehtineet kiertämään kaikkia kiipeilytelineitä. Aivan mökkimme lähettyvillä oli Ninjago-alue, jollaisen olisin mielelläni nähnyt Legolandin Ninjago Worldissa. Holiday Villagen perällä oli iso leikkipaikka, josta löytyi kaksi pomppukuplaa ja kiipeilytelineitä. Alueellä oli myös pieni kotieläinpuisto. Näilläkin viihdykkeillä olisi pärjätty monta tuntia.
Laskin hotellihuoneen ja mökin hinnan eron yhdelle yölle meidän matkaseurueellemme. Jos ostaa Holiday Villagesta aamupalan ja tykötarpeet eli lakanat, aamupalat ja tiskipaketin (jotka kuuluvat tietenkin hotellihuoneen hintaan). Hotellin ja mökin hintaero on 95,23 € yöltä*. Mielestäni ero on aika pieni, koska hotelli huone oli huomattavasti viihtyisämpi kuin mökki. Mökin etuna on terassi ja hotellia monipuolisemmat leikkipaikat. Hotelli on Legolandin alueella ja huoneessa voi kätevästi piipahtaa kesken huvipuistopäivän. Molempiin yöpymisiin sisältyy huvipuistoliput kahdeksi päiväksi.
* Matkustusaika 7.-8.6.2019 hinta katsottu 27.1.2019 2 aikuista ja 3 lasta 9, 9, ja 4 vuotta Hotel Legoland, Kingdom-huone 1 yö 507,63 euroa ja Legoland Holiday Village, Wild West -mökki 1 yö 412,40 euroa. (molemmat hinnat ovat ilman peruutusturvaa).
Holiday Villagesta löytyy pieni kotieläinpuisto.
Seurattuani Legolandin majoitusten hintoja noin vuoden verran, en ole huomannut majoitusten hinnoissa alennuksia. Varausajankohdalla ei myöskään tunnu olevan suurta vaikutusta hintoihin. Kesäkaudella Holiday Villagessa on tarjolla hiukan edullisempia tynnyrimökkejä ja telttoja. Tänä vuonna Legolandin kupeeseen avataan uusi Castle Hotel, joka on varmasti elämyksellinen majoitusvaihtoehto.
Haaveilin matkasta Legolandiin yli vuoden. Otin selvää eri majoitusvaihtoehdoista ja lopputulos oli aina se, että minulla ei ollut varaa lähteä yksin kahden lapsen kanssa tälle reissulle. Tämän matkan mahdollisti ystävani voittama hotellilahjakortti ja se, että jaoimme toisen yön majoituksen kustannukset puoliksi.
Lontoon viikonlopun yksi kohokohdista oli aamiainen Sky Gardenissa, joka on 20 Fenchurch Street -pilvenpiirtäjän ylimmissä kerroksissa sijaitseva puutarha.
Lontoon matkan haasteena oli se, että en tiennyt mikä minua kiinnostaa. Olen niin orjentoitunut matkustamaan yhden tai kahden lapsen kanssa, että olen täysin unohtanut omat kiinnostuksen kohteeni. Lontooseen lähdin ilman lasta tapaamaan siellä asuvaa ystävääni. Muistin lukeneeni Anskun BCN -blogista ilmaisesta Sky Gardenista ja sinnehän minäkin halusin mennä.
Sky Garden sijaitsee pilvenpiirtäjän kerroksissa 35-37 ja sieltä on erinomaiset näkymät Lontoon ylle. 20 Fenchchurch Street on Lontoo cityn kuudenneksi korkein rakennus ja se valmistui vuonna 2014. Sky Garden avattiin yleisölle tammikuussa 2015. Liput Sky Gardeniin ovat ilmaiset, mutta käytännöt niiden varaamiseen tuntuu vaihtuvan tiuhaan.
Ennen ilmaiset liput piti varata viikkoja tai jopa kuukausia aikaisemmin Sky Gardenin nettisivulta. Viime syksynä lippuja pystyi varaamaan vain viikkoa aikaisemmin. Tammikuun 2019 alusta lähtien liput on pystynyt varaamaan kolme viikkoa etukäteen. Varausmahdollisuus aukeaa aina maanataisin ja asiasta ilmoitetaan muun muassa Sky Gardenin -facebook sivulla. Uututena tammikuusta lähtien on ollut aikaiset aamuliput arkiaamuille.
Emme kuitenkaan onnistuneet varaamaan haluammallemme päivälle ilmaisia lippuja, joten varasimme pöydän aamiaiselle Sky Pod Barista ja tällä varauksella saimme ilmaisen sisäänpääsyn Sky Gardeniin. Varauksen tehtyämme, saimme sähköpostiin vahvistuksen ja ohjeet saapumiseen. Paikalle suositellaan saapuvan 15 minuuttia ennen pöytävarausta. Meillä oli varaus kello 9.45 ja pöytä oli varattu meille tunniksi.
Ennen sisälle pääsyä laukut läpivalaistaa. Mukana ei saa olla alkoholia, aseita tai heliumpalloja. Pukeutumiskoodina Sky Gardenissa on smart/casual. Nettisivun mukaan paikalle ei voi saapua urheiluvaatteissa, ranta-asussa tai flip-flopeissa. Sky Gardenin Facebook-sivun arvosteluissa useat kertovat tulleensa käännytetyksi lenkkarien takia, mutta eräässä Facebookin ryhmän keskustelussa kävi ilmi, että moni oli lenkkareissa sisään päässyt. Tietoa pukeutumisesta löytyy Sky Gardenin nettisivulta kohdasta FAQS.
Sky Pod Bar
Valitsimme ajankohdaksi sunnuntai-aamun. Ajankohta oli loistava, sillä Sky Gardenissa oli tuolloin hyvin rauhallista. Pääsimme sisään ennen kuin ilmaisten lippujen sisäänpääsy alkoi, joten turvatarkastukseen ei ollut jonoa ja kahvilassa oli rauhallinen tunnelma.
Kuohuviini oli oikeassa lasissa, mutta kakut tarjoiltiin pahvilautasilta ja haarukka oli puinen. Siitä pieni miinus.
Pöytävaraus ei velvoittanut meitä ostamaan mitään tiettyä aamupalapakettia vaan saimme vapaasti valita kahvilatuotteista haluamamme. Tarjolla oli mysliä, sämpylöitä ja leivonnaisia. Päädyimme sunnuntai-aamun kunniaksi prosecco-lasillisiin sekä leivonnaisiin. Ystäväni mielestä suklaakakku oli herkullinen ja oli minunkin muffinssi ihan kelvollinen, mutta pilvenpiirtäjän huipulle ei kannata mennä etsimään tajunnan räjäyttäviä kakkuja tai täydellistä cappuccinoa vaan tilan ja maiseman takia.
Marraskuussa emme päässeet ulos näköalatasanteelle.
Talvella Sky Gardenissa ei ole lämmitystä tai englantilaisittain ilmaistuna tila on ”naturally-ventilated space”. Meidän vierailumme aikaan aurinko lämmitti sen verran, että otimme takit pois ruokailun ajaksi, mutta baarin työntekijöillä oli kevyttoppatakit päällä.
Sky Gardenissa on Sky Pod Barin lisäksi neljä muuta ravintolaa ja baaria, mutta nämä eivät olleet avoinna meidän siellä vieraillessa. Kuvassa Fenchchurch Seafood Bar & Grill.Meille sattui vierailumme aikaan erittäin hyvä sää. Aurinko paistoi ja taivas oli kirkas.
Messukeskuksen juhlavuoden kunniaksi Matkamessuille voi laskea liukumäkeä pitkin. Liukumäen yläpäässä on pieniä mattoja, joiden päällä lasketaan. Liukumäki on jaettu kahteen osaan, koska muuten vauhdit olisivat olleet liian kovat. Suomen ensimmäisillä messuilla 1919 oli puinen liukumäki. Tuolloin messut pidettiin Johanneksen kentällä.
kuva: Rami / Kohteena maailma -blogi
Etukäteen olin pannut merkille, että Eckerö Linen osastolla on tavattavissa Merenneito Riia. Hän on ammatimerennneito Itä-Suomesta, mutta jutellessani hänen kanssaan kuulin uutisia, että hän olisi tulossa lähiaikoina pääkaupunkiseudulle. Lyylin tämän hetken toiveammatti on merenneito ja olen sen takia etsinyt tietoa merenneidoista ja heidän varusteistaan. Kysyin Merenneito Riian mielipidettä Amazonista Lyylille tilaamalleni merenneidonpyrstölle ja ilokseni hän kertoin sen olevan erittäin laadukas ja kestävä. Onneksi tältäkin alalta löytyy ammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä.
Olin miettinyt, että esiintyykö Merenneito Riia messuilla uima-altaassa, mutta kuivalla maalla hän oli tällä kertaa. Merenneito Riia on tavattavissa Eckerön Linen osastolla koko messujen ajan.
Pehmiksen ystäville on messuilla yllätys. Finnlinesin osastolla on tarjolla ilmaista pehmistä. Osaston tunnistaa tuosta konttirakennelmasta ja eiköhän tänne kerry jonoa päivän aikana.
Vastapäätä Finnlinesia on Turun osasto, jossa voi kokeilla kiipeilyä Flow Parkin pisteellä. En ole koskaan ollut erityisen innostunut kiipeilemään, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Sen verran sain makua tästä hommasta, että enpä taida haastavimpiin kiipeilyratoihin lähteä.
kuva: Aron Ja sitten matkaan -blogi
Kiipeilyn takaa löytyi ihan pienille lapsille hiekkalaatikko. Harvoin pääsee Suomessa hiekkalaatikkoleikkeihin keskellä talvea. Tämä olisi ainakin aikaisempina vuosina ollut meidän perheen hitti. Yyterin osaston lähettyvillä sijaitsee myös Muumitalo Naantalin osastolla.
Tänä vuonna erityisen monella osastolla oli kuvaseinä, jolla voi ottaa tulevan vuoden lomakuvat jo etukäteen. Finnairin osastolla kuvan voi ottaa omalla kännykällä tai messuosaston työntekijät ottavat kuvan polaroid-kameralla ja kuvan saa mukaansa. Aurinkomatkojen osastolla vaihtoehtoina oli joko joogamatka tai ranskalainen leipomo. Eurajoen osastolla pääsi merimaisemiin ja kuvaan sai valita teemaan sopivaa rekvisiittaa.
Aurinkomatkojen osasto
Joogamatkaajan maisemaMerikapteeni Eurajoen osastolla kuva: Outi / Maa quzuu -blogi
Joko mennään 