Matkamessujen parhaat kuvauspaikat löytyvät laivayhtiöiden osastoilta. Tallink Siljan -osastolla on kaksi hyvää kuvauspaikkaa. Osasto on kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on kuvausseinä, jonka edessä voi kuvauttaa itsensä auringonlaskussa laivan kannella. Me poseerasimme osaston kuvaajalle Lähinnä kauempana -blogin Katin kanssa M/S Romantic -hengessä. Kuva on toisinto kohtauksesta, jossa Kaide ja Emppu nojailevat laivan kannella oluet kädessä ja Kaide sanoo Empulle My special place. Kuvan saa osastolta tulostettuna mukaansa. Kuvan voi myös ladata itselleen netistä.
Osaston toisessa kerroksessa on pastellinsävyinen pallomeri, jossa voi nauttia pallokylvyistä. Tallink Silja 6k50
Viro on Matkamessujen partnerimaa 2020 ja Virolla on tänä vuonna erityisen iso alue. Suurin osa osastoista on täynnä pieniä esittelypöytiä, mutta keskeltä Viron aluetta löytyy tämä sivuvaunullinen moottoripyörä, jossa voi pienen rekvisiitan kera kuvauttaa itsensä. Visit Estonia 6e70
kuva: Ja sitten matkaan -blogi
Tartossa sijaitseva Tagurpidi maja eli ylösalaisin talo oli tuonut messuille pienen nurkkauksen, missä pystyi kuvauttamaan itsensä esimerkiksi käsilläseisonnassa. Tartu 6e78
kuva: Emma, Mutkia matkassa -blogi.
Viking Line mainostaa osastollaan laivojen keikkatarjontaa ja teemaan liittyen kuka tahansa voi kuvauttaa itsensä Viking Linen mainoksessa ratsastamassa kitaralla merellä. Kuvan voi lähettää itselleen joko sähköpostilla tai tekstiviestillä. Viking Line 6p50
Eckerö Linen osastolla on viime vuoden tapaan Merenneito Riia, jonka kanssa voi ottaa itsestään kuvan rantakalliolla. Eckerö Line 6f50
Kokkola juhlii tänä vuonna 400-vuotis juhliaan ja sen kunniaksi itsensä voi kuvauttaa Kokkolan kuvausseinää vasten puhekuplan kera. Vaihtoehtoina on muun muassa Minä nuori, Kokkola vanha, I love Kokkola tai Rohkene rakastua Kokkolassa. Visit Kokkola 6h41
kuva: Emma, Mutkia Matkassa -blogi
Melkein kaikilta osastoilta löytyy kilpailu, jossa voit osallistua arvontaan jakamalla kuvasi Instagramissa. Katso ohjeet jokaiselta messuosastolta erikseen. Matkamessut 17. – 19.1.2020 Messukeskuksessa.
Äitini ja pikkuveljeni Gotlannissa. Nämä valkoiset kalliot muistan erityisen hyvin tältä matkalta.
Olen monta vuotta haaveillut matkasta Gotlantiin. Monen ikätoverin tavoin matkustin Sally Albatrossilla Visbyhyn päiväksi 80-luvun lopulla. Saaresta minulle jäi mieleen valkoiset kalliot ja Peppi Pitkätossun talo. Kuvista päätellen olemme käyneet myös Botaniska Trädgårdissa.
Tässä olemme lähdössä Helsingistä.
Laivamatkasta muistan lasten leikkipaikan, joka oli tehty autokannelle. Siellä oli pomppulinna, joka oli harvinaisuus minun lapsuudessani. Muuta en muista laivasta.
Pomppulinna autokannella.
Ensi viikolla pääsen vihdoin takaisin Gotlantiin. Tälläkin kertaa päiväksi, mutta se tuntui sopivalta ajalta, koska muuten matkoihin olisi mennyt niin pitkä aika, että meidän olisi täytynyt viettää ainakin kolme yötä perillä.
Gotlantiin voi matkustaa kolmea eri reittiä: lentämällä, lautalla Ruotsin Nynäshamista ja Silja Europan risteilyllä. Viimeinen olisi ollut meille erittäin mieluinen vaihtoehto sillä Lyyli rakastaa Silja Europaa. Harmi vain, että risteily aika hintava. Matka myydään ruokapakettien kanssa ja hintaa meidän matkalle B-hytissä olisi tullut 550 euroa ja risat. Lentämistä en edes harkinnut. Lautta Nynäshamista Visbyhyn kestää vain kolme ja puoli tuntia, mutta Tukholmasta Nynäshamiin on matkattava ensin busilla. Näin ollen matka Helsingistä Visbyhyn kestää noin vuorokauden. Meidän poppoolle se olisi tällä kertaa ollut liian pitkä matka, joten nyt kokeilemme ihan uutta reittiä Visbyhyn.
Visbyssä on heinäkuun alussa politiikkaviikko, jolloin kaupunkin täytyy Ruotsin poliitikoista ja kansalaisjärjestöistä. Sen takia Tukholmasta on mahdollisuus risteillä Visbyhyn päiväksi. Laiva pysähtyy matkalla Maarianhaminassa. Päätin kokeilla tätä vaihtoehtoista reittiä Visbyhyn ja nousemme laivaan Maarianhaminasta.
Laiva lähtee Ahvenanmaalta vasta puolelta öin, joten mistään kovinkaan lapsiystävällisestä reittivalinnasta ei ole kyse, mutta samalla ehdimme nähdä muutaman kohteen Ahvenanmaalla.
Visbyssä haluamme käydä Peppi Pitkätossun Huvikummussa ja sen ympärille rakennetussa Sommarlandissa ja Vattenlandissa. Sommarland oli olemassa jo viime visiitilläni, mutta oli silloin kuvista päätelleen enemmän käpylehmätyyliä kuin nykyinen huvipuisto. Vesipuistosta lapset ovat varmasti eniten innoissaan, mutta säätiedote ei lupaa kovinkaan lämmintä säätä meidän Visby-päivälle. Vanhankaupungin ehdimme kiertää vielä illalla Sommarlandin sulkeuduttua. Laiva lähtee takaisin Ahvenanmaalle yhdeksän maissa.
Äidilläni oli tapana ostaa matkakohteista postikortteja, koska hänen ottamansa valokuvat olivat suttuisia.
Jos aikaa jää niin toivoisin meidän ehtivän piipahtaa Botaniska Trädgårdissa, mutta saa nähdä minkälainen väen tungos kaupungissa on politiikkaviikkojen johdosta.
Jos pääsen Botaniska Trädgårdiin niin haluaisin ottaa tästä kuvasta uuden version.
Oletko käynyt Visbyssä? Mitä siellä ehtii tehdä yhdessä päivässä ilman autoa?
Cafe Regatta on hyvin tunnettu kahvila Töölössä. Se on toiminut samassa paikassa jo lähes 20 vuotta. Kahvila on siitä ihana, että se on jotakuinkin samanlainen joka vierailulla, pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Kahvila elää vuoden aikojen mukaan. Parasta on kesäterassilla auringonlaskusta nauttiminen ja talviretkellä lämmin juoma nuotion äärellä.
Suurin muutos, jonka muistan 10 vuoden vierailujeni ajalta oli pari vuotta sitten, jolloin Regatta otti maksukortit käyttöön.
Olemme käyneet neljävuotiaan tyttäreni Lyylin kanssa Regatassa nyt parina päivänä peräkkäin. Lyyli ihastui ravintolan takana sijaitsevaan napakelkkaan. Se onkin varsin puoleensa vetävä kapistus, koska olen huomannut aikuistenkin katsovan kelkkaa ensin etäältä ja saapuvan sen jälkeen kokeilemaan sitä itsekin. Kahden päivän jälkeen en ole ollut itse kyydissä, mutta olen pyörittänyt Lyyliä ja hänen ystäviään pääni pyöryksiin.
Regatalla on kansainvälinen tunnelma. Paikka on erityisesti vaihto-oppilaiden suosiossa. Me veimme sunnuntaina amerikkailaiset vieraamme sinne ja seuraavana päivänä mukaamme lähti Lyylin päiväkotikavereita.
Regatalta voi lainata myös potkukelkkoja. Tarjolla on lasten ja aikuisten kokoja. Yllättävän paljon iloa tämän päiväinen lapsikatraamme sai potkukelkoista kun he vuoron perään kyyditsivät toisiansa.
Heikoista jäistä on varoiteltu koko talven. Napa -ja potkukelkat sijaitsevat aivan rannan tuntumassa eikä sitä pidemmälle kannata lähteä, vaikka sunnuntai-iltama näimme useamman ihmisen kävelyllä jäällä.
Ulkoleikkien jälkeen paistoimme makkarat nuotiolla ja joimme kaakaot. Pari tuntia kului nopeasti. Pimeän tultua lähdimme kotiin.
Muutamia hintaesimerkkejä. Mielestäni hinnat ovat hiukan nousseet, mutta ovat edelleen edukkaat verrattuna moneen keskustan kahvilaan.
Makkara 2,20 €
Soijanakki 2,00€
Kahvi 2,30-2,70 €
Kaakao 3,60 €
Kuuma mehu 2,00 €
Trip 1,70 €
Korvapuusti 3,30 €
Croisant 3,00 €
Cafe Regatta, Merikannontie 8, Helsinki. Kahvila on auki vuoden jokaisena päivänä 8-21.
Bussilla 24 Sibeliuksenpuiston pysäkki.
Minä Koekohe Beachillä, jossa sijaitsevat kuuluisat pyöreät kivet eli Moeraki Boulders.
Lensin ensimmäisen kerran lentokoneella 16-vuotiaana vuonna 1996. Matkustin silloin kesävaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin. Kaivoin vanhan päiväkirjani kellarista, koska olin lukemassa helmikuun Päiväkirjaklubilla tekstejäni.
Päiväkirjaklubi on Töölön Korjaamolla kerran kuussa järjestettävä tapahtuma, jossa voi jakaa teinivuosien nolot kirjoitukset. Minä luin lentomatkan lisäksi tekstejä koulunpäättäjäisistä Helsingissä, juhannuksesta siirtolapuutarhassa ja Rancidin keikasta Lepakossa.
Lentomatkan merkittävyydestä kertoo se, että päiväkirjassani on 12 sivua yksityiskohtia lentomatkastani, kuten mitä söimme, kuka istui vieressäni koneessa ja tervehdyksiä muilta vaihto-oppilailta. Tässä muutamia otteita päiväkirjastani.
Matka alkaa Helsinki-Vantaalta, jossa tapasin muut Lions-vaihto-oppilaat.
24.6.
Vantaa – Tukholma – Kööpenhamina
Lennän taas olen juppi, hippi, punkkari. Hahaa enpä ole vaan lennän ihan oikeasti SAS: in koneella. Tänään meni neitsyys tässäkin asiassa. Hannu, äiti ja Henkka saattoi mut lentokentälle Vantaalle. Olin alusta asti ihan pallo hukassa. Check in:stä piti mennä A2, mutta kävelin paniikissa ohitse.
Porukkaa alkoi kerääntyä A2 ympärille ja mentiin yhdessä koneeseen. Istuin punapaitaisen 4R-fanin viereen. Kone lähti ja fiilis oli mahtava. Mahanpohjassa painoi. Lopulta ylhäällä korviakin alkoi vihloa, vaikka jenkki taipui hampaiden välissä. Pian komennettiin taas vyöt kiinni ja laskeuduttiin. Puolituntia Tukholmassa, taas vyöt kiinni ja ylös liitelemään. Olen lintu tai ainakin luulen olevani. Saatiin sämpylät ja sanoin coke please. Se ainakin onnistui. Taas vyöt kiinni ja alas.
Kööpenhamina – Bangkok
Nyt olikin sitten reissaaja-tytöllä isompi pala purtavana. Iso kone ja vierustoverina iso poika Jacob 19 vee. Hyvän näköinen ja lutuinen tanskalaispoika. Pitää sporttailusta ja musiikista. Ihanaa.
Äsken oli dinner. Suomen aikaa puoli kaksi. Kanaa, kokista ja jälkiruokaa. No nyt sammu valotkin no kyllä täällä jotain näkee. Maha on vähän kipeä. Jaksaisiko sitä hyppiä pojan yli, not.
Lentäminen on ihanaa. Porukka täällä tuntuu tosi mukavalta. Hyvä kun lähdin.
Bangkok – Singapore
Lentäminen jatkuu Music is my aeroplane it’s my aeroplane. Yö meni heikosti. Koneessa nukkuminen ei oikein onnistu. Väsyttää kello on paikallista aikaa pari minsaa vaille kuusi illalla. Kolmen maissa laskeuduttiin Bangkokin lentokentälle. Oli ihan sika kallis mesta, 15 US dollaria t-paidasta. Lämpötila oli about 34 astetta, joten oli aika hot mesta.
Äsken meillä oli taas dinner. Kanaa, riisiä, Bangkokin tapaan. Seitsemän aikaan laskeudutaan Singaporeen ja meillä on tunti aikaa vaihtaa konetta.
Norjalaiset pojat on muuten tosi söpöjä. Ruotsista on vain kolme tyttöä. Yhteensä meitä on 38 ja Suomesta 20. Kahdeksan meistä menee Uuteen-Seelantiin.
Singapore – Sydney
Täällä sitä vaan lennellään maailman ympäri. Ollaan tosi cool, elämä sujuu, englanti myös. Nyt istun Qantasin koneessa. Mä vaan liidän, välillä otan huikan diet colaa. Kohta tulee safka. Toivottavasti saan pastaa, muuten tulee kolmas kana-ateria tälle matkalle. Sydneyhyn ollaan menossa, mutta meillä on vielä jossain välilasku.
Olin ollut alle vuorokauden Sydneyssä kun oli ymmärtänyt jotain syvällistä suomalaisesta luonteenlaadusta.
Australialaiset ihmiset on kyllä ihan erilaisia kuin suomalaiset. Iloisia, ystävällisiä. Nyt vasta ymmärtää, mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että suomalaiset on synkkiä.
Sydney –Christchurch –Invercargill
Sydneystä lensin Christchurchiin ja sieltä Uuden-Seelannin eteläsaaren eteläisimmälle kentälle, josta matkasimme autolla pieneen tehdaskaupunkiin Matauraan.
Mataura River vasemmalla teurastamo ja oikealla paperitehdas.
Host-äitini oli kotiäiti ja host-isäni työskenteli mekaanikkona teurastamolla. Perhe halusi esitellä meille arkeaan, joten heti ensimmäisenä päivänä menimme tutustumaan teurastamoon.
27.6.
How are you? I’m fine. How are you? eli täällä ollaan ja ryydytään. No ei oikeastaan. Täällä on mahtavaa. Aamulla heräsin 7.30. Aamupalaksi host-äitini laittoi minulle paahtoleipää ja hilloa sekä hedelmiä. Kymmeneltä lähdimme teurastamolle. Se oli aika kuvottavaa. Pelkästään lampaiden tappo ja roikkumispaikat oli kuvottavaa, mutta siellä ei ollut eläimiä.
Kaiken huippu oli nahat päällä roikkuvat lehmät, joiden vieressä roikkui päät. Vierailu oli yllättävän kuvottavaa, mutta piti vain näyttää tyytyväiseltä ja sanoa nice, nice.
Toisella host-perheelläni oli yli 2000 lammasta.
Karun ensivaikutelman jälkeen näimme uskomattoman kauniita paikkoja Uudessa-Seelannissa. Olin kolmessa eri perheessä eri puolilla eteläsaarta. Toinen perheeni asui lähellä Moeraki Boulderseja ja kävimme useamman kerran rannalla niitä katsomassa. Heillä oli iso lammasfarmi ja pääsimme mukaan farmin töihin, mikä oli erittäin eksoottista minulle. Viimeinen perheeni asui lähellä Christchurchia ja pääsin näkemään myös uusiseelantilaista kaupunkielämää.
Saimme Lyylin kanssa liput Tampereen Työväen Teatterin Feeri-lastennäytelmän ensi-iltaan. Olimme innoissamme tästä mahdollisuudesta. Viimeksi kävimme teatterissa joulukuussa, joten nyt olikin jo aika palata teatteritaiteen pariin.
Harmiksemme Lyyli sairastui päivää ennen näytöstä, eikä hän pystynyt matkustamaan Tampeereelle. Lähdin siis yksin teatterimatkalle.
Tampere saattaa kuulostaa pääkaupunkiseutulaisesta kaukaiselta päiväretkikohteelta, mutta sinne pääsee nopeimmillaan puolessatoista tunnissa junalla. Tampereen työväen teatteri sijaisee Hämeenpuistossa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Tosin reitti on yhtä työmaata, rakenteilla olevan ratikkaverkoston takia.
Feeri on Otso Kauton ohjaama ja Otso Ja Minerva Kauton, Maija Rissasen ja Kolina van den Bergin käsikirjoittama lastennäytelmä, jonka suomenkielinen kantaesitys nähtiin Tampereella 8. helmikuuta 2019 Kellariteatterissa.
”Tää ei tunnu yhtään unelta. Ei tää oo unta. Tää on Feeri, tää on paikka.”
Feeri on ruotsia ja tarkoittaa jotain lumoavaa ja taianomaista. Sellainen paikka Feeri onkin. Se on lastenvaltakuntaa, missä aikuiset eivät valita. Kaksi alle kouluikäistä tyttöä tapaavat Feerissä. Siellä ystävystyy helposti. Ensi-illassa Feerin unimaailmassa seikkailivat Kolina van den Berg ja Minerva Kautto.
kuva: Kari Sunnari
Feerissä opetellaan ystävyystaitoja ja pohditaan ystävyyttä. Samat aiheet ovat usein pinnalla nelivuotiaan kanssa meillä kotona.
Marjaana Mutasen puvustus on kutkuttava. Aivan lopussa näyttelijät hyppäävät jättikokoisiin kurahousuihin. Jos joskus vielä itsekin pääsisi sellaisia kokeilemaan.
Lavastus on pelkistetty. Kaksi pystyssä olevaa sänkyä. Katsoja siis ikään kuin katsoo näytelmää kärpäsenä katossa. Nukahdettuaan tytöt valuvat pois sängyistä unimaailma Feeriin. Lavastuksesta on vastannut Pen van den Berg.
Erityisesti pidin näytelmässä kohdasta, jossa yleisö hyräili tuutulaulua yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tällaiset pienet osallistumisen mahdollisuudet ovat omiaan tempaamaan lapsen mukaan tarinaan.
Feerin suositusikä on 4-8 vuotta Ajattelin monta kertaa näytelmän aikana, että tällekin Lyyli olisi nauranut. Samalla kurkistin lähelläni istuneet pikkupojan reaktioita.
Esitys on tehty kahdelle kielelle. Näytelmä lähtee kiertueelle maaliskuussa ja se on silloin mahdollista nähdä myös Espoossa ja Helsingissä.
Tulevat esitykset Tampereen Työväen Teatterissa
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 16.00
Lauantaina 6. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 16.00
Esitykset Espoossa ja Helsingissä lisätietoja Quo Vadiksen sivulla
Kuumeisen lapsen kanssa Rodoksen vanhassa kaupungissa.
Blogini syntymäpäivän kunniaksi muistelin epäonnen hetkiä matkoillamme.
Yhteisen matkailuhistoriamme vaativin matka oli viikon all inclusive -pakettimatka Rodokselle. Tämä ei ollut ensimmäinen ulkomaanmatkamme vaan olimme käyneet jo Virossa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Norjassa.
Matka alkoi sillä, että unohdin lähes uuden puhelimeni lentokoneeseen. Luulin jo, että en näkisi luuriani enää koskaan. Soitin kuitenkin Tjäreborgin kohdeoppaalle. Tämä oli ensimmäinen pakettimatkani, mutta olin oppinut Matkaoppaat-televisiosarjasta, että respan luona on kohdekansiot, joista löytyy paikallisen suomalaisen oppaan puhelinnumero.
Puhelin löytyi lentokentältä ja opas lupasi tuoda sen hotellillemme. Upeaa palvelua kerta kaikkiaan! Miksi olinkaan matkustanut aina omatoimisesti kun näin mahtavaa apua sai ilman lisämaksua.
Seuraava haaste matkalla oli enterorokko. Yöt olivat rauhattomia ja päiväunetkaan eivät Lyylille maistuneet. Olin lopulta aivan poikki valvomisesta. Nautin kyllä lämmöstä, ruuasta, matkaseurastamme ja buffetin Mariasta, joka siivosi sormiruokailija lapseni lattialle tiputtamat ruuat useamman kerran ruokailun aikana.
Olemme joutuneet perumaan vain kaksi kertaa matkalle lähdön. Ensimmäisellä kerralla pneumokokki iski päivää ennen Tampereen reissua ja toisella kertaa jouduimme jättämään nielutulehduksen takia Tukholman-risteilyn väliin. Näissä tapauksissa olemme saaneet korvauksen matkavakuutuksesta.
Samainen nielutulehdus oli tarttuvaa sorttia ja seuraavana viikonloppuna makasin kovassa kuumeessa malmölaissa hotellissa enkä käynyt ollenkaan seminaarissa, johon olin saanut apurahan. Matka ei mennyt kuitenkaan täysin pieleen. Ennen sairastumistani ehdin nauttia hienon päivän Kööpenhaminassa ystäväni kanssa. Kirjoitin päivästä blogiin viime syksynä.
Puolitoista vuotta sitten olimme lähdössä risteilylle Tukholmaan. Lyyli lähti ystävämme kanssa trampoliinipuistoon ja sillä välin minä pakkasin kotona. Viimeinen hyppy vaahtomuovikasaan meni mönkään ja Lyyli satutti kätensä. Meille entuudestaan vieras, puistossa lapsensa kanssa vieraillut nainen, toi Lyylin Mehiläiseen. Onneksi vain kyynärnivel oli lähtenyt paikoiltaan ja lääkäri sai käden kuntoon hetkessä. Pääsimme lähtemään matkalle, mutta pienestä hermostuksesta johtuen, en ollut pakannut Lyylille alushousuja. Risteilyn aluksi pesin nyrkkipyykillä puolitusinaa laivalta ostettua Ryhmä Hau -pikkuhousua.
Oksennuksiltakaan ei ole vältytty, mutta jätän yksityiskohdat kertomatta. Sehän on sellaista lapsiperheiden perusmeininkiä matkoilla.
Viimeisellä Tukholman risteilyllämme Lyyli suihkutti vahingossa hajuvettä silmäänsä. Soitin laivan sairaanhoitajalle. Hän kertoi, että itkeminen on parasta lääkettä ja alkoholi on se ainesosa, joka kirvelyä aiheuttaa ellei lapsella ole muita allergioita. Jos silmä olisi ärtynyt niin sairaanhoitajalta olisi saanut kortisonivoidetta silmään.
Lento- juna- ja bussimatkat ovat menneet yleensä ihan kohtalaisesti. Epäonnistunein lentomatka on paluulentomme Lissabonista Helsinkiin keskellä yötä. Lyyli huusi koko lennon ajan eikä pysynyt vöissä nousussa ja laskussa.
Perillä Luxemburgissa
Emme ole myöhästyneet vielä kertaakaan mistään kulkuvälineestä, mihin meillä on ollut liput ostettuna. Pari läheltä piti tilannetta on ollut. Ensimmäinen sattui Brysselin päärautatieasemalla. Olimme hyvissä ajoin oikealla laiturilla, mutta junan lähtölaituri vaihtui viime hetkellä ja jouduimme siirtymään rattaiden kanssa ensin portaat ylös ja sitten portaat alas toiselle laiturille. Onneksi belgialaiset ovat hyvin avuliaita ja sain apua. Kirjoitin toissa syksynä blogiini junamatkasta Brysselistä Luxemburgiin otsikolla Päivämatka Euroopan Kauniaisiin.
Uuden vuoden aattona meillä oli vain muutama minuutti ehtiä Helsingissä Lasipalatsilta junaan. Laitoin Lyylin rattaisiin matkalaukun kanssa ja jäimme kiinni heti ensimmäiseen korotukseen kadussa. Lyyli lensi polvilleen maahan ja juoksin junaan itkevä lapsi rattaissa matkalaukun alla. Junassa lupasin Lyylille pullaa ja Little Pet Shop -leluja.
Matkatavarat ovat yleensä pysyneet matkassa (puhelinta lukuun ottamatta). Pari kertaa matkatavarat ovat tulleet vasta perästä. Kirjoitin viime vuonna Brysselin lentokentälle kadonneista rattaista.
Messukeskuksen juhlavuoden kunniaksi Matkamessuille voi laskea liukumäkeä pitkin. Liukumäen yläpäässä on pieniä mattoja, joiden päällä lasketaan. Liukumäki on jaettu kahteen osaan, koska muuten vauhdit olisivat olleet liian kovat. Suomen ensimmäisillä messuilla 1919 oli puinen liukumäki. Tuolloin messut pidettiin Johanneksen kentällä.
kuva: Rami / Kohteena maailma -blogi
Etukäteen olin pannut merkille, että Eckerö Linen osastolla on tavattavissa Merenneito Riia. Hän on ammatimerennneito Itä-Suomesta, mutta jutellessani hänen kanssaan kuulin uutisia, että hän olisi tulossa lähiaikoina pääkaupunkiseudulle. Lyylin tämän hetken toiveammatti on merenneito ja olen sen takia etsinyt tietoa merenneidoista ja heidän varusteistaan. Kysyin Merenneito Riian mielipidettä Amazonista Lyylille tilaamalleni merenneidonpyrstölle ja ilokseni hän kertoin sen olevan erittäin laadukas ja kestävä. Onneksi tältäkin alalta löytyy ammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä.
Olin miettinyt, että esiintyykö Merenneito Riia messuilla uima-altaassa, mutta kuivalla maalla hän oli tällä kertaa. Merenneito Riia on tavattavissa Eckerön Linen osastolla koko messujen ajan.
Pehmiksen ystäville on messuilla yllätys. Finnlinesin osastolla on tarjolla ilmaista pehmistä. Osaston tunnistaa tuosta konttirakennelmasta ja eiköhän tänne kerry jonoa päivän aikana.
Vastapäätä Finnlinesia on Turun osasto, jossa voi kokeilla kiipeilyä Flow Parkin pisteellä. En ole koskaan ollut erityisen innostunut kiipeilemään, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Sen verran sain makua tästä hommasta, että enpä taida haastavimpiin kiipeilyratoihin lähteä.
kuva: Aron Ja sitten matkaan -blogi
Kiipeilyn takaa löytyi ihan pienille lapsille hiekkalaatikko. Harvoin pääsee Suomessa hiekkalaatikkoleikkeihin keskellä talvea. Tämä olisi ainakin aikaisempina vuosina ollut meidän perheen hitti. Yyterin osaston lähettyvillä sijaitsee myös Muumitalo Naantalin osastolla.
Tänä vuonna erityisen monella osastolla oli kuvaseinä, jolla voi ottaa tulevan vuoden lomakuvat jo etukäteen. Finnairin osastolla kuvan voi ottaa omalla kännykällä tai messuosaston työntekijät ottavat kuvan polaroid-kameralla ja kuvan saa mukaansa. Aurinkomatkojen osastolla vaihtoehtoina oli joko joogamatka tai ranskalainen leipomo. Eurajoen osastolla pääsi merimaisemiin ja kuvaan sai valita teemaan sopivaa rekvisiittaa.
Aurinkomatkojen osasto
Joogamatkaajan maisemaMerikapteeni Eurajoen osastolla kuva: Outi / Maa quzuu -blogi
Kävimme maanantai-iltana kiertämässä muutaman Lux Helsinki -teoksen Lyylin kanssa. Viime vuoden sunnuntairyysiksestä oppineena, päätin tänä vuonna tehdä kierroksen arkipäivänä ja ilman rattaita. Viiden maissa reitillä oli vielä hyvin väljää. Pyysin ystävältäni muutaman tärpin ja katsoin somesta tuttujeni suosittelemia kohteita. Koko kierros olisi ollut meille liian pitkä.
Ivo Schoofs, Large Pendulum wave.
Saavuimme Museokatua pitkin kohti Lux-aluetta ja lähdimme ääntä kohti Cygnauksenkadulla. Ensimmäinen ajatukseni alueelle päästyämme oli, että onpa ihana kävellä kaduilla kun ne on suljettu autoilta. Katuvalot eivät olleet päällä ja Lyyli sanoi pelkäävänsä pimeyttä. Tunnelma on todella erilainen tutullaikin kaduilla kun ne on pimennetty. Tavoitteenamme oli päästä näkemään Ivo Schoofsin Large Pendulum wave -teos, jonka moni tuttavistani oli maininnut parhaana teoksena festivaaleilla. Olihan se hieno. Kuvista oli ollut vaikea päätellä teoksen kokoa.
Ghiju Díaz de Léon, Kristian Ekholm, Anabel Artega Shelter Seekers.
Seuraavaksi suuntasimme Kansallismuseon sisäpihalle. Tämä teos oli myös yksi niistä, joita minulle oli suositeltu. Lyyli ei ollut kovinkaan innostunut päiväkodin jälkeen lähtemään taidekierrokselle ja lahjoin hänet mehujäällä mukaan. Nähtyään Shelter Seekers -teoksen Lyyli kommentoi, että “Mä en tiennytkään, että tällaista taidetta on olemassa”. Tunsin onnistumisen tunnetta. Onneksi olin lahjonut lapsen mukaani, koska hän oppi jotain uutta.
Kansallismuseon seinään heijastettu teos kuvaa tämän päivän suurimpia haasteita: siirtolaisuus, epätasa-arvo, ilmastonmuutos ja luonnonmonimuotoisuuden menettäminen, kertoo Lux Helsinki -esite. Aika painavaa asiaa tungettu kahden minuutin heijastukseen. Eipä tullut mieleen nämä kaikki asiat teosta katsoessa. Tämä lieneekin valoteosten haaste. Sanomaa on joko enemmän kuin mitä julkisessa tilassa pystyy hetkessä vastaanottamaan tai sanomaa ei ole ollenkaan. Jokaisen teoksen luona on esittely, mutta niiden lukeminen ja löytäminen on hankalaa, koska ihmisiä on paljon liikkellä.
Ghiju Díaz de Léon, Kristian Ekholm, Anabel Artega Shelter Seekers.
Kolmas teos, jota ystäväni suositteli lasten kanssa kierrokselle meneville oli Ultraviolet Gallery ja siellä erityisesti Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen valonsyöjähirviö Violet. Lyyli pääsi eturiviin ja ihastui teoksen hahmoon. Kauempaa teosta olisi ollut vaikea nähdä, joten meillä kävi tuuri ajoituksen kanssa.
Maikki Pekkala ja Lari Suominen valonsyöjähirviö Violet.Lyhtypuisto
Jatkoimme vielä Lyhtypuistoon Hakasalmen huvilalle. Viime vuonna Lyhtypuisto oli Lyylin ja hänen ystäviensä suosikki. Silloin roikkuvat lyhdyt oli alempana. Tällä kertaa Lyhtypuistossa kiinnosti tutut esineet, kuten nukkekoti, joka muistutti kotonamme olevaa nukkekotia. Tässä vaiheessa reitillä alkoi olla jo tungosta.
Lyhtypuisto
Lopuksi kurkkasimme vielä Musiikkitalon kulmalta Kiasmalle ja Oodille päin. Ehkä Kansalaistorille olisi kaivannut jotain isompaa show´ta. Nyt yksittäiset teokset jäivät aika pieniksi suurella aukiolla.
Ann Veronica Janssens, Orange Sky Blue ja vasemmalla reunassa Mikko Kunnari, The End of the Digital New Age.Tim Etchells, We Wanted.
Musiikkitalon mainostaulun Marco Brianzan Moonlight oli minusta vaikuttava, mutta nelivuotiaalle se ei oikein auennut. Oikeaa kuuta katselemme usein ja mietimme missä näimme sen edellisenä päivänä.
Valohaaste Caloniuksenkadulla.
Tänä vuonna osallistuin itse Lux Helsingin Valohaasteeseen. Ohjeet valohaasteeseen löytyvät Lux Helsingin -sivulta “Valohaasteeseen voi osallistua kuka vain jakamalla Instagramissa kuvan valoteoksestaan #valohaaste-tunnisteella. Teos voi olla pieni tai suuri, ja sen voi hyvin toteuttaa jo valmiiksi kotoa löytyvistä materiaaleista. Vain mielikuvitus on rajana, kunhan teoksessa on tavalla tai toisella mukana valo. Eniten iloa teos tuottaa näkyvällä paikalla, kuten ikkunassa, pihalla tai parvekkeella.”
Lux Helsinki järjestettiin tänä kertaa Etu-Töölössä ja asumme lähellä festivaalialuetta, joten halusin tehdä oman valoteoksen. Päällystin kolme sisäpihan puoleista ikkunaa silkki- ja kreppipapperilla. Olin yllättynyt, että miten voimakkaan värin silkkipaperilla saa aikaiseksi. Valaisemiseen riittää yksi kirkas kattolamppu. Asumme ylimmässä kerroksessa, joten värialueiden piti olla selkeitä. Päädyin värisuoraan ja pystyraitoihin, koska ne erottuivat selvästi kadulle asti. Mielessä minulla oli Aarhus Kunstmuseumin katolla sijaitseva Olafur Eliassonin pyöreä käytävä Himmelrummet, jonne haluaisin joskus mennä kävelemään. Olen vain nähnyt kuvia tästä teoksesta lehdissä ja Instagramissa.
Kävin ystäväni kanssa Sohon Carnaby Streetillä ihailemassa Bohemian Rhapsodyn kunniaksi pystytettyjä neonvaloja. Marraskuun toisella viikolla Lontoon keskustan kaikki jouluvalot eivät olleet vielä loistossaan. Carnaby Streetin lisäksi jouluvalot oli sytytetty vain Oxford Streetillä.
Kävellessämme Beak Streetia kohti Carnaby Streetia näimme jo kaukaa, mistä katu alkaa, koska jalkakäytävä oli siltä kohdin pakkautunut täyteen ihmisiä, jotka kuvasivat valoinstallaatiota.
Kadun alkupäässä oli myös Bohemian Rhapsody pop up – kauppa, jossa voi Queen-fanitavaran lisäksi nähdä Queenin konserttitaltiointeja, elokuvassa käyettyjä asuja ja ottaa Queen-aiheisen tatuoinnin. Näin joulun alla kaupasta löytyi myös violetti joulukuusi, joka oli koristeltu Queen-joulupalloilla. Queenin tyyli olisi antanut inspiraatiota koristeelisempiinkin joulukoristeisiin, mutta tosifanille nämäkin varmasti kelpaavat.
Carnaby Streetin valaistus peittosi monet näkemäni jouluvalot ja katu oli todella mielenkiintoinen kokemus. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa. Ruuhkaa oli, mutta sekaan mahtui hyvin.
Lontoon matkan jälkeen halusin käydä katsomassa Bohemian Rhapsody -elokuvan Carnaby Streetin innostamana. Pääosan esittäjä Rami Malek on häikäisevä roolissaan. Minusta elokuva kannattaa käydä katsomassa vain nähdäkseen Malekin upean roolisuorituksen. Malek on omaksunut Mercuryn liikekielen pienempiä yksityiskohtia myöden. Tämä tulee esille erityisesti elokuvan lopussa Liv aid -esiintymisessä.
Johanna Aps nosti esille Film-o-holicin arvostelussaan, että elokuva voi olla hämmentävä todelliselle Queen fanille, koska tarinassa muuteltu tapahtumien järjestystä. En tunne Queenin historiaa kovinkaan hyvin, joten minua epäloogisuus ei häirinnyt.
Elokuva yllättää leppoisuudellaan. Väkivalta tai seksikohtauksia ei ole ollenkaan. Elokuva onkin sallittu kaikille, mutta en olisi silti elokuviin vienyt nelivuotiasta. Huumeiden käyttöön viitataan vain kuvaamalla jauhetta pöydällä. Amerikkalainen ystäväni epäili, että seksitön elokuva on suunniteltu Amerikan markkinoille, koska siellä seksikohtaukset nostavat helposti ikärjaa tuntuvasti. Mietin, että oliko elokuva jopa liian kepeä ja tekeekö kesy elokuva oikeutta Freddie Mercurylle.
Bohemian Rhapsody oli bändin pintapuolisesti tuntevalle viihdyttävä musiikkikokemus, joka vei mukanaan. Suosittelen elokuvaa ja Lontoon kävijöille kävelyä Carnaby Streetin neonvalojen loisteessa.
Kadun avajaiset olivat 24.10. ja sanoituksia voi ihailla 4. tammikuuta asti.
Pääsin tutustumaan Norwegian Breakaway -laivaan Tjäreborgin kutsumana. Saavuimme laivalle aamulla risteilymatkustajien siirryttyä päiväksi Helsinkiin.
Risteilymatkustaminen on alkanut houkuttelemaan minua sen helppouden takia. Monet ystävistäni ovat käyneet joko Karibian tai Välimeren risteilyillä. Risteilymatkustamista kehuvat erityisesti pienten lasten kanssa matkaavat perheet.
Kierroksemme aluksi kokoonnuimme pieneen saliin, jossa laivayhtiön edustaja kertoi meille laivasta. Laivan mukana risteilyllä oli 4000 matkustajaa. Hyttejä emme tällä vierailulla päässeet katsomaan, koska laiva oli lähes loppuunmyyty. Kuulemma vain pari hyttiä oli jäljellä. Saimme kuulla eri hyttiluokista yksityiskohtia, mutta hyttiluokkien erot jäivät minulle lopulta epäselviksi. Kierroksemme alkoi Haven spasta, jonka käyttö oli vain tietyn hyttiluokan etuoikeus.
kuva: Outi Puhakka
Laivan sisustus oli uusittu vuonna 2013 ja sen teemana oli New York. Skandinaaviseen vaaleuteen tottuneelle sisustus tuntui tunkkaiselle. Baarien sisustukset toivat mieleen elokuvien lavastuksia.
Laivan yläkannella sijaitseva vesi -ja aktiviteettipuisto teki minuun suurimman vaikutuksen. Tosin vesiliukumäet näyttivät sen verran hurjilta, etten niihin uskaltaisi itse mennä ja Lyylinkin pitää vielä kasvaa muutama vuosi ennenkuin hän niitä pääsisi kokeilemaan.
Leikkihuoneita emme nähneet tällä vierailulla, koska ne olivat suljettuina. Se oli harmi, koska risteilyssä minua kiinnostaa erityisesti lapsiperheille suunnatut palvelut.
Kiertelimme oppaamme kanssa laivan ravintoloita ja olihan niitä huikea kattaus: kaiken kaikkiaan 17 baaria ja 11 ravintolaa. Ravintoloihin pitää tehdä etukäteen pöytävaraus 24 tuntia ennen. Täytyy siis olla hyvin orjentoitunut laivan rutiineihin ennen matkalle lähtöä, että saa murua rinnan alle.
Tällä kertaa sain vain pintaraapaisun risteilymatkustamisesta, koska todellinen risteilyelämä laivalla alkaa vasta laivan lähdettyä satamasta. Vierailumme aikana laiva oli tyhjä ja suurin osa paikoista kiinni.
Joko mennään 