Joko mennään

Ballerina Superparkissa

superpark1 — Kirsi Ojakoski neuvoo Lyyliä takaperin kuperkeikassa.

Kävimme Lyylin kanssa tutustumassa Espoon Superparkkiin viime sunnuntaina. Olin kuvitellut, että Superpark on vain isompien lasten juttu, mutta yllätyksekseni huomasin, että ohjelmaa on myös pienille lapsille. Me osallistuimme ohjatulle 1-4 -vuotiaden kokeilutunnille. Tunti koostui kolmesta osasta. Ensin oli alkulämmittely ja sen jälkeen temppurata, jossa harjoiteltiin kuperkeikkaa ja kiipeiltiin ja tehtiin tasapainoharjoitteita. Lyyli pääsi harjoittelemaan takaperin kuperkeikkaa, koska eteenpäin meno sujuu jo hyvin. Samalla vanhemmat saivat ohjeita siitä miten lapsia tulee auttaa liikkeissä. Tunnin lopuksi mentiin vielä trampoliinille. Trampoliinihyppely sujui hyvin, mutta vieressä olevien vaahtomuovipalojen joukkoon hyppääminen jännitti aluksi Lyyliä.

superpark3

Ohjatun tunnin jälkeen meidän oli mahdollisuus tutustua muihin Superparkin osiin. Kokeilimme amerikkalaisen jalkapallon heittämistä, golfia, jalkapalloa, koripalloa ja sählyä.

superpark4

Vierailu tuotti onnistumisen kokemuksia. Lyyli oppi kiipeämään köyden kanssa ylös. Itse kiipeäminen meni hyvin, mutta ihan lopussa tasolle nousu tuntui hankalalta. Kun se kerran onnistui niin Lyyli meni monta kertaa ylös ja alas.

superpark2

Superparkista löytyy tekemistä myös perheen pienimmille, mutta mielestäni parhaimman vastineen rahalleen saavat aikuiset ja isommat lapset, jotka voivat yhdessä pelailla eri pisteillä. Superpark on ilmainen alle 4-vuotiaille, mutta aikuinen maksaa täyden hinnan. Tässä Superpark poikkeaa muista vastaavista puistoista, joissa maksu menee vain lapsista. Superparkilla on toki paljon tarjottavaa kokeilunhaluiselle vanhemmalle, mutta kokeilut voivat jäädä vähiin, jos samalla yrittää vahtia taaperoa.

Vinkkejä

Superparkissa on kerran kuukaudessa perhepäivä, jolloin koko perhe pääsee treenaamaan 9 eurolla.
Syksyllä ohjattuja 1-4 -vuotiaiden ryhmiä on kolmemesti viikossa.
Puistossa liikutaan sisätossuissa tai sukat jalassa.
Espoon Superparkkiin pääsee kätevästi myös bussilla.

Taaperon lempipaikat Belgiassa

Brysselin lastenmuseo

Mondon matkaopas kuvaa Brysselin lelumuseota Musée du Jouetia seuraavin sanoin: ”Jotkin museot ovat eläneet omaa, aivan oikeutettua elämäänsä niin kauan, että niitä on vaikea arvioida millään nykyajan kriteereillä. Sellainen paikka on myös tupaten täyteen entisaikojen leikkikaluja ahdettu Brysselin lelumuseo. ” Tämän kuvauksen perusteella en ajatellut, että museo olisi mitenkään kiinnostava kohde kaksivuotiaalle. Ajatus museovierailusta heräsi vasta, kun Brysselissä asuva suomalaisperhe suositteli meille museossa vierailua. Perheen äiti kuvasikin museota osuvasti ”Sen ehkä suurin viehätys on, ettei tarvitse pelätä rikkovansa mitään.” Ensimmäinen ajatus museoon astuessa on, että vastaavanlainen museo olisi varmasti kielletty Suomessa allergiariskiin vedoten muun muassa seinällä olevat lelut ovat keränneet päälleen näkyvän pölykerroksen. Museossa ei ole noudatettu mitään museopedagogista otetta ja näytteillepanon punaista lankaa on vaikea löytää. Vain muutamien vitriinien vieressä on kylttejä ja niissäkin tekstit ovat vain ranskankielisiä. Kaikesta tästä huolimatta tai juuri sen takia museo on hyvin viehättävä.

bryssel2

Meidän perheen suosikki oli alakerran kotileikkinurkkaus. Lyyli olisi viihtynyt siellä vaikka koko vierailun ajan. Elokuisena sunnuntai-iltapäivänä kaupunki oli tupaten täynnä turisteja, mutta leikkimuseossa oli lisäksemme vain muutama museovieras.

antwerpen3

Antwerpenin eläintarha

Antwerpenin eläintarha on helposti saavutettavissa Brysselistä saavuttaessa, koska se sijaitsee rautatieaseman vieressä. Hiljattain remontoitu eläintarha viihdyttää myös taaperoikäistä. Eläintarhassa on kauniit puisto-osuudet istutuksineen. Lapsille on alueella muutama leikkipaikka: norsujen luona liukumäki ja kirahvien luona kiipeilyteline.

Hevosajelu, veneretki ja jättisaippuakuplia Bruggessä

brugge_heppa

Olimme sateisena päivänä Bruggessä. Sellaisena päivänä turisti suuntaa yleensä museoihin, mutta olemme todenneet ne meille liian vaativiksi kohteiksi. Niinpä kokeilimme Bruggessä hevosajelua ja veneretkeä sekä kävimme torilla, jossa näimme jättisaippuakuplia.

Heti kaupunkiin saavuttuamme kohtasimme hevoskärryt ja Lyyli hihkui niiden perään. Hevosajelusta oli ollut jo etukäteen puhetta, joten päästyämme raatihuoneen aukiolle oli päätös helppo tehdä. Ajelu maksoi 50€ (kesä 2016) per porukka ja tipit päälle. Kierros kesti 30 minuuttia ja sen aikana pidettiin pieni tauko. Kuski kertoi matkan aikana nähtävyyksistä. Ajelu oli ehdottomasti yksi Lyylin suosikeista, joten se kannatti.

brugge_vene

Taapero jaksoi juuri ja juuri puolen tunnin kanaaliristeilyn sylissä istuen. Matkan aikana näki kaupunkia eri perspektiivistä ja sateella veneestä löytyi sateenvarjotkin.

Suomeenkin viime kesänä saapunut jättisaippuakuplavillitys oli nähtävissä myös Bruggessä. Lapset riehaantuivat joukolla kun sirkustaiteilija teki kuplia. Varma hitti joka kaupungissa.

brugge_saippuakuplat

Vinkit:

Belgiassa on helppo matkustaa kaupungista toiseen junalla. Liput ovat edullisia etukäteen nettikaupasta ostettuna viikonloppuisin.
Brysselissä voi olla vaikea löytää leikkipuistoja, joten niiden sijaintia kannattaa kysyä paikallisilta
Parasta Belgiassa ovat tietenkin herkut: suklaa ja vohvelit
Belgia ei ole esteettömyyden ihanne maa, mutta belgialaiset ovat hyvin avuliata ja auttavat pyytämättä kantamaan rattaita

Lapsimessut 2017

lapsimessut1
Viime viikonloppuna järjestettiin Messukeskuksessa Lapsimessut. Kävin messuilla kahtena päivänä: Ensimmäisenä päivänä itsekseni ja toisena Lyylin ehdoilla. Minua kiinnosti tällä kertaa erityisesti lapsiperheen matkailua helpottavat pienet tuotteet.

lapsimessut2

Olin jo pitkään miettinyt, että pitäisi hankkia se Mehujehu, kun on ne mehut lentäneet jo useamman kerran päälle. Nyt Lyyli sai itse valita mieluisan Mehujehun ja hän valitsi keltaisen, Pikku Myyn kuvituksella. Valintaan saattoi vaikuttaa se, että olimme juuri tavanneet Pikku Myyn Muumimaailman osastolla ja vaihtaneet hänen kanssaan kuulumiset. Joka tapauksessa nyt Lyyli on motivoitunut käyttämään Mehujehua, koska hän sai itse valita mieluisan mallin.

lapsimessut3

Toinen tuote, johon messuilla ihastuin oli Simply Good merkkinen huopapussukka, johon saa kätevästi kosteuspyyhkeet niin, että ne pysyvät kosteina. Tällaista pussukkaa olisin tarvinnut jo useasti. Kosteuspyyhkeiden tarra katoaa helposti hoitolaukkuun ja pyyhkeet kuivuvat. Vaikka vaippavaihe alkaakin jo olla perheessämme ohi niin matkoilla kosteuspyyhkeet ovat kätevät isompienkin lasten kanssa. Tällainen pussukka pitäisi olla jo äitiyspakkauksessa tai hoitolaukun lisävarusteena. Näitä pussuikota maahantuo Abreve. He maahantuovat myös Potette-matkapottaa, mutta siitä kirjoitan vielä oman postauksen.

Vinkit messuille

Jos haluat keskittyä osastojen tarjontaan niin jätä lapsi kotiin
Messuilla on lapsille paljon hauskaa tarjontaa, esimerkiksi poliisimoottoripyörän selässä istuminen, temppuradalla taiturointi ja Muumien tapaaminen.
Kahden vuoden kokemuksella voin luvata, että perjantain viimeiset kaksi tuntia ovat ne hiljaisimmat, jos ajatus väenpaljoudesta rasittaa.Tämän blogipostauksen kirjoitin Eteran Työhuone Pasilassa. Etera järjesti freelancereille ja itsensä työllistäjille Erilaisen työpäivän, jolloin saimme tutustua Työhuoneeseen ja kokeilla työhyvinvointia tukevia ratkaisua muun muassa kävelymattoa sähköpöydän ääressä ja erilaisia alustoja seisomapöydän ääressä työskentelylle. Minä raahasin oranssin Fatboyn pöydän viereen ja istahdin näppäilemään tekstiä. Iltapäivän istuin jumppapallon päällä. Työhuoneeseen kuuluu myös kahvilanomainen osa, jos nauttii työskentelystä sellaisessa ympäristössä.

etera

Pääsiäinen Luostarinmäellä

paasiainen_turku_2

Kummityttöni toiveesta matkasimme viettämään pääsiäistä Turkuun ystäväperheen luo. Lähtöä varjostivat sairastumiset ja vielä torstai-iltana arvoimme, olemmeko lähdössä. Matkaan onneksi päästiin, koska pöpöt olivat kaikonneet perjantaihin mennessä.

VR:n kampanjat ovat ilmeisesti tehonneet lapsiperheisiin, koska juna oli täpötäynnä lastenrattaita. Omani laitoin kasaan ja hattuhyllylle. Juna oli loppuunmyyty ja mukana oli paljon myös matkustajia ilman paikkalippua.

Perjantain vietimme rennosti kotioloissa. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen valmistimme pääsiäispashan. Haasteena näissä kerran vuodessa valmistettavissa ruuissa on se, että seuraavalla kerralla ei enää muista, että millä reseptillä ja miten homma viimeksi meni. Yllätyksenä tuli muun muassa se, että massa kuumennettiin. Lauantaina söimme pääsiäispashan noin 12 tunnin jälkeen valmistuksesta. Jälkiruoka oli monille uusi tuttavuus, mutta epäilyt siitä, että lapset eivät sitä söisi osoittautui täysin vääräksi. Rusinat sekä mantelirouheen jätimme pois. Ohje alempana.

paasiainen_pasha

Sunnuntaille oli ohjelmassa aikamatka pääsiäisperinteisiin Luostarimäen käsityöläismuseossa. Menimme ensin Muurarin taloon, jossa oli esillä ortodoksinen pääsiäinen. Pääsiäisen teepöydässä näimme tutun pashan. Opas kertoi meille, että pashaan laitettiin kaikki ne aineet, joita ortodoksisessa pääsiäistä edeltävässä paastossa vältetään. Maito säilyi paremmin rahkan muodossa, joten sen takia kehittyi rahkainen pasha.

paasiainen_turku_3

Seuraavaksi osallistuimme munanvierityskilpailuun. Lapset saivat kukin kolme munaa ja pisimmälle munan vierittänyt oli voittaja. Tällä kertaa voiton vei Hilma. Oppaat kertoivat, että muinoin oli kisattu oikeilla munilla, mutta nyt käytössä oli puiset munat. Länsisuomalainen pääsiäinen oli laitettu esille Merimiehen taloon, mutta se oli paljon vaatimattomampi kuin itäsuomalainen. Keishaa kiinnostivat kangaspuut, koska hän on ollut äitinsä mukana kutomassa kangasta. Tyttöjä kiinnosti myös rukki, koska se on tuttu Prinsessa Ruususesta.

paasiainen_turku_muna

paasiainen_turku1

Kävimme vielä ihailemassa myös pääsiäismunamaalauksen tyylejä. Välipalan nautimme museon Kisällin kahvilassa. Pienen ulkoilun jälkeen maistui pulla ja munkki kauniissa ympäristössä. Kahvilamiljöö itsessään on elämys.

paasiainen_turku_5

Pasha lasten makuun

100 g voita
1,5 dl sokeria
1 muna
500 g maitorahkaa
 2 dl kuohukermaa
3 rkl sitruunamehua
 2 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa muna vaahtoon. Lisää maitorahka ja kerma. Kaada seos kattilaan. Kuumenna kunnes seos on löysää.
Kaada rahkaseos sideharsolla vuorattuun muottiin.
Laita muotin alle sopiva astia, johon tiivistyvästä pashasta valuu hera.
Valuta viileässä seuraavaan päivään. Tämä määrä riitti jälkiruuaksi kolmelle lapselle ja kolmelle aikuiselle.

Matkaeväänä Ahvenanmaan pannukakkua

Matkustin 2004 keväällä kämppisteni kanssa Ahvenanmaalle Brändön saarelle ystäväni isän kesämökille. Olin etukäteen päättänyt syödä yhteysaluksella ahvenanmaan pannukakkua, mutta sitä ei ollutkaan tarjolla kuin sesonkiaikaan kesällä. Onneksi laivalta löytyi edellisen kesän Ahvenanmaan matkailun esite, josta ohje löytyi. Ystäväni isä tarjoutui hankkimaan aineet, jos valmistaisin pannukakun. Niinpä tein Ahvenanmaalla ahvenanmaan pannukakkua ja myöhemmin valmistin vielä monta kertaa tätä herkkua. Ajattelen kuitenkin aina pannaria valmistaessani tuota keväistä retkeä Brändöhön.

Viime viikon perjantaina vietettiin Sanna Mansikkamäen tekemän Muna-kirjan julkkareita. Sain silloin käsiini vastailmestyneen teoksen ja löysin hetimiten Sannan version Ahvenamaan pannukakusta. Kaipasin Sannalta vinkkejä munaisista matkaeväistä ja kirjassa onkin vinkki, että pannari sopii hyvin evääksi. Yleensä pannari tehdäään, joko riisipuurosta tai mannapuurosta, mutta Sanna olikin laittanut pannariin kvinoaa. En ole aikaisemmin kvinoaa käyttänyt, mutta olin erityisen ihastunut Rautalammilla vieraillessani ystäväni kvinoavispipuuroon, joten halusin kokeilla myös tätä.

Pannukakusta tuli maukas ja ruokaisa. Rakenne muistutti paljon mannapuurosta tehtyä pannukakkua. Kannattaa kokeilla. Ohje löytyy Sanna Mansikkamäen Muna-kirjasta, joka on täynnä ihastuttavia ohjeita munaruuista.

Ahvenanmaan pannukakku

1 l täysmaitoa
3 dl kotimaista kvinoaa
50g voita
1/2 sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 tl jauhettua kardemummaa
4 kananmunaa
2 dl spelttivehnäjauhoja

Huuhdo kvinoaa lämpimässä juoksevassa vedessä parin minuutin ajan.
Kuumenna maito kiehuvaksi ja lisää kvinoa. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 30 minuuttia. Sekoita puuron joukkoon voi ja mausteet. Anna puuron jäähtyä kokonaan.
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla.
Lisää kananmunat jäähtyneeseen puuroon koko ajan vatkaimella sekoittaen. Sekoita lopuksi jauhot.
Kaada taikina uuninpellille ja paista noin 40 minuuttia.
Jos haluat paksun pannukakun, kaada taikina pienempään uunivuokaan.

Pääsiäinen Helsingissä

paasiainen_korkeasaari

Jutun linkit päivitetty 13.3.2018

Vaikuttaa siltä, että pääsiäisenä kaupungin ohjelmatarjonta on tavanomaista viikonloppua riisutumpi ja kaupunkiin jääneet perheet matkaavat samoihin kohteisiin vuoron perään. Varaudu siis pieneen ruuhkaan. Me kiersimme nämä kohteet viime vuonna:

Korkeasaari Lyyli oli viime vuonna 1,5 -vuotias pääsiäisen aikoihin. Suurinta kiinnostusta taisivat herättää kaikki muu paitsi eläimet. Nautimme auringosta ja ostimme leijona-magneetin jääkaapin oveen. Korkeasaari

Haltialan karitsat Jonotimme tovin katsomaan karitsoja. Näköetäisyys oli sopiva myös pienelle. Poniratsastus taisi olla suurin hitti. Tänä vuonna karitsoja voi nähdä vain lauantaina ja sunnuntaina. Maanantaina Haltialassa on Pakilan seurakunnan pääsiäistapahtuma. https://www.facebook.com/events/221060305038832/

Talvipuutarha Tungosta oli jonkin verran ja mietin, että miksi tänne piti juuri pitkänäperjantaina mennä, kun voisi mennä ihan milloin vain. Vastaus lienee se, että ei ollut muutakaan tekemistä ja ilma oli sateinen. Talvipuutarha

Seurasaaren pääsiäiskokot jäivät meiltä näkemättä viime vuonna, ja näin käy myös tänä vuonna sillä suuntaamme pääsiäiseksi Turkuun. Ehkä ensi vuonna onnistaa ja Lyyli saa kokeilla pohjalaislaista perinnettä ja pukeutua trulliksi. Seurasaari

Seurasaaren pääsiäiskokot Facebook-sivu

Lisää tapahtumia:

Vekarat.net etusivulta löytyy menoja pääsiäisviikonlopulle.

My Helsinki: Pääsiäinen Helsingissä

paasiainen_talvipuutarha

Vauhdin hurmaa koiravaljakkoajelulla

lappi_husky_blogi

Lapin reissumme ehdoton kohokohta oli siperianhuskyvaljakkoajelu heti ensimmäisenä lomapäivänä. Olimme saapuneet edellisenä yönä Leville ja heräsimme aurinkoiseen sunnuntaipäivään. Lähtö retkelle tapahtui puolenpäivän aikoihin Levin matkailutoimiston edestä.

Saavuttuamme Levin huskypuistoon, meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toiset menivät ajelulle ja me menimme tutustumaan koirapuistoon. Opas kertoi työskentelystä koirien kanssa. Tämä oli Lyylin mielestä pitkästyttävää, mutta onneksi mukana oli myös pieni Pami-koira, jota lapset saivat silittää.

blogi_lappi_koirat_blogi

Pian oli meidän vuoro lähteä ajelulle. Istuimme rekeen peräkanaa Lyylin kanssa. Päällemme laitettiin viltti ja tuulta pitävä kangas. Koirat haukkuivat innokkaasti odottaessaan lähtöä. Huskypuiston omistaja ja meidän rekemme ohjastaja Reijo Jääskeläinen tarkisti viimeiset säädöt ennen kuin lähdimme matkaan.

lappi_huskyblogi

Olin nähnyt paljon kuvia koiravaljakoista, mutta en ollut tajunnut kuinka lujaa reki kulkee, kun vetämässä on 11 koiraa. Lyyli toisteli reestä lähtevää ääntä: pam pam pam kun reki hyppi lumisella polulla. Olimme ostaneet kahdesta reittivaihtoehdosta pidemmän eli 4 km ajelun. Matka meni todella nopeasti ja tuntui siltä, että olisimme voineet helposti nauttia vielä toisen samanlaisen reissun heti perään.

Ajelun jälkeen menimme tutustumaan elokuvaporo Taikoon. Huskypuiston kouluttaja Johanna Rasinaho näytti meille miten Taiko antaa pusun, jos hänelle antaa piparkakun omilta huuliltaan.

lappi_husky2blogi

Loppu loman Lyyli pyysi päästä uudelleen valjakkoajelulle. Seuraavalla Lapin reissulla kokeilemme tätä varmasti uudelleen.

Vinkit:

Ajelu sopii hyvin koko perheelle. Ajelu on ikimuistoinen niin lapselle kuin aikuisellekin.
Kahden tunnin retki Huskypuistoon sopii hyvin perheen pienimmille.
Erityisvarusteita ei tarvitse. Puistosta saatavat peitot pitävät lämmön ajelulla.

Päiväretki Fiskarsiin

fiskars_springmarket_joki2 Vietimme viime viikon Levillä Lyylin kanssa, mutta Lapin blogipostaus saa vielä odottaa. Nyt kerron pienen pätkän lauantairetkestämme Fiskarsin maalismarkkinoille. Olin innoissani mahdollisuudesta käydä Fiskarsissa, koska viime kerrasta oli kulunut jo 10 vuotta. Helsingistä olisi jopa ollut bussikuljetus markkinoille, mutta tällä kertaa saimme autokyydin.

fiskars_springmarket

Matkaseurana meillä oli ystäväni Juha ja Gunilla. Joenvartta kävellessämme jaoimme kokemuksiamme ja muistojamme Fiskarsista. Meille jokaiselle paikalla oli erityinen merkitys. Minulle tulee aina Fiskarsissa nostalginen olo, koska opiskellessani valokuvausta Karjaalla 90-luvun lopulla, kävimme usein Fiskarsissa kotibileissä. Paikka muistuttaa minua myös mummostani, joka syntyi Pohjan kunnassa, vaikka elikin suurimman osan elämästään Hyvinkäällä. Hänen äitinsä oli piika ja mietin, minkälaisessa talossa hän mahdollisesti oli töissä 100 vuotta sitten, kun mummoni syntyi. Noina aikoina mummoni äiti eli yksinhuoltaja, aikana jolloin avioton lapsi oli häpeä.

fiskars_springmarket_kello

Kahvipaussin pidimme Laundry-kahvilassa, jonka terassilla tarkeni jo istuskelemaan. Samaan aikaan Lyyli haaveili vastarannan liukumäestä ja hyppeli kuralätäköissä. Jatkoimme kahvilalta matkaa markkinoille, jossa nautimme englantilaisen Pie Witchin sipulijuustopiirakan ja amerikkalaisen Jenky’s Cafen blondies-leivonnaisen. Ruuat olivat niin herkullisia, että ne katosivat ennen kuin ehdin ne kuvata. Lyyli nukahti markkinoilla rattaisiin ja käväisimme vielä Juhan ja Gunillan kanssa tutustumassa Kuura Ciderin toukokuussa avattavaan myymälään ja samalla Petri Halmetoja esitteli meille uudet siiderintuotantotilansa.

fiskars_springmarket_joki

Vinkkejä

Tällä kertaa emme ehtineet testata paikallista leikkipuistoa, joka sijaitsee torin kupeessa, mutta kuvista päätellen paikka näyttää upealta.
Kesällä Fiskarssiin voi mennä vaikka piknikille.
Välimatkat Fiskarsissa ovat lyhyitä, joten liikkuminen paikasta toiseen on helppoa.

Taikatalvi

Lyylistä on tullut muumifani ja sen takia matkustimme talvilomamatkalle Muumimaailmaan. Lähdimme matkaan aamun ensimmäisellä Onnibussilla. Perillä meitä oli vastassa ystäväni Päivi ja hänen viisivuotias tyttärensä Hilma.

Ehdimme puolen päivän aikaan Muumimaailmaan ja silloin vuorossa oli Niiskuneidin jäätanssin Mörön jäällä. Ensimmäiset muumihalaukset saatiin heti ohjelman päätyttyä Niiskuneidiltä. Seuraavaksi suuntasimme Muumitaloon, jonka portailla Muumipappa otti meidät vastaan. Hilma oli askarrellut muumeille tuliaiset ja Muumitalon kuistilla Hilma antoi piirroksensa Muumipapalle. Seuraavaksi tutustuimme Muumitaloon. Katselimme Muumipapan kaukoputkella ja Lyyli kokeili Muumipapan kirjoituskonetta. Talossa oli vain muutamia vieraita, joten meillä oli mahdollisuus tutustua rauhassa kaikkiin kerroksiin.

Sillä välin kun olimme kierrelleet talossa, oli Muumimamma tullut alakertaan. Tytöt halasivat pitkään muumimamman kanssa. Jäimme odottamaan seuraavaa ohjelmaa eli Muumimamman hillopurkkipujottelua, mutta joku olikin varastanut Muumimamman hillopurkit, joten pujottelu peruuntui kun alettiin etsimään kadonneita hillopurkkeja ja selvittämään varasta. Lapset osallistuivat innokkaasti purkkien etsimiseen Poliisin kanssa ja lopulta selvisi, että Haisuli oli vienyt purkit.

Sitten olikin lounaan aika ja menimme Muumimamman buffetiin syömään. Positiivinen yllätys oli se, että pienet lapset syövät todella edullisesti buffetissa. Ravintolan vieressä on Nipsun kauppa, josta kävimme ostamassa matkamuistoksi Muumimamma pehmolelun.

Ravintolalta jatkoimme matkaa teatterille, jossa saimme nauttia Jäärouvan esityksestä. Tämän jälkeen oli vuorossa päivän vauhdikkain ohjelma nimittäin mäenlasku. Kanssamme mäessä laskivat Nipsu, Nuuskamuikkunen ja Reippailija Hemuli. Parin laskun jälkeen uskaltauduimme kysymään Muumimammaa mäenlaskuun. Muumimamma empi hetken, mutta lähti kuitenkin mäkeen yhdessä käsikädessä Lyylin kanssa. Mäessä Lyyli sai reippaan etumatkan Muumimammaan ja oli alhaalla ensimmäisenä, mutta Mamma taisi tehdä pidemmän laskun. Mäkeen ei ollut pitkää jonoa, joten pääsin itsekin kokeilemaan vauhdin hurmaa liukurilla.

Lopuksi osallistuimme vielä Reippailija Hemulin retki-leikkiin ja Lyyli halusi kokeilla Mörön jäällä ensimmäistä kertaa elämässään luistimia.

Päivä Muumimaailmassa oli leppoisa. Jonoa ei ollut ja muumien kanssa pystyi viettämään aikaa. Ohjelmaa oli sopivasti neljän tunnin vierailuun ja olisimme viihtyneet pidempäänkin. Matka saarelle oli kaunis ja tunnelma Muumimaailmassa oli talvinen. Kiitos tulemme uudestaan kesällä.

Vinkkejä

Helsingistä pääsee perille asti Naantaliin Onnibussilla. Matka kestää 2 t 35 min.
Onnibussissa kaiken ikäiset lapset tarvitsevat oman lipun. Onnibussi ei anna alennuksia lapsille, opiskelijoille tai eläkeläisille.
Voit ottaa mukaan myös omat eväät ja paistaa makkaraa grillissä.
Ulkoillessa voi tulla kylmä. Ota tarpeeksi lämpimiä vaatteita.
Muumimaailman nettisivuilta löytyy hyvin tietoa ohjelmasta mm. ruokalistat ja kartta

Rautalampi

Matkustimme tyttäreni kanssa pikavisiitille ystäväni luokse Rautalammille syyskuun puolessa välissä. Lähdimme matkaan torstaina iltajunalla seitsemän jälkeen ja edessä oli noin neljän tunnin junamatka Suonenjoelle, josta on vielä puolen tunnin automatka Rautalammille. Yritän yleensä lähteä matkaan aamusta tai viimeistään iltapäivästä, koska väsyneen lapsen kanssa matkustaminen on raskaampaa. Olen myös huomannut, että matkustamiseen liittyy sen verran jännitystä, että nukkuminen onnistuu harvoin junassa, vaikka nukkumaanmenoaika olisi mennyt jo aikoja sitten. Tällä kertaa matka sujui hyvin. Lyyli oli ainoa lapsi leikkivaunussa ja muitakin matkustajia oli vain muutama.

Aamulla herättyämme söimme aamupalaksi emännän kokkailemia ruokia, joista suuren vaikutuksen minuun teki kvinoapuolukkavispipuuro. Syötyämme suuntasimme kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Olin nähnyt Instagramissa kuvan Kalajavuorelta ja halusin lähteä katsomaan maisemia vuoren päältä.

Reitti alkoi Kalajan parkkipaikalta, josta on 900 m kävelymatka laavulle. Matkan voi taittaa rattaiden kanssa. Polku on toki helppokulkuinen, mutta juurakoissa kaupunkiolosuhteisiin suunnitellut Teutonia Cosmo –rattaat jäivät useamman kerran jumiin.

Jätimme rattaat laavulle ja laitoin Lyylin Manduca-kantoreppuun, jota olimme viimeksi käyttäneet vuotta aikaisemmin Rodoksella. Painoa Lyylille oli vuodessa tullut vain kaksi kiloa lisää, joten kantaminen selässä onnistui vielä hyvin.

Lähdimme kiertämään reittiä suositellun kiertosuunnan mukaan. Alkumatkasta maasto on tasaista ja helppokulkuista. Nousukaan ei ole kovin vaativa, ainakaan kuivalla ilmalla. Minulla oli jalassa vain tennarit. Niilläkin selvisi, mutta toki nilkkaa tukevat kengät olisivat olleet paremmat, kun selässäkin on lisäpainoa. Jonkinlainen tekninen alusvaatekin voisi olla hyvä, koska hikihän siinä tulee kun lasta selässä kantaa.

Kiipeäminen mäen päälle kannattaa, sillä maisemat ovat upeat. Otimme muutamat valokuvat ja ihailimme maisemaa. Jyrkkä pudotus huimasi, vaikka en kärsi korkeapaikan kammosta. Onneksi Lyyli nukkui selkärepussa, koska vuoren laella en uskaltaisi antaa taaperon liikkua yksin. Ystäväni metsätieteilijä Heidi kertoi, että paikka on tunnettu isoista haapapuista. Ruskakin alkoi jo vähän värittää maisemaa, mutta Heidi epäili sen olevan viime kesänä puita vaivannutta tautia, joka kellastaa koivunlehdet ennenaikaisesti.

Toiselta näköalapaikalta näimme Etelä-Konneveden. Tämä maisema muistutti kansallisromanttista postikorttimaisemaa. Sitten alkoi alaspäin meno. Matkantekoa on helpotettu köysillä ja reitti kiertää ne jyrkimmät kohdat. Alaspäin meno oli ehkä jopa helpompaa kuin olin kuvitellut.

Loppumatkasta Heidi otti etumatkaa ja meni edeltä tekemään tulet laavulle. Reitti on koko matkalta merkitty keltaisin palloin, joten vaaraa eksymisestä ei ole. Aivan loppumatkasta kohtasimme toiset retkeläiset, jotka olivat valinneet käänteisen kiertosuunnan. Laavulla paistoimme makkarat. Meille aikuisille oli paikallista hirvimakkaraa ja Lyylille nakkeja. Juomana oli kotitekoista puolukkamehua ja pikakahvia. Laavulta parkkipaikalle päädyimme kantamaan Lyylin repussa ja työntämään rattaat perille tyhjinä.

Valokuvat: Rosa Särkkä ja Heidi Hintikka

Näille tavaroille olisi ollut tällä kertaa käyttöä

tekninen alusvaate
paremmat kengät (kenkien takia ei kierrosta kannata jättää väliin)
laavulla olisi voinut olla mukana lämmintä vaatetta