17. Mai

17mai5
Olin Norjassa vaihto-oppilaana 20 vuotta sitten. Olen sittemmin vieraillut Norjassa useasti, mutta nyt matkustin ensimmäistä kertaa äitini kanssa teinivuoteni kaupunkiin. Lyylille tämä oli toinen matka Bergeniin. Viime matkasta on nyt kaksi vuotta. Valitsin ajankohdaksi Norjan itsenäisyyspäivän, koska mielestäni silloin pääsee erityisen hyvin tutustumaan norjalaisuuteen. Juhlahan muistuttaa huomattavasti suomalaista vappua ripauksella pönötystä.

17mai2

Juhlapäivä alkoi lipunnostolla ja aamupalalla kahdeksalta vaihto-oppilasvanhempieni Sisselin ja Jan Olavin ystävän luona. Tunnelma oli juhlava. Meitä oli yhteensä 14, Lyyli oli ainoa lapsi. Meille oli mukava yllätys, että isäntäväki oli laittanut Lyylille leluja esille, joten hän pääsi leikkimään kun aikuiset vielä hakivat lisää ruokaa. Melkein kaikilla oli kansallispuvut päällä ja muillakin juhlavat asut. Aamupalan lomassa lauloimme norjalaisia lauluja. Meille oli kopioitu sanat, joten pystyimme osallistumaan yhteislauluun.

17mai3

Aamupalan jälkeen lähdimme kaupungille katsomaan kulkueita. Ollessani vaihto-oppilaana osallistuin itsekin abien kulkueeseen. Keskusta on suljettu autoilta, joten kadut ovat täynnä ihmisiä. Liikkuminen rattaiden kanssa oli hiukan haastavaa, mutta rattaat olivat kuitenkin välttämättömät, koska Lyyli nukkui päiväunet niissä. Olenkin huomannut, että vaikka päiväunet jäävät usein väliin kotioloissa niin lomamatkoilla Lyyli nukkuu reilut unet edelleen.

17mai6

Seuraavaksi lähdimme käymään Fløyenillä, joka on vuori Bergenin keskustassa. Olin listannut paikkoja, jotka halusin äidilleni näyttää. Yksi näistä oli Fløyen, joka on Bergenin suosituimpia turistinähtävyyksiä, mutta myös suosiossa paikallisten vapaa-ajanviettopaikkana. Vuoren päältä avautuu upea näkymä kaupungin ylle aina lähisaariin asti. Ylös pääsee Fløibanen-junalla ja kävellen. Valitsimme tällä kertaa junan. Perillä kävimme kahvilla, katsomassa vuohia ja Lyyli pääsi leikkipuistoon leikkimään. Flöyenillä oli myös paljon paikallisia juhlapäivää viettämässä.

17mai4

Fløyenillä oli tietenkin paljon turisteja ja Lyylistä otettiin paljon kuvia yhdessä Sisselin kanssa. Lyylillä oli päällä norjalainen kansallispukua mukaileva Name it -merkkinen puku, joka ei toki ole aito kansallispuku. Olin tilannut puvun etukäteen Suomeen nettikaupasta. Kansallispukujen yksityiskohtia ja valmistusta ohjaavat Norjassa tarkat säännöt. Kansallispuvut valmistetaan käsityönä Norjassa, joten aikuisen puvulle hintaa voi tulla jopa 7000€.

17mai7

Itse olin ajatellut pukea päälleni Kemiön puvun, jonka ystäväni oli minulle luvannut lainata. Puku ei kuitenkaan mahtunut päälleni, joten viime tingassa turvauduin Lindexin valikoimaan. Vahingossa tulin kuitenkin valinneeksi asuuni Norjan lipun värit. Raitamekko oli tyyliini hiukan liian konservatiivinen, joten lisäsin asuuni vielä viime kesänä ostamani korun. Norjalaiset kansallispuvut edustavat ehdottomasti more is more -henkeä ja ajattelin tällaisen runsaan korun sopivan päivän tyyliin.

Ilmapallot ovat kuuluneet itsenäisyyspäivän viettoon Norjassa samalla tavalla kuin ne Suomessa kuuluvat vappuun. Ostimme Lyylille 100 kruunulla Hello Kitty -ilmapallon juhlapäivän kunniaksi. Myöhemmin kuulimme, että ne oli kielletty monissa Norjan kaupungeissa ympäristösyistä ja Bergenissäkin tämä oli viimeinen vuosi kun ilmapalloja sai myydä.

17mai1

Palattuamme takaisin Bergenin keskustaan menimme käymään Bryggenillä, joka on UNESCO:n maailmaperintökohde ja Bergenin maamerkki. Ilma oli aurinkoinen (toisin kuin yleensä Bergenissä), joten kaupungilla oli erityisen paljon väkeä. Monet olivat jääneet nauttimaan päivästä terasseille. Me kiertelimme Bryggenillä katsomassa kauppoja.

Vinkit

  • Itsenäisyyspäivänä on paljon väkeä kaupungilla, joten varaudu väentungokseen.
  • Monet lapset juhlivat päivää koulujen juhlissa, mutta lastenkulkuita on myös kaupungin keskustoissa.
  • Aamu aloitetaan usein ystävien tai perheen kanssa aamupalalla/brunssilla.

Yh-äidinpäivä

aitienpaiva1

Kolmantena äitienpäivänäni 14.5. en edelleenkään herännyt siihen, että tyttäreni olisi tuonut minulle kahvit ja kakut sänkyyn. Sen sijaan heräsin ystäväni 10- ja 7-vuotiaiden lasten kokkailuun ennen seitsemää, koska nukuimme keittiön viereisessä huoneessa. Tyypit olivat niin innoissaan äitienpäiväletuistaan, että lauloivat paistamisen lomassa muun muassa Piippolan vaarilla oli talo ja I’m a Barbie girl in a Barbie world (miten ne edes tietävät sen kappaleen).

Lyyli ei onnekseni herännyt vauhdikkaaseen kokkailuun naapurihuoneessa, vaan sain aamusta vähän omaa aikaa ja aloin lukemaan kirjamessujen ale-laarista nappaamani Vuoden mutsi 2 -kirjaa. Kirjan takakannessa puhekupla lupaa “Neljä vuotta kun jaksaa, niin onnellisuus palautuu samalle tasolle, jolla se oli ennen lapsen syntymää”. Puhekuplassa ei tietenkään kerrota, että koskeeko tämä myös yksinhuoltajia ja mietin, että olinko edes ennen lapseni syntymää onnellisempi?

aitienpaiva3
Westersin pihalla on taitelija Jan Anderssonin Teema-muki.

Meille on tullut perinteeksi matkata äitienpäivänä maalle Kemiönsaareessa sijaitsevaan Kiilan kylään ja nauttia Westersin puutarhan ravintolassa äitienpäivän lounas. Paikka on minulle monella tavalla tuttu ja Lyylin ristiäisetkin vietettiin siellä. Minulla ei ole sukua saarella, mutta meillä oli ystäväni kanssa kesämökki viisi vuotta Kiilan kylässä. Tuolloin ihastuin paikkaan ja solmin uusia ystävyyssuhteita. Nyt paikka tuntuu toiselta kodilta.

Lapsen myötä mökkeily tuntuu liian rajoittavalta. Kaupungissa on niin paljon helpompaa pienen lapsen kanssa, kun kaikki palvelut ovat lähellä. Vierailemme kuitenkin säännöllisesti saarella.

Sain kyllä tänä vuonna ne äitienpäiväkahvit Lyylin päiväkodissa, mutta Lyylin etukäteen mainostama kukka jäi saamatta, koska päiväkodin ikkunalaudalla sijaineet äitienpäiväkukat oli joku taaperoista käynyt vetämässä lattialle ja paikalla oli vain multakasa.

aitienpaiva2

Skoolasimme äitiydelle ystäväni ja doulani Tuijan kanssa. Hän oli paikalla kun minusta tuli äiti ja tämä matka yhdessä Lyylin kanssa alkoi. Siksi on ollut hienoa juhlistaa hänen kanssaan jo kolmena vuonna äitienpäivää. Äitienpäivä lounaan jälkeen Tuija meni maalaamaan taloansa ja me menimme tervehtimään kylän tämän hetken menestyneintä urheilijaa Muiston Prinssiä.

aitienpaiva4

aitienpaiva6

Vinkit

  • Kiilan kylä sijaitsee Kemiönsaaren pohjoisosassa. Perille pääsee autolla ja pyörällä. Kemiön keskustasta matkaa on noin 14 km.
  • Westers on kesäkahvila ja tilausravintola. Westersin puutarha on viherpeukalon unelmakohde ja lapset nauttivat puutarhassa juoksentelusta.
  • Westersin marenkikakku on taivaallisen hyvää.

 

aitienpaiva5
Lyyli Westersin kaupassa.

Ballerina Superparkissa

superpark1
Kirsi Ojakoski neuvoo Lyyliä takaperin kuperkeikassa.

Kävimme Lyylin kanssa tutustumassa Espoon Superparkkiin viime sunnuntaina. Olin kuvitellut, että Superpark on vain isompien lasten juttu, mutta yllätyksekseni huomasin, että ohjelmaa on myös pienille lapsille. Me osallistuimme ohjatulle 1-4 -vuotiaden kokeilutunnille. Tunti koostui kolmesta osasta. Ensin oli alkulämmittely ja sen jälkeen temppurata, jossa harjoiteltiin kuperkeikkaa ja kiipeiltiin ja tehtiin tasapainoharjoitteita. Lyyli pääsi harjoittelemaan takaperin kuperkeikkaa, koska eteenpäin meno sujuu jo hyvin. Samalla vanhemmat saivat ohjeita siitä miten lapsia tulee auttaa liikkeissä. Tunnin lopuksi mentiin vielä trampoliinille. Trampoliinihyppely sujui hyvin, mutta vieressä olevien vaahtomuovipalojen joukkoon hyppääminen jännitti aluksi Lyyliä.

superpark3

Ohjatun tunnin jälkeen meidän oli mahdollisuus tutustua muihin Superparkin osiin. Kokeilimme amerikkalaisen jalkapallon heittämistä, golfia, jalkapalloa, koripalloa ja sählyä.

superpark4

Vierailu tuotti onnistumisen kokemuksia. Lyyli oppi kiipeämään köyden kanssa ylös. Itse kiipeäminen meni hyvin, mutta ihan lopussa tasolle nousu tuntui hankalalta. Kun se kerran onnistui niin Lyyli meni monta kertaa ylös ja alas.

superpark2

Superparkista löytyy tekemistä myös perheen pienimmille, mutta mielestäni parhaimman vastineen rahalleen saavat aikuiset ja isommat lapset, jotka voivat yhdessä pelailla eri pisteillä. Superpark on ilmainen alle 4-vuotiaille, mutta aikuinen maksaa täyden hinnan. Tässä Superpark poikkeaa muista vastaavista puistoista, joissa maksu menee vain lapsista. Superparkilla on toki paljon tarjottavaa kokeilunhaluiselle vanhemmalle, mutta kokeilut voivat jäädä vähiin, jos samalla yrittää vahtia taaperoa.

Vinkkejä

  • Superparkissa on kerran kuukaudessa perhepäivä, jolloin koko perhe pääsee treenaamaan 9 eurolla.
  • Syksyllä ohjattuja 1-4 -vuotiaiden ryhmiä on kolmemesti viikossa.
  • Puistossa liikutaan sisätossuissa tai sukat jalassa.
  • Espoon Superparkkiin pääsee kätevästi myös bussilla.

 

Taaperon lempipaikat Belgiassa

bryssel

Brysselin lastenmuseo

Mondon matkaopas kuvaa Brysselin lelumuseota Musée du Jouetia seuraavin sanoin: ”Jotkin museot ovat eläneet omaa, aivan oikeutettua elämäänsä niin kauan, että niitä on vaikea arvioida millään nykyajan kriteereillä. Sellainen paikka on myös tupaten täyteen entisaikojen leikkikaluja ahdettu Brysselin lelumuseo. ” Tämän kuvauksen perusteella en ajatellut, että museo olisi mitenkään kiinnostava kohde kaksivuotiaalle. Ajatus museovierailusta heräsi vasta, kun Brysselissä asuva suomalaisperhe suositteli meille museossa vierailua. Perheen äiti kuvasikin museota osuvasti ”Sen ehkä suurin viehätys on, ettei tarvitse pelätä rikkovansa mitään.” Ensimmäinen ajatus museoon astuessa on, että vastaavanlainen museo olisi varmasti kielletty Suomessa allergiariskiin vedoten muun muassa seinällä olevat lelut ovat keränneet päälleen näkyvän pölykerroksen. Museossa ei ole noudatettu mitään museopedagogista otetta ja näytteillepanon punaista lankaa on vaikea löytää. Vain muutamien vitriinien vieressä on kylttejä ja niissäkin tekstit ovat vain ranskankielisiä. Kaikesta tästä huolimatta tai juuri sen takia museo on hyvin viehättävä.

bryssel2

Meidän perheen suosikki oli alakerran kotileikkinurkkaus. Lyyli olisi viihtynyt siellä vaikka koko vierailun ajan. Elokuisena sunnuntai-iltapäivänä kaupunki oli tupaten täynnä turisteja, mutta leikkimuseossa oli lisäksemme vain muutama museovieras.

antwerpen3

Antwerpenin eläintarha

Antwerpenin eläintarha on helposti saavutettavissa Brysselistä saavuttaessa, koska se sijaitsee rautatieaseman vieressä. Hiljattain remontoitu eläintarha viihdyttää myös taaperoikäistä. Eläintarhassa on kauniit puisto-osuudet istutuksineen. Lapsille on alueella muutama leikkipaikka: norsujen luona liukumäki ja kirahvien luona kiipeilyteline.

Hevosajelu, veneretki ja jättisaippuakuplia Bruggessä

brugge_heppa

Olimme sateisena päivänä Bruggessä. Sellaisena päivänä turisti suuntaa yleensä museoihin, mutta olemme todenneet ne meille liian vaativiksi kohteiksi. Niinpä kokeilimme Bruggessä hevosajelua ja veneretkeä sekä kävimme torilla, jossa näimme jättisaippuakuplia.

Heti kaupunkiin saavuttuamme kohtasimme hevoskärryt ja Lyyli hihkui niiden perään. Hevosajelusta oli ollut jo etukäteen puhetta, joten päästyämme raatihuoneen aukiolle oli päätös helppo tehdä. Ajelu maksoi 50€ (kesä 2016) per porukka ja tipit päälle. Kierros kesti 30 minuuttia ja sen aikana pidettiin pieni tauko. Kuski kertoi matkan aikana nähtävyyksistä. Ajelu oli ehdottomasti yksi Lyylin suosikeista, joten se kannatti.

brugge_vene

 

Taapero jaksoi juuri ja juuri puolen tunnin kanaaliristeilyn sylissä istuen. Matkan aikana näki kaupunkia eri perspektiivistä ja sateella veneestä löytyi sateenvarjotkin.

Suomeenkin viime kesänä saapunut jättisaippuakuplavillitys oli nähtävissä myös Bruggessä. Lapset riehaantuivat joukolla kun sirkustaiteilija teki kuplia. Varma hitti joka kaupungissa.

brugge_saippuakuplat

 

Vinkit:

  • Belgiassa on helppo matkustaa kaupungista toiseen junalla. Liput ovat edullisia etukäteen nettikaupasta ostettuna viikonloppuisin.
  • Brysselissä voi olla vaikea löytää leikkipuistoja, joten niiden sijaintia kannattaa kysyä paikallisilta
  • Parasta Belgiassa ovat tietenkin herkut: suklaa ja vohvelit
  • Belgia ei ole esteettömyyden ihanne maa, mutta belgialaiset ovat hyvin avuliata ja auttavat pyytämättä kantamaan rattaita

 

 

Lapsimessut 2017

lapsimessut1
Viime viikonloppuna järjestettiin Messukeskuksessa Lapsimessut. Kävin messuilla kahtena päivänä: Ensimmäisenä päivänä itsekseni ja toisena Lyylin ehdoilla. Minua kiinnosti tällä kertaa erityisesti lapsiperheen matkailua helpottavat pienet tuotteet.

lapsimessut2

Olin jo pitkään miettinyt, että pitäisi hankkia se Mehujehu, kun on ne mehut lentäneet jo useamman kerran päälle. Nyt Lyyli sai itse valita mieluisan Mehujehun ja hän valitsi keltaisen, Pikku Myyn kuvituksella. Valintaan saattoi vaikuttaa se, että olimme juuri tavanneet Pikku Myyn Muumimaailman osastolla ja vaihtaneet hänen kanssaan kuulumiset. Joka tapauksessa nyt Lyyli on motivoitunut käyttämään Mehujehua, koska hän sai itse valita mieluisan mallin.

lapsimessut3

Toinen tuote, johon messuilla ihastuin oli Simply Good merkkinen huopapussukka, johon saa kätevästi kosteuspyyhkeet niin, että ne pysyvät kosteina. Tällaista pussukkaa olisin tarvinnut jo useasti. Kosteuspyyhkeiden tarra katoaa helposti hoitolaukkuun ja pyyhkeet kuivuvat. Vaikka vaippavaihe alkaakin jo olla perheessämme ohi niin matkoilla kosteuspyyhkeet ovat kätevät isompienkin lasten kanssa. Tällainen pussukka pitäisi olla jo äitiyspakkauksessa tai hoitolaukun lisävarusteena. Näitä pussuikota maahantuo Abreve. He maahantuovat myös Potette-matkapottaa, mutta siitä kirjoitan vielä oman postauksen.

Vinkit messuille

  • Jos haluat keskittyä osastojen tarjontaan niin jätä lapsi kotiin
  • Messuilla on lapsille paljon hauskaa tarjontaa, esimerkiksi poliisimoottoripyörän selässä istuminen, temppuradalla taiturointi ja Muumien tapaaminen.
  • Kahden vuoden kokemuksella voin luvata, että perjantain viimeiset kaksi tuntia ovat ne hiljaisimmat, jos ajatus väenpaljoudesta rasittaa.Tämän blogipostauksen kirjoitin Eteran Työhuone Pasilassa. Etera järjesti freelancereille ja itsensä työllistäjille Erilaisen työpäivän, jolloin saimme tutustua Työhuoneeseen ja kokeilla työhyvinvointia tukevia ratkaisua muun muassa kävelymattoa sähköpöydän ääressä ja erilaisia alustoja seisomapöydän ääressä työskentelylle. Minä raahasin oranssin Fatboyn pöydän viereen ja istahdin näppäilemään tekstiä. Iltapäivän istuin jumppapallon päällä. Työhuoneeseen kuuluu myös kahvilanomainen osa, jos nauttii työskentelystä sellaisessa ympäristössä.

etera

Pääsiäinen Luostarinmäellä

paasiainen_turku_2

Kummityttöni toiveesta matkasimme viettämään pääsiäistä Turkuun ystäväperheen luo. Lähtöä varjostivat sairastumiset ja vielä torstai-iltana arvoimme, olemmeko lähdössä. Matkaan onneksi päästiin, koska pöpöt olivat kaikonneet perjantaihin mennessä.

VR:n kampanjat ovat ilmeisesti tehonneet lapsiperheisiin, koska juna oli täpötäynnä lastenrattaita. Omani laitoin kasaan ja hattuhyllylle. Juna oli loppuunmyyty ja mukana oli paljon myös matkustajia ilman paikkalippua.

Perjantain vietimme rennosti kotioloissa. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen valmistimme pääsiäispashan. Haasteena näissä kerran vuodessa valmistettavissa ruuissa on se, että seuraavalla kerralla ei enää muista, että millä reseptillä ja miten homma viimeksi meni. Yllätyksenä tuli muun muassa se, että massa kuumennettiin. Lauantaina söimme pääsiäispashan noin 12 tunnin jälkeen valmistuksesta. Jälkiruoka oli monille uusi tuttavuus, mutta epäilyt siitä, että lapset eivät sitä söisi osoittautui täysin vääräksi. Rusinat sekä mantelirouheen jätimme pois. Ohje alempana.

paasiainen_pasha

Sunnuntaille oli ohjelmassa aikamatka pääsiäisperinteisiin Luostarimäen käsityöläismuseossa. Menimme ensin Muurarin taloon, jossa oli esillä ortodoksinen pääsiäinen. Pääsiäisen teepöydässä näimme tutun pashan. Opas kertoi meille, että pashaan laitettiin kaikki ne aineet, joita ortodoksisessa pääsiäistä edeltävässä paastossa vältetään. Maito säilyi paremmin rahkan muodossa, joten sen takia kehittyi rahkainen pasha.

paasiainen_turku_3

Seuraavaksi osallistuimme munanvierityskilpailuun. Lapset saivat kukin kolme munaa ja pisimmälle munan vierittänyt oli voittaja. Tällä kertaa voiton vei Hilma. Oppaat kertoivat, että muinoin oli kisattu oikeilla munilla, mutta nyt käytössä oli puiset munat. Länsisuomalainen pääsiäinen oli laitettu esille Merimiehen taloon, mutta se oli paljon vaatimattomampi kuin itäsuomalainen. Keishaa kiinnostivat kangaspuut, koska hän on ollut äitinsä mukana kutomassa kangasta. Tyttöjä kiinnosti myös rukki, koska se on tuttu Prinsessa Ruususesta.

paasiainen_turku_muna

 

paasiainen_turku1

Kävimme vielä ihailemassa myös pääsiäismunamaalauksen tyylejä. Välipalan nautimme museon Kisällin kahvilassa. Pienen ulkoilun jälkeen maistui pulla ja munkki kauniissa ympäristössä. Kahvilamiljöö itsessään on elämys.

paasiainen_turku_5

Pasha lasten makuun

  • 100 g voita
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 muna
  • 500 g maitorahkaa
  • 
2 dl kuohukermaa
  • 3 rkl sitruunamehua
  • 
2 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa muna vaahtoon. Lisää maitorahka ja kerma. Kaada seos kattilaan. Kuumenna kunnes seos on löysää.
Kaada rahkaseos sideharsolla vuorattuun muottiin.
Laita muotin alle sopiva astia, johon tiivistyvästä pashasta valuu hera.
Valuta viileässä seuraavaan päivään. Tämä määrä riitti jälkiruuaksi kolmelle lapselle ja kolmelle aikuiselle.

Matkaeväänä Ahvenanmaan pannukakkua

imageMatkustin 2004 keväällä kämppisteni kanssa Ahvenanmaalle Brändön saarelle ystäväni isän kesämökille. Olin etukäteen päättänyt syödä yhteysaluksella ahvenanmaan pannukakkua, mutta sitä ei ollutkaan tarjolla kuin sesonkiaikaan kesällä. Onneksi laivalta löytyi edellisen kesän Ahvenanmaan matkailun esite, josta ohje löytyi. Ystäväni isä tarjoutui hankkimaan aineet, jos valmistaisin pannukakun. Niinpä tein Ahvenanmaalla ahvenanmaan pannukakkua ja myöhemmin valmistin vielä monta kertaa tätä herkkua. Ajattelen kuitenkin aina pannaria valmistaessani tuota keväistä retkeä Brändöhön.

Viime viikon perjantaina vietettiin Sanna Mansikkamäen tekemän Muna-kirjan julkkareita. Sain silloin käsiini vastailmestyneen teoksen ja löysin hetimiten Sannan version Ahvenamaan pannukakusta. Kaipasin Sannalta vinkkejä munaisista matkaeväistä ja kirjassa onkin vinkki, että pannari sopii hyvin evääksi. Yleensä pannari tehdäään, joko riisipuurosta tai mannapuurosta, mutta Sanna olikin laittanut pannariin kvinoaa. En ole aikaisemmin kvinoaa käyttänyt, mutta olin erityisen ihastunut Rautalammilla vieraillessani ystäväni kvinoavispipuuroon, joten halusin kokeilla myös tätä.

Pannukakusta tuli maukas ja ruokaisa. Rakenne muistutti paljon mannapuurosta tehtyä pannukakkua. Kannattaa kokeilla. Ohje löytyy Sanna Mansikkamäen Muna-kirjasta, joka on täynnä ihastuttavia ohjeita munaruuista.

image

Ahvenanmaan pannukakku

1 l täysmaitoa
3 dl kotimaista kvinoaa
50g voita
1/2 sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 tl jauhettua kardemummaa
4 kananmunaa
2 dl spelttivehnäjauhoja

  • Huuhdo kvinoaa lämpimässä juoksevassa vedessä parin minuutin ajan.
  • Kuumenna maito kiehuvaksi ja lisää kvinoa. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 30 minuuttia. Sekoita puuron joukkoon voi ja mausteet. Anna puuron jäähtyä kokonaan.
  • Kuumenna uuni 200 asteeseen ja vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla.
  • Lisää kananmunat jäähtyneeseen puuroon koko ajan vatkaimella sekoittaen. Sekoita lopuksi jauhot.
  • Kaada taikina uuninpellille ja paista noin 40 minuuttia.
  • Jos haluat paksun pannukakun, kaada taikina pienempään uunivuokaan.