Joko mennään

Vihdoinkin Tampereelle

koiramaki2

Tätä on odotettu. Turussa olemme käyneet Lyylin kanssa useasti, mutta nyt on viimein Tampereen vuoro. Kävin viime lokakuussa katsomassa Ron Mueckin näyttelyn Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Museo sijaitsee Särkänniemen alueella ja matkalla sinne huomasin Koiramäen eläinpuiston. Sovimme tamperelaisen ystäväni kanssa, että menemme yhdessä tyttäriemme kanssa Koiramäkeen loppiaisena, ja myöhemmin suunnitelmiin tuli vielä Klubin lasten disco ja brunssi seuraavalle päivälle. Lähtöä edeltävänä iltana Lyylille nousi korkea kuume ja matka piti perua.

Olin ehtinyt ostaa meille jo bussi- ja junaliput ilman peruutusmahdollisuutta, mutta onneksi pystyin hakemaan korvausta matkavakuutuksesta.

Kesäinen Tampere on täynnä kivaa puuhaa lapsiperheille, joten odotamme innolla Tampereen-valloitusta.

Keskiaikaiset markkinat Turussa

keskiaikapaivat1

Yllätyin viime kesänä kuinka paljon ihastuin Turun Keskiaikaisiin markkinoihin, vaikka en ole aiemmin harrastanut keskiaikaa. Keskiaikatapahtumia on ympäri Suomea pitkin kesää, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuimme Lyylin kanssa.

keskiaikapaivat2 Saavuimme Turkuun perjantaina ja iltapäivästä suuntasimme kohti Suurtoria. Aurajoen varsi oli täynnä myyntikojuja ja ihmisiä. Kojujen välissä oli saippuakuplataiteilija, jota jäimme ihailemaan ja samalla lapset taiteilivat katuun liiduilla. keskiaikapaivat5

Lopulta pääsimme Suurtorille ja sinnehän kannatti mennä. Kaikki lapset ihastuivat käsin pyöritettävään karuselliin ja Lyyli osallistui kanssani myös tanssiohjelmaan.

keskiaikapaivat6

Seuraavana päivänä suuntasimme aamusta Turun linnalle, jossa oli Keskiaikapäivän lastenohjelmaa. Lapset pääsivät kokeilemaan linnanpuistossa turnajaislajeja. Hilma hyppi keppihevosella esteitä ja Aimo kokeili säkkitaistelua Keishan kanssa. Lajeja oli useampia, mutta suurimpaan osaan Lyyli oli vielä liian pieni. Sehän ei kuitenkaan menoa haitannut.

keskiaikapaivat3

keskiaikapaivat4

Vinkit

Väkeä on paljon, joten varaa aikaa liikkumiseen paikasta toiseen.
Ilmaista ohjelmaa on paljon tarjolla. Osallistuimme viime vuonna vain ilmaisiin ohjelmiin ja suunnitelma on varmaan sama myös tänä vuonna.

Kaupunkijuhannus

juhannus_seurasaari — Kaisa ja Lyyli lasten poloneesissa, joka nähtiin myös Ylen Hulahula Suomi -juhannusohjelmassa.

Vietimme tänä vuonna juhannuksen kaupungissa. Pelkona oli tietenkin se, että olisimme tyttäreni kanssa kaksin tyhjässä kaupungissa. Viikkoa aikaisemmin meille kuitenkin selvisi, että ystäväni Kaisa viettäisi myös cityjuhannusta ja ehdotin hänelle, että menisimme yhdessä Seurasaaren juhannusvalkeille.

juhannus_seurasaari3 — Hiittisten juhannussalko

Seurasaaren edustalla tapasimme Kaisan kello 16 ja kävelimme yhdessä saareen. Ensimmäisenä menimme katsomaan Lempäälän Helkanuorten Piirileikkipajaa. Lyyli oli nukahtanut jo bussissa. Matkalla esitykseen näimme myyntikojuja ja juhannussalon. Opasteita olisi voinut olla enemmänkin. Meillä oli vaikeuksia löytää perille, koska Kahiluodon kartanon pihalle pääsi sisälle vain yhdestä portista. Ohjelmassa oli tanssia ja leikkejä, joihin kaikki saivat osallistua.

juhannus_seurasaari2 — Kaisa osallistui Lempäälän Helkanuorten Piirileikkipajaan.

Sitten alkoi kahvihammasta kolottaa ja lähdimme etsimään kahvilaa. Löysimme kesäkahvilan, mutta se oli kiinni. Tällaista voi tapahtua vain Suomessa: kesäkahvila on kiinni kesän kiireisempänä päivänä. Kahvia saimme onneksi ravintolasta. Lyylikin heräili myöhäisiltä päiväuniltaan, ja lähdimme katsomaan poneja. Lyyli meni ensin pienen talutusratsastuksen ponilla. Tämän jälkeen hyppäsimme kaikki vielä hevoskärryjen kyytiin. Samassa paikassa oli myös lasten keinut ja Lyyli pääsi keinumaan vanhanajan puukeinussa.

juhannus_seurasaari4

Keinujen ohi kulki suomenlippukulkue ja lähdimme perään katsomaan lipunnostoa, jonka jälkeen oli lasten poloneesi. Minä jäin vahtimaan tavaroitamme ja Lyyli meni Kaisan kanssa tanssimaan. Emme tienneet etukäteen, että tanssi olisi osa Ylen Hulahula Suomi -ohjelmaa. Sain kuitenkin pian äidiltäni viestin, että Lyyli ja Kaisa olivat vilahtaneet televisiossa. Tanssin jälkeen menimme seuraamaan lasten kokkoa ja paistamaan makkaraa.

Seurasaaressa oli paljon tekemistä ja olisimme voineet osallistua useampaanikin ohjelmanumeroon. Aika kului nopeasti kun oli niin paljon tarjontaa. Ainoa pitkäveteinen ohjelma oli illalla maakuntakokkojen sytytys, joka kesti todella kauan. Siinä kohtaa olisi kaivannut ohjelmaan nykyaikaisempaa ja vauhdikkaampaa otetta.

Vinkkejä cityjuhannukseen

Seurasaaren juhannusjuhlille kannattaa saapua ajoissa, koska lasten ohjelma alkaa jo iltapäivällä.
Seurasaaressa ruokatarjontaa ei ollut kovinkaan paljon, joten omat eväät kannattaa pakata mukaan. Juhlakentän vieressä olevassa grilissä voi paistaa makkarat.
Sissänpääsymaksu oli tänä vuonna 23 €. Ohjelma sisältyi pääosin sisäänpääsymaksuun, mutta muun muassa hevosajelu maksoi muutaman euron.
Seuraaseen pääsi todella helposti bussilla. Lisävuoroja oli useita ja mahduimme hyvin rattaiden kanssa bussiin molempiin suuntiin.

Kiilan äänipäivät

kiilanaanipaivat3 — Festivaalivieraat siirtyvät metsään ensimmäiselle esityspaikalle.

Kiilan äänipäivät on ystäväni Antti Tolvin jo neljännen kerran järjestettävä yhden päivän festivaali, jonka esityksiä yhdistää täydellinen taiteellinen vapaus. ”This ceremonial 4th year we open it to all forms. Sounds, movements, words, performances, things, objects, you just name it.” Näillä sanoilla Tolvi itse kuvaa tämän vuoden festivaalin ohjelmistoa.

Tämä oli kolmas kerta kun olimme mukana Lyylin kanssa. Lyyli on ollut teoksia kohtaan huomattavasti avoimempi kuin minä. Nyt jo lähes kolmen vuoden iässä hän on alkanut suhtautua suuremmalla varuksella moniin esityksiin.

Viime vuonna festivaalin ohjelmistossa oli Tolvin Traktori Fantasia, jossa Tolvi toimi kapellimestarina viidelle traktorille. Tänä vuonna festivaaleilla ei nähty yhtä isoa spektaakkelimaista teosta. Lyyli rakastaa moottorien ääntä, kuten moottoripyöriä ja ruohonleikkureita. Ääniteos, joka sisältää moottorien ääntä on kuin luotu hänelle. Voit katsoa videon esityksestä täältä Traktori Fantasia

Pienempänä Lyyli kuuli musiikkia kaikkialla ja saattoi tanssia pölynimurin tahdissa ja siitä Kiilan äänipäivissäkin on kyse. Erilaiset ääniteokset haastavat kuulijaansa ja vain harvoissa esityksissä on tunnistettava alku ja loppu. Toki mukana oli myös muita taiteenaloja, mutta ääniteokset ovat kuitenkin pääosassa.

kiilanaanipaivat2 — Meira-koira seuraa Avaruksen esitystä. Teoksessa oli mukana muun muassa tyhjenevän ilmapallon ääntä.

Metsä tuo esityksiin uuden ulottuvuuden verrattuna esimerkiksi kliiniseen galleriatilaan. Mielestäni metsässä teokset on helpompi kohdata, koska suljetumassa tilassa kuuntelija voi kokea itsekin olevansa tarkkailun kohteena. Olen mainstream-musiikin ystävä. Näyttelyissä koen oloni usein vaivaantuneeksi video- ja ääniteosten äärellä. Kiilan äänipäivät antaa kuitenkin minunlaiselleni rajoittuneelle kuulijalle hyvän tilaisuuden kokea uutta. Lapsille festivaali on mahtava mahdollisuus nähdä kulttuuria ja leikkiä muiden lasten kanssa.

Festivaaliohjelma oli jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa oli keskellä metsää ja kesti noin tunnin. Ilma suosi, joten esityksiä oli leppoissaa seurata auringon paistaessa, ja osa festivaalivieraista menikin ensimmäisen setin jälkeen pulahtamaan mereen. Toinen osa oli Westersin puutarhassa, josta kerroinkin jo Yh-äidinpäivä-kirjoituksessani. Puutarhassa oli hyvin tilaa löytää mieluisa kuuntelupaikka. Itselläni meni aika lähinnä lapsen perässä juoksemiseen. Ehdin toki tavata ystäviä ja nauttia lounastakin.

kiilanaanipaivat4 — Lapset leikkivät puutarhasta. Lyylillä Tuhkimo-puku päällä.

Lyylillä oli tällä kertaa festarivaatteena prinsessa Tuhkimon-puku. Vaikuttaa siltä, että tuleva kesä pukeudutaan tekokuituun ja pitsiin. Hyvänä puolena materiaalissa on sen nopea kuivuminen eli samoja mekkoja voidaan pestä päivittäin matkoilla. Prinsessamekot mahtuvat pieneen tilaan ja ovat kevyitä. Mekot eivät juurikaan lämmitä Suomen epävakaassa säässä, mutta ilmeisesti materiaalin hiostavuus ei haittaa taaperoa.

Viimeisen festivaalin osan jätimme väliin, koska oli jo Lyylin nukkumaanmenoaika. Konsertin äänet kuitenkin kantautuivat yli kylän.

Kiila on pieni kylä Kemiön pohjoisosassa. Kylässä järjestetään kesällä kaksi ainutlaatuista festivaalia: Kiilan äänipäivät ja Kiilan siiderifestivaali.

Tukholman risteily ja Junibacken

junibacken3

Olen löytänyt risteilyt uudestaan. Olin jo ajatellut, että en enää matkusta laivalla Tukholmaan tai en ainakaan mene risteilyille, koska maissaoloaika on niin lyhyt. Lasten kanssa matkustaessa olen kuitenkin ymmärtänyt, että laiva on lapsille loistava paikka temmeltää ja lyhyessä Tukholman pysähdyksessä on puolensa, etenkin kun on matkassa yksin kahden lapsen kanssa.

Tasan vuosi sitten lähdin matkaan yksin Lyylin ja kummityttöni Keken kanssa. Suunnittelin matka-ohjelman tarkkaan etukäteen ja ostin kaikki tarvittavat liput Viking Linen –varauspalvelusta. En ollut koskaan ennen varannut laivayhtiön kautta palveluja maissa, lukuunottamatta Tallinnan hotellipaketteja. Yllätyin kuinka kätevästi homma toimi. Kaikki liput sai valmiiksi tulostettuna satamasta ja näin matkan budjettikin oli selvillä jo etukäteen. Tukholmassa aika on sen verran lyhyt, että suurempiin ex tempore kiertoajeluihin tai reitin muutoksiin ei olisi kuitenkaan ollut aikaa.

junibacken2

Tukholmassa matkakohteemme oli Junibacken. Mietin muutamia reittivaihtoehtoja, mutta päädyin siihen helpoimpaan eli ostin päivälipun Djurgårdeniin menevälle laivalle. Laiva lähtee muutaman sadan metrin päästä Vikingin terminaalista ja pysähtyy Gröna Lundin tivolin portin luona. Menopaluulippu maksoi 11€ (kesällä 2016) ja lapset matkustivat ilmaiseksi maksavan aikuisen kanssa. Laivan kannelle pääsi hyvin rattaiden kanssa ja lyhyt merimatka laivankannella oli ohjelma itsessään. Perille olisi päässyt myös Tukholman paikallisliikenteen kulkuvälineillä sekä Viking Linen bussilla.

junibacken1 — Lyyli harjaa Peppi Pitkätossun hevosta.

Kävelymatka Gröna Lundin portilta Junibackeniin sujui hyvin ja jätimme rattaat lukittuina katokseen. Lippukassalla saimme ajan, jolloin pääsimme satujunaan. Meille jäi noin 1,5 tuntia ennen satujunaa. Junibackenissa ei ollut ryysistä, mutta aika vilkasta. Täällä yksin matkustavalle äidille tuli matkan ainoa epätoivonhetki: miten näiden lapsosten perässä oikein pysyy. Kun yht äkkiä pienempi vilahti pienestä kolosta leikkitaloon sisään ja minulla ei ollut mitään mahdollisuutta mennä perään. Kerran myös seurasin lapsia Pepin talon yläkertaan, mistä lapset laskivat mäkeä alas, mutta aikuisilta tämä oli kielletty. Oli siis päästävä jotenkin alas ahtaassa portaikossa.

Astrid Lingrenin satujuna oli upea kokemus meille kaikille. Monet pitävät sitä liian pelottavana pienille lapsille, mutta suosittelen kuitenkin junamatkaa kaikille. En ole aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa.

Vietimme kaksi tuntia Junibackenissa. Olin etukäteen lukenut, että monet sanoivat siellä viihtyvän sen verran. Emme osallistuneet esityksiin, mikä nopeutti vierailua. Lähtöä museosta nopeutti myös Lyylin päiväuniaika, joten laitoin Lyylin nukkumaan ja lähdimme kävelylle. Gröna Lundin kupeessa söimme jäätelöt odotellessamme lautan saapumista. Keke valitsi jäätelötötterön pehmiksellä ja karkkitikulla. Muistan itsekin syöneeni tällaisen ison jäätelötötterön Kööpenhaminan tivolissa alle 10-vuotiaana.

junibacken4

Laivan lähdettyä meillä oli varattuna buffet. Omaan ruokailuun ei toki ehdi kunnolla keskittyä kahden lapsen kanssa. Buffetin hinnoittelu kuitenkin kannustaa syömään juuri siellä, sillä 6-vuotias lapsi syö vain muutamalla eurolla ja Lyylin ruoka oli ilmainen. Runsaasta valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin.

Vinkit

Lyhyt matka kannattaa suunnitella mahdollisimman tarkasti etukäteen. Näin aikaa ei mene hukkaan. Pienen lasten kanssa matkustaessa ei toimi, että ”tehdään sitten sitä, mikä tuntuu kivalta” .
Rattaita varten kannattaa ottaa oma lukko mukaan. Rattaita ei voi ottaa Junibackeniin sisälle vaan ne jätetään ulos katokseen. Junibackenista voi myös ostaa lukkoja. Junibackenin sisältä löytyy ilmaisia säilytyslokeroita.
Junibackenissa ei voi syödä omia eväitä. Kahvilasta saa lounaita ja muita kahvilatuotteita.
Viking Linen internet on todella hidas (riippumatta siitä, että ollaanko merellä vai maissa). Olin ajatellut, että Keke olisi voinut katsoa iPadista ohjelmia illalla Lyylin mentyä nukkumaan, mutta se ei ollut mahdollista. Onneksi Kekellä oli värityskirja mukana.
Alle 15-vuotias lapsi ei tarvitse matkalle kuvallista henkilöllisyyskorttia tai passia. Tavallinen Kela-kortti riittää.

Porvoo ja m/s J.L. Runeberg

porvoo_runeberg

Eräänä heinäkuisena perjantai iltana saimme ystäväni kanssa idean, että lähtisimme seuraavana aamuna Porvooseen. Meille oli suositeltu laivamatkaa Helsingistä Porvooseen ja paluuta bussilla. Katsoessani m/s J.L. Runebergin sivuja, minulle selvisi, että varaus laivalle olisi pitänyt tehdä etukäteen. Olimme myös hiukan epävarmoja, että jaksammeko herätä aamulla aikaisin ja lähteä heti reippaasti kohti Kauppatoria. Niinpä päätimme tehdä päin vastoin eli mennä Porvooseen bussilla ja palata laivalla, koska ilma oli hieno.

porvoo_katu

Saavuimme Porvooseen kello 12 ja meillä oli noin neljä tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Tämä oli ystäväni ja tyttäreni ensimmäinen kerta Porvoossa, minulle toinen samana vuonna. Päätimme aluksi katsoa vähän vanhaa kaupunkia, maistella makeisia Brunbergilla, ihastella tavaroita Lelukauppa Riimikossa ja ostaa pakolliset tuliaiset matkamuistomyymälässä. Sitten kävimme satamassa varmistamassa, että laivalla on tilaa paluumatkalle.

porvoo_kirkko

Lounaan söimme Zum Beispiel -ravintolassa. Annokset olivat todella herkullisen näköiset ja makuiset. Lyyli nukkui päiväunet meidän syödessä. Rattaat mahtuivat hyvin pöydän viereen, vaikka ravintola oli muuten täynnä. Seuraavaksi menimme katsomaan Porvoon tuomiokirkkoa. Minä jäin rattaiden kanssa portin pieleen puun alle, koska mukulakivillä rattaiden työtäminen oli työlästä. Ystäväni halusi kiertää kirkon ympäri. Sisälle emme päässeet. Otin muutaman kuvan järjestelmäkamerallani ja pian huomasin, että vierelleni oli tullut aasialainen turisti ja toinenkin ottamaan kuvaa. Jos olisin osannut, olsin kertonut, ettei valitsemani kohta ollut erityisen hyvä kuvauspaikka vaan olin siinä pisteessä vain rattaiden takia. porvoo_torttu

Lyyli söi laivassa lasten annoksen lohikeittoa. Ruoka maistui hänelle erinomaisesti. Aikuiset testasivat Runebergin tortut, jotka olivat herkulliset. Laivamatka Porvoosta Helsinkiin kesti 3,5 h. Se oli aika pitkä aika pienelle olla laivassa. Monet matkustajista olivat kesäisenä lauantai-iltana juhlatuulella, joten äänekkäitä miehiä ja naisia oli kannella useampia.

porvoo_lyyli

Vinkit

Laivalle on hyvä ottaa matkaan kaikenlaista vaatetta. Vaikka ilma Porvossa oli lämmin, niin kaivoimme laivalla aika nopeasti gore-tex asut päällemme. Laivassa on toki sisätilat, mutta ne käyvät nopeasti ahtaaksi pienen viipeltäjän kanssa.
Kannattaa enemmin mennä Porvooseen laivalla ja palata bussilla. Laivamatka on hieno kokemus, mutta menomatkalla on varmasti vähemmän juhlahumua ja lähtöajan Porvoosta voi päättää itse. Busseja kulkee todella usein.
Suosittelen parempaa suunnittelua. Meillä meni turhaan aikaa hukkaan, kun kävimme kyselemässä paikkoja laivalta. Tai jos lähtee ex tempore-retkelle niin ei valitse kulkuvälineitä, jotka kulkevat vain kerran päivässä.

Helsinki-päivä taaperon kanssa

helsinkipaiva1 — Oopperan kesäkiertue oli viime vuonna osana Helsinki-päivän ohjelmaa.

Helsinki-päivä 12.6. on tänä vuonna maanantai. Juhlinta aloitetaan jo sunnuntaina, mutta meidän Helsinki-päivän suosikit painottuvat maanantaille. Ohjelmat menevät osittain päällekkäin, joten kaikkea ei ehdi.

Sunnuntai 11.6.

Lasten Helsinki-päivä kaupungintalolla
Lastenorkesteri FlipFlop esiintyy kaksikielisesti kaupungintalon aulassa klo 11 ja 12.
Pohjoisesplanadi 11-13
Lasten Helsinki-päivä kaupungintalolla

helsinkipaiva3 — Lyyli tanssi tangoa Espalla viime vuonna Helsinki-päivänä.

Maanantai 12.6.

Futisfanille
Futispäivä Bolliksella
klo 11.30-15
Töölön pallokenttä, Urheilukatu
Futispäivä Bolliksella

Heppatytöille –ja pojille
Sinebrychoffin panimohevoset Helsinki-päivässä
klo 12-16
Fabianinkatu 12
Sinebrychoffin panimohevoset Helsinki-päivässä

Villitsee takuuvarmasti kaikki lapset
Jättisaippuakuplaryhmä Ruffle Army Espan puistossa
klo 14-16 Espa
Jättisaippuakuplaryhmä Ruffle Army Espan puistossa

Kaiken ikäisille ohjelmaa ja aamupäivällä kivoja juttuja vauvoille
Helsinki-päivä Annantalossa
Nämä voisivat olla Lyylin mieleen
Klo 14.30 Loruhetki taaperoille
Klo 18-20 Kaupunkitanssit ja koko perheen lavatanssit
klo 10-20 Annankatu 30
Helsinki-päivä Annantalossa

Jumppakärpäsen puremalle (ennakkoilmoittautuminen)
Parkour-bileet eli avoimet ovet Gymillä
klo 17-19 Insinöörinkatu 2
Parkour-bileet eli avoimet ovet Gymillä

helsinkipaiva2 — Kummityttöni Keisha toissavuonna Lasten katubileissä.

Biletyypeille
Lasten Katubileet
lasten musiikkia, sirkusta, klovneriaa ja disko
klo 14-18 Keuruuntie
Lasten Katubileet

Joka lapsen (ja äidin) unelma
Pelastuslaitoksen avoimet ovet
klo 10-18 Agricolankatu 15
Pelastuslaitoksen avoimet ovet

Ensimmäinen surffitunti

surffi5

Olemme Lyylin kanssa surffilomalla ystäväni Katriinan kanssa Portugalin Ericeirassa, vaikka emme surffaa. Torstaina päätin kuitenkin kokeilla elämäni ensimmäisen kerran tätä vesiurheilulajia.

Olemme tehneet hiekkakakkuja ja nauttineet auringosta. Olen myös viettänyt surffirannan ravintolassa Lyylin kanssa useita päiviä niin, että alan jo tunnistaa surffareita kasvoilta, kuten pariskunnan, joka on viimeisillään raskaana (ehkä saksalaisia) ja toinen pariskunta, joista mies näyttää ihan suomalaiselta, mutta puhuu saksaa. Lyylin suosikkijuoma baarissa on tuorepuristettu omenamehu, jossa tulee mäski mukana. Itse olen suosinut hiukan laimeaa cappucinoa, jossa on kermavaahtoa päällä.

surffi2

Toissapäivänä oli ensimmäisen surffitunnin vuoro. Olen ollut innoissani ideasta, koska näin pääsen olemaan oman elämäni Hannah Horvath. Girls-televisiosarjan kuudennen kauden ensimmäisessä osassa All I ever wanted Hannah matkustaa surfcampille Montaukiin kirjoittaakseen jutun rikkaista naisista, jotka lähtevät surffilomalle.

Hannahilla on heti alkuun vaikeuksia surffitunnilla. Hän pukee toisen henkilön liian pienen märkäpuvun päälleen, ja hän ei ole laittanut bikinejä puvun alle, joten ottaessaan puvun pois, hän on täysin alasti opettajansa edessä. Minulla oli tuuria, sillä opin jo ensimmäisenä lomapäivänä, että bikinit laitetaan jo kotona päälle ja märkäpukuun tunkeudutaan paikan päällä. Kun surffiopettaja mittaili olkapäideni leveyttä ja mietti puvun kokoa päätyen kokoon M, yritin hienovaraisesti sanoa, että mielestäni olkapääni eivät ole se ratkaiseva kohta kropassani. Sain kuitenkin M-koon puvun mahtumaan päälleni ja ensimmäistä kertaa tällä lomalla olin rannalla kuumissani.

Lyyli oli innoissaan märkäpuvustani ja puki heti päälleen kokovartalo-uv-asun ja uv-tossut. Kävelimme yhdessä rannalle käsikädessä. Sitten Lyyli ja Katriina jäivät seuraamaan tuntia taka-alalle.

surffi1

Kun opettaja käskee meidän mennä makaamaan maahan ja harjoittelemaan nousua, tunnen itseni todella kömpelöksi. Jos olisin tehnyt päivittäiset joogaharjoituksen, niin tämäkin sujuisi niin paljon helpommin. Samalla muistan Girlsin kohtauksen, jossa Hannah kuivaharjoittelee laudalle nousua ja kaatuu.

surffi4

Minua jännittää veteen meno, koska en muista uineeni meressä piilolinssien kanssa. Minulla on varmuuden vuoksi uimalasit mukana, mutta opettajan mukaan niitä ei tarvita, koska suolavesi on kuin kyyneeleet – se ei ärsytä silmiä.

surffi3

Opettajamme on brasialainen rastatukka, joka antaa minulle elämänohjeita, kuten ”Surfing is like life. You need to find balance and your inner peace”. En voi olla ajattelematta Hannahin surffiopettajan banaaleja kommetteja, kuten
“If you look down, you’re gonna fall down. That’s what I always say. Just like life.”

Opettaja ei ilmeisesti tiedä mitään Suomesta ja hän kysyy minulta ”What is a traditional Finnish thing?” Vastaan ”depression”, koska ajattelen esimerkiksi karjalanpiirakoiden olevan liian vaikeasti selitettäviä, ja miksi jotain brassia ne edes kiinnostaisivat.

Saan opettajalta kannustavia sanoja, vaikka en pääse muiden oppilaiden tavoin seisomaan laudalle. Välillä hän kysyy, pidänkö kuitenkin harjoittelusta. Unohdin kertoa, että tyypillisintä suomalaisuutta on olla ilmaisematta innostustaan.

Matkalla rannalta suihkuun osa oppilaista kyselee opettajalta kaupungin parasta bilemestaa, missä surffarit käyvät. Ajatuksena olisi tietenkin kiva lähteä baanalle, mutta käytännön syistä biletys ei ole mahdollista, joten unohdan baarin nimen heti sen kuultuani.

Surffimatkan tuliaisina Hannah tulee raskaaksi ja lopulta hän on yksinhuoltaja pienelle pojalle. Näin ei minulle tällä kertaa käynyt. Olehan jo yksinhuoltaja ilman surffimatkaakin.

Toisin kuin Hannah innostuin sen verran surffauksesta, että menen tänään toiselle tunnille.

Girls on ollut minulle tärkeä ohjelma sen kaikkien kuuden tuotantokauden ajan. Katsoimme tänä keväänä ystäväni Lauran kanssa kaikki tuotantokaudet läpi.

Vinkkejä Ericeiran surffilomalle

Rantojen kahvilat ovat erittäin lapsiystävällisiä
Atlantin vesi on todella kylmää, kesälläkin alle 20*C
Ruoka ja juoma on edullista
2,5 h surffitunti maksoi 25€ Blue Ocean Surf Schoolissa.
Vuokra-auto helpottaa liikkumista, koska rannat ovat kaukana toisistaan.

17. Mai

17mai5
Olin Norjassa vaihto-oppilaana 20 vuotta sitten. Olen sittemmin vieraillut Norjassa useasti, mutta nyt matkustin ensimmäistä kertaa äitini kanssa teinivuoteni kaupunkiin. Lyylille tämä oli toinen matka Bergeniin. Viime matkasta on nyt kaksi vuotta. Valitsin ajankohdaksi Norjan itsenäisyyspäivän, koska mielestäni silloin pääsee erityisen hyvin tutustumaan norjalaisuuteen. Juhlahan muistuttaa huomattavasti suomalaista vappua ripauksella pönötystä.

17mai2

Juhlapäivä alkoi lipunnostolla ja aamupalalla kahdeksalta vaihto-oppilasvanhempieni Sisselin ja Jan Olavin ystävän luona. Tunnelma oli juhlava. Meitä oli yhteensä 14, Lyyli oli ainoa lapsi. Meille oli mukava yllätys, että isäntäväki oli laittanut Lyylille leluja esille, joten hän pääsi leikkimään kun aikuiset vielä hakivat lisää ruokaa. Melkein kaikilla oli kansallispuvut päällä ja muillakin juhlavat asut. Aamupalan lomassa lauloimme norjalaisia lauluja. Meille oli kopioitu sanat, joten pystyimme osallistumaan yhteislauluun.

17mai3

Aamupalan jälkeen lähdimme kaupungille katsomaan kulkueita. Ollessani vaihto-oppilaana osallistuin itsekin abien kulkueeseen. Keskusta on suljettu autoilta, joten kadut ovat täynnä ihmisiä. Liikkuminen rattaiden kanssa oli hiukan haastavaa, mutta rattaat olivat kuitenkin välttämättömät, koska Lyyli nukkui päiväunet niissä. Olenkin huomannut, että vaikka päiväunet jäävät usein väliin kotioloissa niin lomamatkoilla Lyyli nukkuu reilut unet edelleen.

17mai6

Seuraavaksi lähdimme käymään Fløyenillä, joka on vuori Bergenin keskustassa. Olin listannut paikkoja, jotka halusin äidilleni näyttää. Yksi näistä oli Fløyen, joka on Bergenin suosituimpia turistinähtävyyksiä, mutta myös suosiossa paikallisten vapaa-ajanviettopaikkana. Vuoren päältä avautuu upea näkymä kaupungin ylle aina lähisaariin asti. Ylös pääsee Fløibanen-junalla ja kävellen. Valitsimme tällä kertaa junan. Perillä kävimme kahvilla, katsomassa vuohia ja Lyyli pääsi leikkipuistoon leikkimään. Flöyenillä oli myös paljon paikallisia juhlapäivää viettämässä.

17mai4

Fløyenillä oli tietenkin paljon turisteja ja Lyylistä otettiin paljon kuvia yhdessä Sisselin kanssa. Lyylillä oli päällä norjalainen kansallispukua mukaileva Name it -merkkinen puku, joka ei toki ole aito kansallispuku. Olin tilannut puvun etukäteen Suomeen nettikaupasta. Kansallispukujen yksityiskohtia ja valmistusta ohjaavat Norjassa tarkat säännöt. Kansallispuvut valmistetaan käsityönä Norjassa, joten aikuisen puvulle hintaa voi tulla jopa 7000€.

17mai7

Itse olin ajatellut pukea päälleni Kemiön puvun, jonka ystäväni oli minulle luvannut lainata. Puku ei kuitenkaan mahtunut päälleni, joten viime tingassa turvauduin Lindexin valikoimaan. Vahingossa tulin kuitenkin valinneeksi asuuni Norjan lipun värit. Raitamekko oli tyyliini hiukan liian konservatiivinen, joten lisäsin asuuni vielä viime kesänä ostamani korun. Norjalaiset kansallispuvut edustavat ehdottomasti more is more -henkeä ja ajattelin tällaisen runsaan korun sopivan päivän tyyliin.

Ilmapallot ovat kuuluneet itsenäisyyspäivän viettoon Norjassa samalla tavalla kuin ne Suomessa kuuluvat vappuun. Ostimme Lyylille 100 kruunulla Hello Kitty -ilmapallon juhlapäivän kunniaksi. Myöhemmin kuulimme, että ne oli kielletty monissa Norjan kaupungeissa ympäristösyistä ja Bergenissäkin tämä oli viimeinen vuosi kun ilmapalloja sai myydä.

17mai1

Palattuamme takaisin Bergenin keskustaan menimme käymään Bryggenillä, joka on UNESCO:n maailmaperintökohde ja Bergenin maamerkki. Ilma oli aurinkoinen (toisin kuin yleensä Bergenissä), joten kaupungilla oli erityisen paljon väkeä. Monet olivat jääneet nauttimaan päivästä terasseille. Me kiertelimme Bryggenillä katsomassa kauppoja.

Vinkit

Itsenäisyyspäivänä on paljon väkeä kaupungilla, joten varaudu väentungokseen.
Monet lapset juhlivat päivää koulujen juhlissa, mutta lastenkulkuita on myös kaupungin keskustoissa.
Aamu aloitetaan usein ystävien tai perheen kanssa aamupalalla/brunssilla.

Yh-äidinpäivä

aitienpaiva1

Kolmantena äitienpäivänäni 14.5. en edelleenkään herännyt siihen, että tyttäreni olisi tuonut minulle kahvit ja kakut sänkyyn. Sen sijaan heräsin ystäväni 10- ja 7-vuotiaiden lasten kokkailuun ennen seitsemää, koska nukuimme keittiön viereisessä huoneessa. Tyypit olivat niin innoissaan äitienpäiväletuistaan, että lauloivat paistamisen lomassa muun muassa Piippolan vaarilla oli talo ja I’m a Barbie girl in a Barbie world (miten ne edes tietävät sen kappaleen).

Lyyli ei onnekseni herännyt vauhdikkaaseen kokkailuun naapurihuoneessa, vaan sain aamusta vähän omaa aikaa ja aloin lukemaan kirjamessujen ale-laarista nappaamani Vuoden mutsi 2 -kirjaa. Kirjan takakannessa puhekupla lupaa ”Neljä vuotta kun jaksaa, niin onnellisuus palautuu samalle tasolle, jolla se oli ennen lapsen syntymää”. Puhekuplassa ei tietenkään kerrota, että koskeeko tämä myös yksinhuoltajia ja mietin, että olinko edes ennen lapseni syntymää onnellisempi?

aitienpaiva3 — Westersin pihalla on taitelija Jan Anderssonin Teema-muki.

Meille on tullut perinteeksi matkata äitienpäivänä maalle Kemiönsaareessa sijaitsevaan Kiilan kylään ja nauttia Westersin puutarhan ravintolassa äitienpäivän lounas. Paikka on minulle monella tavalla tuttu ja Lyylin ristiäisetkin vietettiin siellä. Minulla ei ole sukua saarella, mutta meillä oli ystäväni kanssa kesämökki viisi vuotta Kiilan kylässä. Tuolloin ihastuin paikkaan ja solmin uusia ystävyyssuhteita. Nyt paikka tuntuu toiselta kodilta.

Lapsen myötä mökkeily tuntuu liian rajoittavalta. Kaupungissa on niin paljon helpompaa pienen lapsen kanssa, kun kaikki palvelut ovat lähellä. Vierailemme kuitenkin säännöllisesti saarella.

Sain kyllä tänä vuonna ne äitienpäiväkahvit Lyylin päiväkodissa, mutta Lyylin etukäteen mainostama kukka jäi saamatta, koska päiväkodin ikkunalaudalla sijaineet äitienpäiväkukat oli joku taaperoista käynyt vetämässä lattialle ja paikalla oli vain multakasa.

aitienpaiva2

Skoolasimme äitiydelle ystäväni ja doulani Tuijan kanssa. Hän oli paikalla kun minusta tuli äiti ja tämä matka yhdessä Lyylin kanssa alkoi. Siksi on ollut hienoa juhlistaa hänen kanssaan jo kolmena vuonna äitienpäivää. Äitienpäivä lounaan jälkeen Tuija meni maalaamaan taloansa ja me menimme tervehtimään kylän tämän hetken menestyneintä urheilijaa Muiston Prinssiä.

aitienpaiva4

aitienpaiva6

Vinkit

Kiilan kylä sijaitsee Kemiönsaaren pohjoisosassa. Perille pääsee autolla ja pyörällä. Kemiön keskustasta matkaa on noin 14 km.
Westers on kesäkahvila ja tilausravintola. Westersin puutarha on viherpeukalon unelmakohde ja lapset nauttivat puutarhassa juoksentelusta.
Westersin marenkikakku on taivaallisen hyvää.

aitienpaiva5 — Lyyli Westersin kaupassa.