Korkkasin joulutorikauden Tallinnan Raatihuoneen torilla. Tallinan tori on kompakti ja suurin myyntituote pikaisella silmäyksellä näytti olevan glögit, etenkin Vana Tallinn -liköörillä terästettynä. Muita myytäviä tuotteita ovat makeat leivonnaiset, villatuotteet ja puukäsityöt. Tallinan hintataso on viime vuosina noussut ja sen huomasin torilla. Terästetyn glögin saa edullisesti kolmella ja puolella eurolla, mutta esimerkiksi koristeltu pipari maksoi neljä ja puoli euroa. Sama pipari maksoi samana viikonloppuna Helsingissä Martin markkinoilla kaksi ja puoli euroa.
Tallinnan joulumarkkinoiden etu on se, että ne ovat auki vielä joulun jälkeenkin, joten kun joulukiireet hellittävät niin on vielä mahdollisuus piipahtaa joulutorilla. Vierailin Tallinnassa viime vuonna välipäivinä. Tori oli lapsistakin hieno kokemus. Voit lukea Tallinan vierailustamme täältä.
Listasin muutamia muitakin joulutoreja lähietäisyydellä Helsingistä. Helsingin senaatintorilla järjestettävät Tuomaan markkinat ovat auki 6.-22.12. Parasta näissä markkinoissa ilmainen karuselli, joka on todella kaunis. Meillä on ollut vuosittain tapana käydä glögillä ja pullalla karuselliajelun jälkeen.
Tuomaan markkinat aamulla ennen torin avautumista.
Tukholman vanhan kaupungin joulumarkkinat
Minulla oli suuret odotukset näistä markkinoista sillä vanhan kaupungin joulumarkkinoilla on pitkäperinne. Nämä markkinat osoittautuivat näkemistäni joulumarkkinoista tylsimmiksi. Alue on kaunis, mutta kojujen tavarat tuntuivat osittain markkinakrääsältä. Kirjoitin torista blogiini.
Skannsenin joulumarkkinoilla on vanhan ajan tunnelmaa. Tarjolla on perinteisiä ruotsalaisia sahramipullia ja glögiä. Joulupöytään löytyy monenlaista hilloa ja lahjaideaa. Markkinat ovat avoinna vain viikonloppuisin ennen joulua. Joulutunnelmaa Skansenilla -postauksestani voit lukea, mitä vietimme lasten kanssa päivän Skanssenilla.
Minulle joulumarkkinoista tulee aina mieleen glögi ja erityisesti glühwein, sillä ensimmäisestä joulumarkkinavierailustani Wienissä on jäänyt mieleen glühweininnnautiskelu keraamisesta joulutorimukista. Viime kuussa osallistuin Juomavinkin vaikuttajien pikkujoulujen glögitastingiin. Huomasin, että pidän ennemmän viinipohjaisesta glögistä kuin suomalaiseen makuun tehdystä mehumaisesta glögistä. Toinen glögisuosikkini on glögisangria, jonka reseptin löysin pari vuotta sitten Pirkka-lehdestä. Glögi sopii yllättävän hyvin yhteen appelsiinimehun kanssa.
Aiotko vierailla tänä vuonna joulutoreilla ja mikä on sinun glögisuosikkisi?
Visbyssä meidän pääkohteenamme oli Kneippbyn Sommarland ja Vattenland. Kneippbyn on iso leirintä -ja lomamökkialue, joka on rakennettu Peppi Pitkätossun Huvikummun ympärille. Siellä kuvattiin 60-luvulla Peppi Pitkätossu-elokuvat.
Pepin talo Huvikumpu.
Luin etukäteen arvosteluita Kneippbystä. Aluetta kuvailtiin kulahtaneeksi. Kneippby ei varmastikkaan ole sitä uusinta uutta huvipuistogenressä, mutta siellä viettää mukavan päivän lasten kanssa. Meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta vastaavista puistoista esimerkiksi Puuhamaasta tai Puuhaparkista.
Puiston suhde Peppi Pitkätossuun on jäänyt sekavaksi. Keskellä puistoa on sijaitsee huvikumpu, mutta muuten Peppi-teemaa löytyy vain matkamuistomyymälästä. Päivittäin on ruotsinkielinen Peppi-näytelmä. Kyseessä ei siis ole Muumimaailman tai Junibackenin tapainen satupuisto vaan enenmmänkin tavallinen huvipuisto.
Monet vesipuiston liukumäistä on sopivia vähän isommille lapsille.
Vesipuistossa tai huvipuistossa ei meidän vierailupäivänämme ollut ruuhkaa. Vierailumme osui heinäkuun ensimmäiselle viikolle, jollloin Visbyssä on politiikkaviikot. Ilmeisesti politiikka ei vedä lapsiperheitä puoleensa.
Vesipuiston vesi oli viileää, joten juoksimme Lyylin kanssa laskujen välissä saunaan. Vesipuisto on suurimmaksi osaksi tarkoitettu hurjapäille ja huvipuisto taas aika pienille lapsille ja alakoululaisille.
Kylmästä vedestä huolimatta vesipuisto oli lasten suosikki. Toiseksi suosikiksi nousi huvipuiston uusin laite vuoristorata Tiger Ride, josta on upeat näkymät aina laivaterminaalille saakka. Laitteen pituusraja oli vain 100 cm ja pienimille laitettiin viisipistevyöt.
Viime kesän uutuuslaite Tiger Ride.
Pepintalo on näyttely, jossa muutamia juttuja pääsi kokeilemaan esimerkiksi hevosen päälle pääsi istumaan. Yläkerrassa oli kummituskierros, jonka päätteeksi laskettiin mäkeä alas. Minä olisin viihtynyt talossa pidempäänkin, mutta lapsilla oli vauhti päällä ja vierailu jäi lyhyeksi.
Peppi nukkumassa Huvikummussa.
Tällä kertaa emme ruokailleet alueen ravintoloissa. Olin etukäteen lukenut, että Kneippbyssä on loistava grillipaikka, joten ostin resortin Coop-ruokakaupasta nakkipaketin ja grillasimme ne. Grillipaikan kaapeista löytyi hiilet, sytytysneste ja tulitikut.
Olimme Kneippbyssä yhteensä viisi tuntia. Pari tuntia olisi voinut olla pidempäänkin, mutta ehdimme tässäkin ajassa nähdä ja kokea paljon. Helteellä olisimme varmasti viihtyneet vesipuistossa pidempään.
Keisha tuolihississä.
Meille jäi vielä huvipuiston jälkeen aikaa kierrellä vanhassa kaupungissa. Kneippbyn bussi vei meidät kaupungin portille, josta pääsi suoraan mukula kiville. Ensimmäinen pysähdys oli lelukauppa, jonne molemmat lapsista laittoivat kaikki omat rahansa.
Raunioita Visbyn vanhassa kaupungissa.
Seuraavaksi suunnistimme raunioille torin laidalle, mutta politiikkaviikkojen vuoksi rauniot oli suljettu, joten ihailimme niitä suljetun oven takaa.
Moni muukin paikka oli suljettu politiikkaviikkojen yksityistilaisuuksien vuoksi, joten jos mielii Visbyhyn heinäkuun ensimmäisellä viikolla niin tämä on hyvä pitää mielessä.
Lapsuuteni Visbyn kierrokseen kuului vierailu kasvitieteellisessä puutarhassa, joten halusin piipahtaa siellä tälläkin kertaa.
Viimeisenä ja Visby-päivän yhtenä kohokohtana oli vielä vierailu Euroopan suurimmassa jäätelökaupassa Glassmagasinetissa. Jäätelö makuja on 331, mutta tiskissä on tarjolla noin 260 makua. Erikoisimpina makuina näimme muun muassa smurffin, hubba bubban ja ferrarin.
Vesipuistossa on kaappeja vaatteille ja arvotavaroille. Yksi kaappi maksaa 20 kruunua ja pantti 80 kruunua.
Kneippbyn sijaitsee noin viiden kilometrin päässä satamasta. Huvipuistolla on oma bussikuljetus. Reitti kulkee satamasta keskustan kautta Kneippbyn portille. Bussi lähtee terminaalin edestä. Edestakainen matka maksaa 50 aikuiselta ja 30 kruunua lapselta. Paluumatkalla voi jäädä pois vanhankaupungin muurien luona.
Huvipuiston sisäänpääsymaksu Kneippbyhyn vaihtelee sesongin mukaan. noin 20 eurosta 35 euroon.
Visbyn vanhasta kaupungista on kävelymatka laivaterminaaliin. Matkalla voi poiketa jäätelökaupassa.
Viime kesänä kokeilimme meille edullisinta* tapaa matkustaa Gotlantiin. Matkustimme ensin Turkuun ja sieltä Ahvenanmaan kautta Gotlantiin. Reitti on mahdollinen vain heinäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin Visbyssä vietetään politiikkaviikkoa Almedalissa.
*Yksin matkustavalle edullisinta on lentää Gotlantiin heinäkuussa. Kolmelle hengelle edullisin vaihtoehto oli risteily.
Uteliaisuudesta päätin kokeilla tätä reittiä. Yövyimme ensimmäisen yön Turussa ystävien luona lähellä satamaa.
Turusta Viking Linen Amorella lähti aamulla 8.45. Matka Ahvenanmaalle yhdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle maksoi alle 16 euroa.
Laivoilla on kesäisin monipuolisemmin lastenohjelmaa ja tekemistä yläkerrassa oli muun muassa hohtominigolfrata. Aamukahvin jälkeen kävimme pelaamassa kierroksen minigolfia ystäväperheen kanssa. Matka Maarianhaminaan meni nopeasti. Kävimme lounasbuffetissa ja olimmekin jo perillä.
Ystäväperheemme jatkoi Viking Linen Gracella takaisin Turkuun ja me jäimme Ahvenanmaalle. Olin etukäteen suunnitellut päivän ohjelman.
Matkatavarat sai kätevästi säilytykseen satamaan, mutta satamaan ei voinut jäädä hengailemaan, sillä satama on auki vain laivojen saapuessa ja tuntia ennen laivojen lähtöä.
Kirjoittelen tarkemmin Ahvenanmaan ohjelmastamme omassa postauksessa. Aikaa meillä oli menomatkalla Ahvenanmaalla yhdeksän ja puoli tuntia. Kävimme tuolloin Kastelholman linnassa ja Mariebadissa uimassa. Laiva Visbyhyn lähti puolelta öin. Maarianhaminasta meitä astui laivaan alle 100 ihmistä. Lapsiperheitä oli vain muutama meidän lisäksi.
Olimme budget-matkalla, joten olin hankkinut meille edullisimman hytin toiselta kanelta 150 eurolla (meno-paluu). Jännitin hiukan, että miten nukkuminen onnistuu autokannen alla, mutta autokansi olikin vain laivan toisessa päässä eikä hyttimme yläpuolella. Laivan lähtiessä Maarianhaminasta hytissä oli aika kova melu hetken aikaa. Keishalla oli positiivinen asenne ja hän sanoi, että ihan kuin nukkuisi poreammeessa. Muuten yö oli hyvin rauhallinen emmekä kuulleet mitään meteliä.
Aamulla olimme perillä Visbyssä yhdeksän maissa. Istuimme aamupalalla kun laiva saapui satamaan. Olin valinnut viimeisen kattauksen sillä yö jäi hiukan lyhyeksi myöhäisen laivaan nousun takia.
Visbyssä aikaa oli käytettävissä melkein 12 tuntia. Me kävimme Kneippbyssä, jossa sijaitsee huvipuisto, Peppi Pitkätossu -elokuvien Huvikumpu sekä vesipuisto. Illalla jäi vielä aikaa pieneen kaupunkikierrokseen.
Illalla laiva lähti 20.45. Perillä laivassa tuli olla 20.15. Olimme laivalla takaisin seitsemän jälkeen ja ehdimme vähän nauttia laivan ohjelmasta ennen nukkumaan menoa. Viking Linella oli tarjolla edellisen vuoden tapaan uv-nukketeatterishown Avaruusseikkailu.
UV-nukketeatterishow ja Lyyli.
Koko perheen ohjelma olisi jatkunut aina 00.15 asti koko perheen karaokella, mutta meitä rasitti hiukan tunnin aikaero ja se, että seuraavana päivänä meidän tulisi poistua laivasta kello kahdeksan aamulla.
Toinenkin yö laivalla oli rauhallinen. Näin jälkikäteen voin todeta meidän olleen onnekkaita, koska sitä seuraavana päivänä tuuli oli niin raju Visbyn edustalla, että Cinderella ei päässyt satamaan ollenkaan. Visbyn risteilylle lähteneet matkustajat eivät päässeet ollenkaan maihin ja monet kärsivät lehtijuttujen mukaan merisairaudesta.
Cinderella Maarianhaminan satamassa. Cinderella vaihtoi värinsä punaisesta valkoiseen kun se siirtyi liikennöimään Tukholmasta.
Viimeisenä matkapäivänä olimme aamulla aikaisin Maarianhaminassa. Meillä oli paluu Turkuun Silja Linen Baltic Princessillä, sillä se lähti hiukan aikaisemmin takaisin Turkuun kuin Viking Linen Grace. Meillä oli reilu viisi tuntia aikaa viettää Maarianhaminassa. Koko seurueemme alkoi olla silmin nähden väsynyt. Odottelimme melkein tunnin verran paikallisbussia ja menimme aamupalalle Iwy kahvilaan, joka aukesi kello yhdeksän. Suurin osa Maarianhaminan kahviloista aukeaa vasta kello kymmenen. Olin etukäteen suunnitellut, että ehtisimme käydä sekä taidemuseossa että seikkailuminigolfradalla. Olimme kuitekin sen verran hitaita, että ehdimme vain yhteen. Lapset päättivät, että menemme pelaamaan golfia.
Turussa ystävämme, joiden kanssa olimme aloittaneet matkan, tulivat meitä vastaan. Saimme pientä evästä matkalle ja kävelimme yhdessä junalle. Perillä Helsingissä olimme myöhään illalla. Takana oli kolme pitkää ja antoisaa päivää.
Reissumme viimeinen etappi eli Turun satamasta junalla Helsinkiin.
Mitä jäi käteen pikaisista pyrähdyksistä Visbyhyn ja Maarianhaminaan? Tutkimme yhdessä karttaa yhdensänvuotiaan Keishan kanssa ja keskustelimme siitä, että saari on Suomea, vaikka siellä puhutaan vain ruotsia. Ahvenanmaan lippuja näkyi joka paikassa, joten uusi lippu tuli tutuksi. Kastelholman linnassa oli otettu lapset hienosti huomioon ja heillä oli oma tehtävä ratkaistava. Gotlannissa tutustuimme vanhaan keskiaikaiseen kaupunkiin ja näimme paljon uutta. Keisha oli iloinen, että näki tällä matkalla kolme hänelle uutta laivaa: Amorellan, Cinderellan ja Baltic Princessin.
Säästimme huomattavasti rahaa tällä tavalla matkaillen verrattuna Helsingistä lähtevään Visbyn risteilyyn, mutta olimme matkan jälkeen varmasti paljon väsyneempiä kuin yhdellä laivalla matkan tehneet. Suosittelenkin tällaista saarihyppelyä ja laivan alituista vaihtamista vain siinä tapauksessa, että haluaa lyhyen pysähdyksen myös Ahvenmaalla.
Vinkkinä kerrottakoon, että auto olisi ollut Ahvenanmaalla todella tarpeellinen. Pärjäsimme ilmankin, mutta olisimme saaneet käytettyä ajan paljon tehokkaammin, jos auto olisi ollut käytössä. Nyt meillä meni paljon aikaa odotteluun.
Matkamme maksoi vähän yli 300 euroa, josta suurin yksittäinen kulu oli meno-paluu Visbyhyn 150 euroa. Laivaliput hytteineen Turku-Ahvenanmaa maksoivat 15 euroa euroa suunta (yksi aikuinen ja kaksi lasta). Söimme kolme kertaa laivan buffetissa: kaksi kertaa lounasbuffetin ja yhden kerran premium-aamupalan. Junaliput Turkuun olivat yhdeksän euroa suunta henkilöltä.
Äitini ja pikkuveljeni Gotlannissa. Nämä valkoiset kalliot muistan erityisen hyvin tältä matkalta.
Olen monta vuotta haaveillut matkasta Gotlantiin. Monen ikätoverin tavoin matkustin Sally Albatrossilla Visbyhyn päiväksi 80-luvun lopulla. Saaresta minulle jäi mieleen valkoiset kalliot ja Peppi Pitkätossun talo. Kuvista päätellen olemme käyneet myös Botaniska Trädgårdissa.
Tässä olemme lähdössä Helsingistä.
Laivamatkasta muistan lasten leikkipaikan, joka oli tehty autokannelle. Siellä oli pomppulinna, joka oli harvinaisuus minun lapsuudessani. Muuta en muista laivasta.
Pomppulinna autokannella.
Ensi viikolla pääsen vihdoin takaisin Gotlantiin. Tälläkin kertaa päiväksi, mutta se tuntui sopivalta ajalta, koska muuten matkoihin olisi mennyt niin pitkä aika, että meidän olisi täytynyt viettää ainakin kolme yötä perillä.
Gotlantiin voi matkustaa kolmea eri reittiä: lentämällä, lautalla Ruotsin Nynäshamista ja Silja Europan risteilyllä. Viimeinen olisi ollut meille erittäin mieluinen vaihtoehto sillä Lyyli rakastaa Silja Europaa. Harmi vain, että risteily aika hintava. Matka myydään ruokapakettien kanssa ja hintaa meidän matkalle B-hytissä olisi tullut 550 euroa ja risat. Lentämistä en edes harkinnut. Lautta Nynäshamista Visbyhyn kestää vain kolme ja puoli tuntia, mutta Tukholmasta Nynäshamiin on matkattava ensin busilla. Näin ollen matka Helsingistä Visbyhyn kestää noin vuorokauden. Meidän poppoolle se olisi tällä kertaa ollut liian pitkä matka, joten nyt kokeilemme ihan uutta reittiä Visbyhyn.
Visbyssä on heinäkuun alussa politiikkaviikko, jolloin kaupunkin täytyy Ruotsin poliitikoista ja kansalaisjärjestöistä. Sen takia Tukholmasta on mahdollisuus risteillä Visbyhyn päiväksi. Laiva pysähtyy matkalla Maarianhaminassa. Päätin kokeilla tätä vaihtoehtoista reittiä Visbyhyn ja nousemme laivaan Maarianhaminasta.
Laiva lähtee Ahvenanmaalta vasta puolelta öin, joten mistään kovinkaan lapsiystävällisestä reittivalinnasta ei ole kyse, mutta samalla ehdimme nähdä muutaman kohteen Ahvenanmaalla.
Visbyssä haluamme käydä Peppi Pitkätossun Huvikummussa ja sen ympärille rakennetussa Sommarlandissa ja Vattenlandissa. Sommarland oli olemassa jo viime visiitilläni, mutta oli silloin kuvista päätelleen enemmän käpylehmätyyliä kuin nykyinen huvipuisto. Vesipuistosta lapset ovat varmasti eniten innoissaan, mutta säätiedote ei lupaa kovinkaan lämmintä säätä meidän Visby-päivälle. Vanhankaupungin ehdimme kiertää vielä illalla Sommarlandin sulkeuduttua. Laiva lähtee takaisin Ahvenanmaalle yhdeksän maissa.
Äidilläni oli tapana ostaa matkakohteista postikortteja, koska hänen ottamansa valokuvat olivat suttuisia.
Jos aikaa jää niin toivoisin meidän ehtivän piipahtaa Botaniska Trädgårdissa, mutta saa nähdä minkälainen väen tungos kaupungissa on politiikkaviikkojen johdosta.
Jos pääsen Botaniska Trädgårdiin niin haluaisin ottaa tästä kuvasta uuden version.
Oletko käynyt Visbyssä? Mitä siellä ehtii tehdä yhdessä päivässä ilman autoa?
Ivar Los park on leikkipuisto Södermalmilla. Se on yksi kolmesta kaupunginosan teemaleikkipuistosta. Puisto on saanut nimensä Ruotsin merkittävimmän työväenkirjailijan Ivar Lo-Johanssonin mukaan. Lo-Johansson syntyi maatyöläisperheeseen ja kuvasi romaaneissaan ja novelleissaan maaseudun köyhän väestön elämää. Leikkipuiston teemana on maaseutu. Puistosta löytyy puinen lehmä, vasikka ja hevonen sekä traktori. Leikkimökkeinä on navetta, maatalo ja meijeri. Näiden lisäksi on tavallinen keinu, kiipeilyteline ja pyöräkaruselli. Puisto on aidattu ja sen sisällä on pienimmille leikkijöille aidattu alue, jossa on liukumäki ja pallopelejä varten on pieni kenttä.
Ihastuin muutama vuosi sitten saman taiteilijan Tor Svaen suunnittelemaan Bryggartäppan leikkipuistoon, jonka teemana on 1860-luvun lopun Södermalm. Päätin tuolloin, että kierrämme kaikki kolme puistoa. Kolmes on meillä vielä käymättä. Se on merihenkinen Anders Franzénin puisto.
Bryggartäppanissa talojen seiniin oli kiinnitetty tauluihin otteita Per Anders Fogelströmin romaanista Mina drömmars stad ja aikuinenkin pystyi oppimaan uutta historiasta. Ivar Losin puistossa yhteys teokseen on väljempi. Näkyvimmin kirjailija on paikalla rintakuvana kivipaalun päällä puiston laidalla.
Parasta Ivar Losin puistossa on maisema. Toukokuisena kevätpäivänä kävelimme puistoon rannanpuolelta ihaillen kukkivia omenapuita. Puistosta avautuu upea näkymä Riddarholmenille eli Ritariholmalle. Puolen päivän aikaan puistoon tuli paljon ihmisiä lounaalle ilman lapsia. Puistossa ei ole kahvilaa, joten omat eväät pitää pakata mukaan. Eväät voi ostaa mukaan esimerkiksi Mariatorgetin ympärillä olevista kahviloista. Puistossa on jopa grilli, mutta polttopuita ei näkynyt sen läheisyydessä.
Matka puistoon taittuu helposti Silja Linen terminaalilta yhdellä metrolla lähin metroasema on Mariatorget, joka on Slussenista seuraava asema. Viking Linelta matkaa puistoon kertyy kolme kilometriä.
Lyyli ja Hello Kitty -ilmapallo Bergenin juna-asemalla.
Sanotaan, että junamatka Oslosta Bergeniin on yksi maailman kauneimmista junamatkoista. Minä en ole muilla vuoristoreiteillä junaillut, joten vertailukohtia minulla ei ole. Matkustin ensimmäisen kerran Oslosta Bergeniin junalla 1998 kun olin matkalla vaihto-oppilaaksi. Maisemat olivat upeat ja keskellä kesää vuorilla näkyi lunta. Tämän jälkeen olen usein matkustanut Oslosta Bergeniin. Viimeksi matkustin yhdessä Lyylin kanssa Bergenistä Osloon.
Maisemat matkan aikana ovat monipuoliset. Mielestäni matkan mielenkiintoisin osuus on Bergenistä aina Finseen asti. Alkumatkasta voi ihailla vuonoja ja vuoria, mutta Finsen jälkeen juna laskee hiljalleen alaspäin ja loppumatkasta näkymä junasta vaihtuu suomalaiselle aika tuttuun metsä- ja peltomaisemaan ennen Osloon saapumista.
Bergensbanen on 493 kilometriä ja matka Oslosta Bergeniin kestää noin seitsemän tuntia. Juna kulkee neljä kertaa päivässä ja matkan voi taittaa myös yöjunalla, mutta silloin jää upeat maisemat näkemättä.
Norjalainen matpakke -junaeväänä eli leipää ja makeaa vuohenjuustoa
Junan palvelut
Ravintolavaunu, josta norjalaisittain voi ostaa nakkeja. Muuten menu oli aika suppea. Lastenlistalla oli sandwich, vohveli ja smoothie. Norjalainenhan ottaa matkalle aina mukaan oman matpakken eli voileipäpaketin.
Perhevaunu, jossa on paikkoja lastenvaunuille ja leikkinurkkaus, joka oli meille pettymys, koska leikkinurkkauksessa ei oikein voinut tehdä mitään ja televisiokin oli rikki. Matkan aikana konduktööri jakoi lapsille puuhapaketit, joissa oli värityskirja ja palapeli. Positiivista oli se, että lapselle pystyi varaamaan junasta istumapaikan, vaikka lippu oli ilmainen alle kuusivuotiaille.
Yöjunassa on makuuvaunu ja makuupaikan hinta sisältää aamiaisen.
Comfort class, jossa on mukavammat istuimet ( en ole itse kokeillut) ja ilmaista teetä sekä kahvia.
Lasten leikkinurkkaus
Radan rakennus aloitettiin Bergenistä vuonna 1883 ja se vihittiin käyttöön 1909. Rataa varten kaivettiin 182 tunnelia, joten se selittää pitkän rakennusajan. Asemista korkeimmalla sijaitsee Finse. Se on 1 222 metriä merenpinnan yläpuolella. Viime matkan aikaan Finsessä oli hyvin sumuista. Maisemat olivat sumun peitossa jonkin matkaa myös Finsen jälkeen. Korkeuseroista ja matkan pituudesta johtuen minulle ei ole sattunut niin huonoa tuuria, että näkyvyys olisi ollut huono koko matkan ajan.
Lentoaika Oslosta Bergeniin on noin tunnin ja autolla sama matka taittuu noin yhdeksässä tunnissa.
Myrdalista junaa voi vaihtaa kuuluisaan Flåmin maisemajunaan.
Astun sisään hämärään museoon. Lattialankut jalkojeni alla narisevat. Takassa palaa lontoolaisittain kivihiili. Siitä lähtee voimakas haju.
Dennis Severs’ House on yksi kummallisimmista museoista, missä olen koskaan vieraillut. Ulospäin rakennus näyttää ihan tavalliselta lontoolaiselta talolta, jonka edessä on aukioloaikoina jonoa. Sisään otetaan kerralla vain muutamia vierailijoita ja heille kerrotaan ennen sisälle tuloa säännöt: Museossa ei saa kuvata eikä puhua. Vierailijan on seurattava ohjeita, joita hänelle matkan varrella annetaan. Joka kerroksessa on opas, mutta hekin ovat hiljaa. Sisäänpääsy 10 puntaa maksetaan käteisellä ovella.
Jonossa museoon Folgate 18 edessä.
Museo on amerikkalaisen Denis Seversin (1948-1999) elämäntyö. Hän osti 18 Folgate Streetillä sijaitsevan talon kun alue oli vielä edullinen ja boheemin väen suosiossa. Hän alkoi kunnostaa taloa ja rakentaa siitä kokonaistaideteosta, jonka keskellä hän itse eli.
Kierros alkaa kellarista, ja jatkuu keittiön kautta päivällishuoneeseen ja makuuhuoneisiin. Vierailijalle halutaan antaa mielikuva, että talo on vain hetkeä aikaisemmin tyhjentynyt äkillisesti. Asukkailta on jäänyt takkaan tulet, kynttilät päälle ja teen juonti kesken. Koti on Huguenot-silkin kutojien kotitalo. Huoneita on talossa on yhteensä 10. Tarina alkaa vuodesta 1724 ja jatkuu ensimmäiseen maailman sotaan asti vuoteen 1914, joka on viimeinen huone.
Keittiö kuva: Roelof Bakker
The Kitchen – which addresses your simplest state of consciousness: your Soul. Here – in every object – form and function are at one, so that with nothing to explain, you may simply “be”. N.B. – like a contented infant. Dennis Severs
Severs itse kuvaili teostaan nimellä ”still-life drama”. Seversin mukaan kyseessä on vierailu toisessa ajassa ja todellisuudessa. Vierailija astuu tavallaan sisään maalaukseen. Still-life viittaa suomenkieliseen sanaan asetelma, joka on elottomista luontokappaleista tai esineistä koottu sommitelma. Drama siihen näkymättömään näytelmään, jonka museossa vierailija voi kuvitella. Tämän takia museoon saapuessaan vierailijan tulee olla valmiina vastaanottamaan taidekokemus. Severs kirjoitti jokaiseen huoneeseen oman tarinan ja ne ovat nähtäville huoneissa. Nämä tekstit eivät valota historiallisia faktoja eikä huoneissa ei ole muuta tietoa, joten ennen vierailua olisi hyvä lukea mahdollisimman paljon aikakausille tyypillisistä asioista. Muuten erot aikakausien välillä eivät välttämättä selviä kovinkaan hyvin katsojalle.
Päämakuuhuone Photographer: Roelof Bakker
Museon sivulla kerrotaan, että kokonaisteosta ei voi määritellä mihinkään tyylilajiin, eikä sitä saisi kutsua museoksi tai antiikiksi, koska kokemus on osa näytelmää, jossa vierailja on mukana. Tästä olen täysin samaa mieltä. Erona perinteisiin kotimuseoihin on se, että liikkumista huoneissa ei ole rajoitettu ja kynttilät palavat joka puolella. Esineisiin ei saa koskea.
Dickensin huone kuva: Roelof Bakker
Historian tuntijaa saattaa museossa häiritä Seversin hiukan vapaa näkemys menneisyydestä. Ystäväni on tekstiilialan asiatuntija ja häntä häiritsi talossa olevat rikkinäiset vaatteet. 200 vuotta sitten hyvin köyhätkin ihmiset pitivät hyvää huolta vaatteistaan ja korjasivat rikkinäiset vaatteensa itse. Jopa pienet lapset opetettiin huoltamaan ja korjaamaan vaatteensa. Interiöörissä häntä häiritsi repaleisuus, jolla oli ehkä haettu dekadenttia tunnelmaa, mutta tuskin aikalaiset olisivat nukkuneet sängyssä, joka oli pölyinen ja hämähäkinseittien peitossa.
Päivällishuone kuva: Roelof Bakker
Museo ei ole esteetön. Se on viidessä kerroksessa ja portaat ovat kapeat. Huoneet ovat ahtaat eikä siellä mahdu kulkemaan esimerkiksi rattaiden tai rollaattorin kanssa. Osa huoneista on hyvin pimeitä, joten näkörajoittuneen voi olla hankala liikkua museossa. En suosittelisi vierailua pienten lasten kanssa elleivät he ole erityisen rauhallisia. Omani kanssa en menisi. Museossa ei ole pienille mitään kosketeltavaa ja lapsen kanssa ei voi keskustella. Arvioisin museon sopivan kouluikäisille lapsille ja sitä vanhemmille.
Me emme varanneet lippuja etukäteen vaan vierailimme talossa marraskuisena sunnuntai-iltapäivänä, jolloin jonotimme noin 20 minuuttia sisäänpääsyä. Päiväkierrokset ovat sunnuntaisin kello 12-16 ja maanantaisin lounasaikaan kello 12-14. Tämä on edullisin tapa tutustua museoon. Kolmena iltana viikossa museossa on Silent night -kierros, jolloin ennakkovaraus on mahdollinen, mutta hinta on tuolloin 17,50 puntaa vierailijalta.
Talossa ei ole vessaa eikä narikkaa, joten suurien laukkujen kanssa museoon ei voi tulla.
Folgate Street 18 lähellä sijaitsee Spitalfieldsin katettu tori, josta löytyy ilmaiset vessat ja hyviä ruokapaikkoja. Me nautimme siellä lämpimät juomat matkalla ennen museoon saapumista.
Keishan mielestä parasta hotellihuoneessamme oli tämä sänky.
Valitako mökki vai hotelli Legolandissa? Teimme viikonloppuretken syyskuun lopulla Legolandiin. Majoitumme ensimmäisen yön hotellissa ja toisen yön Holiday Villagen Wild West -mökissä.
Ystäväni oli voittanut nyt jo edesmenneen BR-lelukaupan kilpailussa hotellilahjakortin neljälle Legolandiin. Lahjakorttiin sisältyi yksi yö Hotel Legolandissa ja kahden päivän huvipuistoliput. Matkaan lähti ystäväni ja hänen 9-vuotias poikansa, 9-vuotias kummityttöni Keisha ja 4-vuotias Lyyli. Yhdestä ylimääräisestä lapsesta maksoimme 38 euron lisämaksun.
Hotellihuoneen valinta oli vaikeaa. Vaihtoehtoja oli monia ja päätös piti tehdä puhelimessa, koska lahjakorttivarausta ei pystynyt tekemään netin kautta. Päädyin Kingdom-huoneeseen, koska ajattelin sen olevan sukupuolineutraali. Muita kiinnostavia huonneita olisivat olleet Ninjago, Lego Friends ja Prinsessa -huoneet. Mietimme myös Park view -huonetta, joka ei ole teemahuone, mutta huoneesta on näkymä huvipuistoon. Huoneessamme oli yksi parisänky ja kaksi kerrossänkyä. Vedenkeitin, jääkaappi eväille, ompelupakkaus, laastaria, teetä, kahvia, kaakaota jne. Huone oli jaettu kahteen osaan ja molemmilla puolilla oli oma televisio. Kanavalta 1 tuli tauotta Ninjago-ohjelmia. Huoneen hintaan kuului aamupala, joka oli runsas hotelliaamupala, mutta ei sisältänyt mitään yllättävää.
Hotel Legolandin vastaanottotiskillä on lastenkin helppo asioida. Takaseinällä on satoja legoukkoja.
Saavuimme Billundiin aamulennolla ja olimme hotellilla ennen kello kymmentä. Olimme aikaisesta herätyksestä uupuneita. Yllätykseksemme saimme hotellihuoneen viisi tuntia ennen check-in -aikaa ja pääsimme lepäämään ennen puistoon tutustumista. Olimme täysin yllättyneitä tästä mahdollisuudesta, koska hotellitarjosi nettisivuilla early checkin-in -pakettia 47 euron hintaan, jolloin olisimme saaneet huoneen kello 12.00.
Olli-lohikäärme on vastassa hotellivieraita sisääntulon luona.
Hotellin sisustus on tehty more is more -periaatteella, joten huoneen tyylikkyyttä on turha lähteä arvioimaan. Hauskoja olivat legoyksityiskohdat pitkin huonetta: vaakuna seinällä, kruunu naulakkojen vieressä ja rotta kylpyhuoneessa. Huoneessa oli pari laatikkoa legoja ja lasten tyynyn päältä löytyi pienet legoyllätykset, jotka kokosimme heti aamusta.
Hotelli on 70-luvun laatikko, joka ulkomuodoltaan muistuttaa lapsuuteni Rantasipi-hotelleja. Hotelli ei arkkitehtuuriltaan tehnyt vaikutusta, mutta lapset olivat innoissan teemakäytävistä.
Hotelli oli lapsille kokemus ja he olisivat voineet viettää useamman tunnin hotellissa kierrellen. Meidän käytävällämme oli ritareita ja kilpiä teeman mukaan.
Hotellihuoneemme kylpyhuoneesta yksityiskohta.
Hotellin ainoa huonopuoli on sikakallis hinta. Ystäväni voittaman paketin hinta oli noin 430 euroa. Hotellihuoneen hintaan kuuluu sisäänpääsyliput huvipuistoon, mutta Legolandiin saa usein alennuslippuja, joten hotellihuoneen hinnaksi jää helposti useampi satanen. Yöpyminen on kuitenkin vain yksi osa Legoland-matkan kuluista.
Holiday Villagen parkkipaikalla on legolaiva.
Toiseksi yöksi siirryimme noin puolen kilometrin päähän Legoland Holiday Villageen, josta olimme varanneet mökin. Mökki oli noin puolet halvempi kuin yö hotellissa olisi ollut. Maksoimme yhdestä yöstä villinlännen mökissä 200 euroa (ilman aamupalaa ja lakanoita).
Hotellin sisäpuoli oli kuorrutettu legoilla, mutta mökin sisustus oli riisutumpi. Seinällä oli katonrajassa legoista tehty ase, mökin ulkoseinässä legolaukku ja avaimenperässä roikkui dublopalikka. Muuten mökki oli kuin mikä tahansa muu vuokramökki.
Wild West -mökkimme.
Mökki oli kompakti. Siellä oli yksi parisänky alkovissa ja toisella puolella mökkiä oli yksi kerrossänky ja yksi yhden hengen sänky, yksinkertainen keittiö ja kylpyhuone sekä televisio.
Mökin varustelutaso oli olematon hintaan nähden. Olimme osanneet varautua omilla lakanoilla ja pyyhkeillä, koska niistä olisi veloitettu 12 euroa per setti, mutta pakatessa olin unohtanut tiskiaineen ja pesusienen. Tiskipaketista olisi veloitettu 10 euroa. Päätimme säästää ja ostimme 1,20 euroa maksavan tiskiaineen kaupasta.
Ninjago-leikkipaikka Holiday Villagessa.
Mökkikylän etuna verrattuna hotelliin on loistavat leikkipaikat. Emme edes ehtineet kiertämään kaikkia kiipeilytelineitä. Aivan mökkimme lähettyvillä oli Ninjago-alue, jollaisen olisin mielelläni nähnyt Legolandin Ninjago Worldissa. Holiday Villagen perällä oli iso leikkipaikka, josta löytyi kaksi pomppukuplaa ja kiipeilytelineitä. Alueellä oli myös pieni kotieläinpuisto. Näilläkin viihdykkeillä olisi pärjätty monta tuntia.
Laskin hotellihuoneen ja mökin hinnan eron yhdelle yölle meidän matkaseurueellemme. Jos ostaa Holiday Villagesta aamupalan ja tykötarpeet eli lakanat, aamupalat ja tiskipaketin (jotka kuuluvat tietenkin hotellihuoneen hintaan). Hotellin ja mökin hintaero on 95,23 € yöltä*. Mielestäni ero on aika pieni, koska hotelli huone oli huomattavasti viihtyisämpi kuin mökki. Mökin etuna on terassi ja hotellia monipuolisemmat leikkipaikat. Hotelli on Legolandin alueella ja huoneessa voi kätevästi piipahtaa kesken huvipuistopäivän. Molempiin yöpymisiin sisältyy huvipuistoliput kahdeksi päiväksi.
* Matkustusaika 7.-8.6.2019 hinta katsottu 27.1.2019 2 aikuista ja 3 lasta 9, 9, ja 4 vuotta Hotel Legoland, Kingdom-huone 1 yö 507,63 euroa ja Legoland Holiday Village, Wild West -mökki 1 yö 412,40 euroa. (molemmat hinnat ovat ilman peruutusturvaa).
Holiday Villagesta löytyy pieni kotieläinpuisto.
Seurattuani Legolandin majoitusten hintoja noin vuoden verran, en ole huomannut majoitusten hinnoissa alennuksia. Varausajankohdalla ei myöskään tunnu olevan suurta vaikutusta hintoihin. Kesäkaudella Holiday Villagessa on tarjolla hiukan edullisempia tynnyrimökkejä ja telttoja. Tänä vuonna Legolandin kupeeseen avataan uusi Castle Hotel, joka on varmasti elämyksellinen majoitusvaihtoehto.
Haaveilin matkasta Legolandiin yli vuoden. Otin selvää eri majoitusvaihtoehdoista ja lopputulos oli aina se, että minulla ei ollut varaa lähteä yksin kahden lapsen kanssa tälle reissulle. Tämän matkan mahdollisti ystävani voittama hotellilahjakortti ja se, että jaoimme toisen yön majoituksen kustannukset puoliksi.
Lontoon viikonlopun yksi kohokohdista oli aamiainen Sky Gardenissa, joka on 20 Fenchurch Street -pilvenpiirtäjän ylimmissä kerroksissa sijaitseva puutarha.
Lontoon matkan haasteena oli se, että en tiennyt mikä minua kiinnostaa. Olen niin orjentoitunut matkustamaan yhden tai kahden lapsen kanssa, että olen täysin unohtanut omat kiinnostuksen kohteeni. Lontooseen lähdin ilman lasta tapaamaan siellä asuvaa ystävääni. Muistin lukeneeni Anskun BCN -blogista ilmaisesta Sky Gardenista ja sinnehän minäkin halusin mennä.
Sky Garden sijaitsee pilvenpiirtäjän kerroksissa 35-37 ja sieltä on erinomaiset näkymät Lontoon ylle. 20 Fenchchurch Street on Lontoo cityn kuudenneksi korkein rakennus ja se valmistui vuonna 2014. Sky Garden avattiin yleisölle tammikuussa 2015. Liput Sky Gardeniin ovat ilmaiset, mutta käytännöt niiden varaamiseen tuntuu vaihtuvan tiuhaan.
Ennen ilmaiset liput piti varata viikkoja tai jopa kuukausia aikaisemmin Sky Gardenin nettisivulta. Viime syksynä lippuja pystyi varaamaan vain viikkoa aikaisemmin. Tammikuun 2019 alusta lähtien liput on pystynyt varaamaan kolme viikkoa etukäteen. Varausmahdollisuus aukeaa aina maanataisin ja asiasta ilmoitetaan muun muassa Sky Gardenin -facebook sivulla. Uututena tammikuusta lähtien on ollut aikaiset aamuliput arkiaamuille.
Emme kuitenkaan onnistuneet varaamaan haluammallemme päivälle ilmaisia lippuja, joten varasimme pöydän aamiaiselle Sky Pod Barista ja tällä varauksella saimme ilmaisen sisäänpääsyn Sky Gardeniin. Varauksen tehtyämme, saimme sähköpostiin vahvistuksen ja ohjeet saapumiseen. Paikalle suositellaan saapuvan 15 minuuttia ennen pöytävarausta. Meillä oli varaus kello 9.45 ja pöytä oli varattu meille tunniksi.
Ennen sisälle pääsyä laukut läpivalaistaa. Mukana ei saa olla alkoholia, aseita tai heliumpalloja. Pukeutumiskoodina Sky Gardenissa on smart/casual. Nettisivun mukaan paikalle ei voi saapua urheiluvaatteissa, ranta-asussa tai flip-flopeissa. Sky Gardenin Facebook-sivun arvosteluissa useat kertovat tulleensa käännytetyksi lenkkarien takia, mutta eräässä Facebookin ryhmän keskustelussa kävi ilmi, että moni oli lenkkareissa sisään päässyt. Tietoa pukeutumisesta löytyy Sky Gardenin nettisivulta kohdasta FAQS.
Sky Pod Bar
Valitsimme ajankohdaksi sunnuntai-aamun. Ajankohta oli loistava, sillä Sky Gardenissa oli tuolloin hyvin rauhallista. Pääsimme sisään ennen kuin ilmaisten lippujen sisäänpääsy alkoi, joten turvatarkastukseen ei ollut jonoa ja kahvilassa oli rauhallinen tunnelma.
Kuohuviini oli oikeassa lasissa, mutta kakut tarjoiltiin pahvilautasilta ja haarukka oli puinen. Siitä pieni miinus.
Pöytävaraus ei velvoittanut meitä ostamaan mitään tiettyä aamupalapakettia vaan saimme vapaasti valita kahvilatuotteista haluamamme. Tarjolla oli mysliä, sämpylöitä ja leivonnaisia. Päädyimme sunnuntai-aamun kunniaksi prosecco-lasillisiin sekä leivonnaisiin. Ystäväni mielestä suklaakakku oli herkullinen ja oli minunkin muffinssi ihan kelvollinen, mutta pilvenpiirtäjän huipulle ei kannata mennä etsimään tajunnan räjäyttäviä kakkuja tai täydellistä cappuccinoa vaan tilan ja maiseman takia.
Marraskuussa emme päässeet ulos näköalatasanteelle.
Talvella Sky Gardenissa ei ole lämmitystä tai englantilaisittain ilmaistuna tila on ”naturally-ventilated space”. Meidän vierailumme aikaan aurinko lämmitti sen verran, että otimme takit pois ruokailun ajaksi, mutta baarin työntekijöillä oli kevyttoppatakit päällä.
Sky Gardenissa on Sky Pod Barin lisäksi neljä muuta ravintolaa ja baaria, mutta nämä eivät olleet avoinna meidän siellä vieraillessa. Kuvassa Fenchchurch Seafood Bar & Grill.Meille sattui vierailumme aikaan erittäin hyvä sää. Aurinko paistoi ja taivas oli kirkas.
Messukeskuksen juhlavuoden kunniaksi Matkamessuille voi laskea liukumäkeä pitkin. Liukumäen yläpäässä on pieniä mattoja, joiden päällä lasketaan. Liukumäki on jaettu kahteen osaan, koska muuten vauhdit olisivat olleet liian kovat. Suomen ensimmäisillä messuilla 1919 oli puinen liukumäki. Tuolloin messut pidettiin Johanneksen kentällä.
kuva: Rami / Kohteena maailma -blogi
Etukäteen olin pannut merkille, että Eckerö Linen osastolla on tavattavissa Merenneito Riia. Hän on ammatimerennneito Itä-Suomesta, mutta jutellessani hänen kanssaan kuulin uutisia, että hän olisi tulossa lähiaikoina pääkaupunkiseudulle. Lyylin tämän hetken toiveammatti on merenneito ja olen sen takia etsinyt tietoa merenneidoista ja heidän varusteistaan. Kysyin Merenneito Riian mielipidettä Amazonista Lyylille tilaamalleni merenneidonpyrstölle ja ilokseni hän kertoin sen olevan erittäin laadukas ja kestävä. Onneksi tältäkin alalta löytyy ammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä.
Olin miettinyt, että esiintyykö Merenneito Riia messuilla uima-altaassa, mutta kuivalla maalla hän oli tällä kertaa. Merenneito Riia on tavattavissa Eckerön Linen osastolla koko messujen ajan.
Pehmiksen ystäville on messuilla yllätys. Finnlinesin osastolla on tarjolla ilmaista pehmistä. Osaston tunnistaa tuosta konttirakennelmasta ja eiköhän tänne kerry jonoa päivän aikana.
Vastapäätä Finnlinesia on Turun osasto, jossa voi kokeilla kiipeilyä Flow Parkin pisteellä. En ole koskaan ollut erityisen innostunut kiipeilemään, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Sen verran sain makua tästä hommasta, että enpä taida haastavimpiin kiipeilyratoihin lähteä.
kuva: Aron Ja sitten matkaan -blogi
Kiipeilyn takaa löytyi ihan pienille lapsille hiekkalaatikko. Harvoin pääsee Suomessa hiekkalaatikkoleikkeihin keskellä talvea. Tämä olisi ainakin aikaisempina vuosina ollut meidän perheen hitti. Yyterin osaston lähettyvillä sijaitsee myös Muumitalo Naantalin osastolla.
Tänä vuonna erityisen monella osastolla oli kuvaseinä, jolla voi ottaa tulevan vuoden lomakuvat jo etukäteen. Finnairin osastolla kuvan voi ottaa omalla kännykällä tai messuosaston työntekijät ottavat kuvan polaroid-kameralla ja kuvan saa mukaansa. Aurinkomatkojen osastolla vaihtoehtoina oli joko joogamatka tai ranskalainen leipomo. Eurajoen osastolla pääsi merimaisemiin ja kuvaan sai valita teemaan sopivaa rekvisiittaa.
Aurinkomatkojen osasto
Joogamatkaajan maisemaMerikapteeni Eurajoen osastolla kuva: Outi / Maa quzuu -blogi
Joko mennään 