Taigalla on oma matkamuistomyymälä, jonne päädytään ajelun lopuksi.
Taiga on Linnanmäen suurpanostus ja vierailijoita uuteen vuoristorataan odotetaan ulkomaita myöten. Monta vuotta kestänyt rakennusprojekti on vihdoin saatu päätökseen ja Taiga avautui yleisölle 18. kesäkuuta.
Pääsin testaamaan Taigan pressipäivänä ensimmäisten joukossa. Laite oli aivan huikea kokemus. Linnanmäki on tilannut laitteen, joka takaa unohtumattomat kyydit hurjien laitteiden ystäville. Laite todella koettelee kyydissä olijaa: maksiminopeus on 106 km/h ja laite kiepauttaa pään ylösalaisin neljä kertaa. Vauhti on sitä luokaa, ettei kyydissä olija täysin edes huomaa ympärimenoa. Menin kaksi kierrosta Taigan kyydissä. Ensimmäisestä kierroksesta löytyy video, Lähtöselvitetty Youtube -kanavalla. Katjalla oli mukana Gopro-kamera, jolla hän ikuisti matkamme. Lopussa on minun kommenttini heti kierroksen päätyttyä.
Taigan lehdistötilaisuudessa Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin kertoi, että Linnanmäki ei halunnut mitään koko perheen laitetta. Siinä he ovat onnistuneet, sillä Taiga on täyttä tykitystä koko matkan ajan. Pituusraja laitteeseen on 140 cm, joten se rajaa jo pienimmät pois.
Lähtöselvitetty-blogin Katjan kanssa ennen ensimmäistä liitoa.
10 miljoonan maksanut Taiga on Linnanmäen megasatsaus. Sen alta purettiin muutama Linnanmäen suosikkilaite pois ja väliaikainen Vekkula eli Pellen talo sijoitettiin pienten lasten Miniautojen paikalle. Pois sai lähteä myös Angry Birds -leikkipuisto. Kirjoitin muutoksista viime keväänä blogiin.
Lasten päivän säätiön puheenjohtaja Hannu Penttilä kertoi, että Taiga on pitkän tähtäimen sijoitus, jotta myös tulevaisuudessa rahaa saadaan kerättyä lastensuojelutyöhön. Viime vuonna lastensuojelutyöhön lahjoitettiin reilu neljä miljoonaa euroa. Kestää siis tovin, että laite maksaa itsensä takaisin.
Taiga oli rakennustyömaa huhtikuun lopulla kun viimeksi kävin Linnanmäellä.
En ymmärrä mitään huvipuistobisneksestä, mutta ilmeisesti vain hurjilla laitteilla voidaan tehdä rahaa. Linnanmäellä on Pohjoismaiden laajin laitevalikoima, joten asiakkaana minun pitäisi olla tyytyväinen ja onhan tarjolla useampi ilmainen laite pienille. Silti vähän kaihertaa se, että tämän mielettömän laitteen takia poistettiin kaksi pienten laitetta ja leikkipuisto. Pienet lapset kun eivät Taigaan pääse vielä vuosiin. Pienille sopivat ilmaiset laitteet löytyvät täältä.
Linnanmäki on luonut Taigalle tarinan, jossa metsänvaltijas kotka liitelee Linnanmäen yläpuolella. Sieltä käsin hän tarkkailee ja suojelee puiston asiakkaita. Lokeille Taiga ei kuitenkaan mahda mitään. Vaikuttaa siltä, että Linnanmäelle on pesiytynyt kaupungin härskeimmät lokit. Bloggaajaystävältäni Lähtöselvitetty-blogin Katjalta katosi hetkessä jäätelö parempiin suihin. Suosittelenkin syömään herkut sisätiloissa ja toivotaan, että Linnanmäki saisi lokkinsa kuriin.
Cafe Regatta on hyvin tunnettu kahvila Töölössä. Se on toiminut samassa paikassa jo lähes 20 vuotta. Kahvila on siitä ihana, että se on jotakuinkin samanlainen joka vierailulla, pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Kahvila elää vuoden aikojen mukaan. Parasta on kesäterassilla auringonlaskusta nauttiminen ja talviretkellä lämmin juoma nuotion äärellä.
Suurin muutos, jonka muistan 10 vuoden vierailujeni ajalta oli pari vuotta sitten, jolloin Regatta otti maksukortit käyttöön.
Olemme käyneet neljävuotiaan tyttäreni Lyylin kanssa Regatassa nyt parina päivänä peräkkäin. Lyyli ihastui ravintolan takana sijaitsevaan napakelkkaan. Se onkin varsin puoleensa vetävä kapistus, koska olen huomannut aikuistenkin katsovan kelkkaa ensin etäältä ja saapuvan sen jälkeen kokeilemaan sitä itsekin. Kahden päivän jälkeen en ole ollut itse kyydissä, mutta olen pyörittänyt Lyyliä ja hänen ystäviään pääni pyöryksiin.
Regatalla on kansainvälinen tunnelma. Paikka on erityisesti vaihto-oppilaiden suosiossa. Me veimme sunnuntaina amerikkailaiset vieraamme sinne ja seuraavana päivänä mukaamme lähti Lyylin päiväkotikavereita.
Regatalta voi lainata myös potkukelkkoja. Tarjolla on lasten ja aikuisten kokoja. Yllättävän paljon iloa tämän päiväinen lapsikatraamme sai potkukelkoista kun he vuoron perään kyyditsivät toisiansa.
Heikoista jäistä on varoiteltu koko talven. Napa -ja potkukelkat sijaitsevat aivan rannan tuntumassa eikä sitä pidemmälle kannata lähteä, vaikka sunnuntai-iltama näimme useamman ihmisen kävelyllä jäällä.
Ulkoleikkien jälkeen paistoimme makkarat nuotiolla ja joimme kaakaot. Pari tuntia kului nopeasti. Pimeän tultua lähdimme kotiin.
Muutamia hintaesimerkkejä. Mielestäni hinnat ovat hiukan nousseet, mutta ovat edelleen edukkaat verrattuna moneen keskustan kahvilaan.
Makkara 2,20 €
Soijanakki 2,00€
Kahvi 2,30-2,70 €
Kaakao 3,60 €
Kuuma mehu 2,00 €
Trip 1,70 €
Korvapuusti 3,30 €
Croisant 3,00 €
Cafe Regatta, Merikannontie 8, Helsinki. Kahvila on auki vuoden jokaisena päivänä 8-21.
Bussilla 24 Sibeliuksenpuiston pysäkki.
Saimme Lyylin kanssa liput Tampereen Työväen Teatterin Feeri-lastennäytelmän ensi-iltaan. Olimme innoissamme tästä mahdollisuudesta. Viimeksi kävimme teatterissa joulukuussa, joten nyt olikin jo aika palata teatteritaiteen pariin.
Harmiksemme Lyyli sairastui päivää ennen näytöstä, eikä hän pystynyt matkustamaan Tampeereelle. Lähdin siis yksin teatterimatkalle.
Tampere saattaa kuulostaa pääkaupunkiseutulaisesta kaukaiselta päiväretkikohteelta, mutta sinne pääsee nopeimmillaan puolessatoista tunnissa junalla. Tampereen työväen teatteri sijaisee Hämeenpuistossa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Tosin reitti on yhtä työmaata, rakenteilla olevan ratikkaverkoston takia.
Feeri on Otso Kauton ohjaama ja Otso Ja Minerva Kauton, Maija Rissasen ja Kolina van den Bergin käsikirjoittama lastennäytelmä, jonka suomenkielinen kantaesitys nähtiin Tampereella 8. helmikuuta 2019 Kellariteatterissa.
”Tää ei tunnu yhtään unelta. Ei tää oo unta. Tää on Feeri, tää on paikka.”
Feeri on ruotsia ja tarkoittaa jotain lumoavaa ja taianomaista. Sellainen paikka Feeri onkin. Se on lastenvaltakuntaa, missä aikuiset eivät valita. Kaksi alle kouluikäistä tyttöä tapaavat Feerissä. Siellä ystävystyy helposti. Ensi-illassa Feerin unimaailmassa seikkailivat Kolina van den Berg ja Minerva Kautto.
kuva: Kari Sunnari
Feerissä opetellaan ystävyystaitoja ja pohditaan ystävyyttä. Samat aiheet ovat usein pinnalla nelivuotiaan kanssa meillä kotona.
Marjaana Mutasen puvustus on kutkuttava. Aivan lopussa näyttelijät hyppäävät jättikokoisiin kurahousuihin. Jos joskus vielä itsekin pääsisi sellaisia kokeilemaan.
Lavastus on pelkistetty. Kaksi pystyssä olevaa sänkyä. Katsoja siis ikään kuin katsoo näytelmää kärpäsenä katossa. Nukahdettuaan tytöt valuvat pois sängyistä unimaailma Feeriin. Lavastuksesta on vastannut Pen van den Berg.
Erityisesti pidin näytelmässä kohdasta, jossa yleisö hyräili tuutulaulua yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tällaiset pienet osallistumisen mahdollisuudet ovat omiaan tempaamaan lapsen mukaan tarinaan.
Feerin suositusikä on 4-8 vuotta Ajattelin monta kertaa näytelmän aikana, että tällekin Lyyli olisi nauranut. Samalla kurkistin lähelläni istuneet pikkupojan reaktioita.
Esitys on tehty kahdelle kielelle. Näytelmä lähtee kiertueelle maaliskuussa ja se on silloin mahdollista nähdä myös Espoossa ja Helsingissä.
Tulevat esitykset Tampereen Työväen Teatterissa
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 16.00
Lauantaina 6. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 16.00
Esitykset Espoossa ja Helsingissä lisätietoja Quo Vadiksen sivulla
Kävimme maanantai-iltana kiertämässä muutaman Lux Helsinki -teoksen Lyylin kanssa. Viime vuoden sunnuntairyysiksestä oppineena, päätin tänä vuonna tehdä kierroksen arkipäivänä ja ilman rattaita. Viiden maissa reitillä oli vielä hyvin väljää. Pyysin ystävältäni muutaman tärpin ja katsoin somesta tuttujeni suosittelemia kohteita. Koko kierros olisi ollut meille liian pitkä.
Ivo Schoofs, Large Pendulum wave.
Saavuimme Museokatua pitkin kohti Lux-aluetta ja lähdimme ääntä kohti Cygnauksenkadulla. Ensimmäinen ajatukseni alueelle päästyämme oli, että onpa ihana kävellä kaduilla kun ne on suljettu autoilta. Katuvalot eivät olleet päällä ja Lyyli sanoi pelkäävänsä pimeyttä. Tunnelma on todella erilainen tutullaikin kaduilla kun ne on pimennetty. Tavoitteenamme oli päästä näkemään Ivo Schoofsin Large Pendulum wave -teos, jonka moni tuttavistani oli maininnut parhaana teoksena festivaaleilla. Olihan se hieno. Kuvista oli ollut vaikea päätellä teoksen kokoa.
Ghiju Díaz de Léon, Kristian Ekholm, Anabel Artega Shelter Seekers.
Seuraavaksi suuntasimme Kansallismuseon sisäpihalle. Tämä teos oli myös yksi niistä, joita minulle oli suositeltu. Lyyli ei ollut kovinkaan innostunut päiväkodin jälkeen lähtemään taidekierrokselle ja lahjoin hänet mehujäällä mukaan. Nähtyään Shelter Seekers -teoksen Lyyli kommentoi, että “Mä en tiennytkään, että tällaista taidetta on olemassa”. Tunsin onnistumisen tunnetta. Onneksi olin lahjonut lapsen mukaani, koska hän oppi jotain uutta.
Kansallismuseon seinään heijastettu teos kuvaa tämän päivän suurimpia haasteita: siirtolaisuus, epätasa-arvo, ilmastonmuutos ja luonnonmonimuotoisuuden menettäminen, kertoo Lux Helsinki -esite. Aika painavaa asiaa tungettu kahden minuutin heijastukseen. Eipä tullut mieleen nämä kaikki asiat teosta katsoessa. Tämä lieneekin valoteosten haaste. Sanomaa on joko enemmän kuin mitä julkisessa tilassa pystyy hetkessä vastaanottamaan tai sanomaa ei ole ollenkaan. Jokaisen teoksen luona on esittely, mutta niiden lukeminen ja löytäminen on hankalaa, koska ihmisiä on paljon liikkellä.
Ghiju Díaz de Léon, Kristian Ekholm, Anabel Artega Shelter Seekers.
Kolmas teos, jota ystäväni suositteli lasten kanssa kierrokselle meneville oli Ultraviolet Gallery ja siellä erityisesti Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen valonsyöjähirviö Violet. Lyyli pääsi eturiviin ja ihastui teoksen hahmoon. Kauempaa teosta olisi ollut vaikea nähdä, joten meillä kävi tuuri ajoituksen kanssa.
Maikki Pekkala ja Lari Suominen valonsyöjähirviö Violet.Lyhtypuisto
Jatkoimme vielä Lyhtypuistoon Hakasalmen huvilalle. Viime vuonna Lyhtypuisto oli Lyylin ja hänen ystäviensä suosikki. Silloin roikkuvat lyhdyt oli alempana. Tällä kertaa Lyhtypuistossa kiinnosti tutut esineet, kuten nukkekoti, joka muistutti kotonamme olevaa nukkekotia. Tässä vaiheessa reitillä alkoi olla jo tungosta.
Lyhtypuisto
Lopuksi kurkkasimme vielä Musiikkitalon kulmalta Kiasmalle ja Oodille päin. Ehkä Kansalaistorille olisi kaivannut jotain isompaa show´ta. Nyt yksittäiset teokset jäivät aika pieniksi suurella aukiolla.
Ann Veronica Janssens, Orange Sky Blue ja vasemmalla reunassa Mikko Kunnari, The End of the Digital New Age.Tim Etchells, We Wanted.
Musiikkitalon mainostaulun Marco Brianzan Moonlight oli minusta vaikuttava, mutta nelivuotiaalle se ei oikein auennut. Oikeaa kuuta katselemme usein ja mietimme missä näimme sen edellisenä päivänä.
Valohaaste Caloniuksenkadulla.
Tänä vuonna osallistuin itse Lux Helsingin Valohaasteeseen. Ohjeet valohaasteeseen löytyvät Lux Helsingin -sivulta “Valohaasteeseen voi osallistua kuka vain jakamalla Instagramissa kuvan valoteoksestaan #valohaaste-tunnisteella. Teos voi olla pieni tai suuri, ja sen voi hyvin toteuttaa jo valmiiksi kotoa löytyvistä materiaaleista. Vain mielikuvitus on rajana, kunhan teoksessa on tavalla tai toisella mukana valo. Eniten iloa teos tuottaa näkyvällä paikalla, kuten ikkunassa, pihalla tai parvekkeella.”
Lux Helsinki järjestettiin tänä kertaa Etu-Töölössä ja asumme lähellä festivaalialuetta, joten halusin tehdä oman valoteoksen. Päällystin kolme sisäpihan puoleista ikkunaa silkki- ja kreppipapperilla. Olin yllättynyt, että miten voimakkaan värin silkkipaperilla saa aikaiseksi. Valaisemiseen riittää yksi kirkas kattolamppu. Asumme ylimmässä kerroksessa, joten värialueiden piti olla selkeitä. Päädyin värisuoraan ja pystyraitoihin, koska ne erottuivat selvästi kadulle asti. Mielessä minulla oli Aarhus Kunstmuseumin katolla sijaitseva Olafur Eliassonin pyöreä käytävä Himmelrummet, jonne haluaisin joskus mennä kävelemään. Olen vain nähnyt kuvia tästä teoksesta lehdissä ja Instagramissa.
Ajattelitko vierailla viikonloppuna Linnanmäen Valokarneevalilla lasten kanssa?
Linnanmäki sulkee ovensa talveksi tämän viikonlopun jälkeen. Kausi kruunataan ilotulituksella sunnuntai-iltana kello 21.50. Sää on suosinut viime päivinä ja Linnanmäki on ollut todella suosittu vierailukohde.
Kävin Valokarnevaalin ensimmäisenä perjantaina kahden neljävuotiaan kanssa ja tuolloin laitteisiin pääsi hyvin ilman pidempiä jonotuksia. Ehdimme käydä parissa tunnissa seitsemässä laitteessa ja muutamassa useamman kerran. Tilanne oli aivan toinen nyt toisen viikon perjantaina. Tilaa oli heti puiston auettua, mutta väkeä virtasi jatkuvana virtana ja puisto täyttyä kovaa vauhtia. Auringon laskiessa kulkuväylät olivat jo tukossa. Ruokapaikat olivat tupaten täynnä ja jopa popcornia joutui jonottamaan pitkään.
Seitsemän aikoihin liikkuminen rattaiden kanssa kävi hankalaksi. Yritimme vielä mennä kiipeilytelineelle, mutta sielläkin oli niin paljon väkeä, että lähdimme pois. Sitten tulikin jo kuulutus, että lasten ilmaislaitteet suljetaan pian. Ehdimme käydä kolmessa laitteessa ennen kuin menimme kuuden tienoolla syömään. Sen jälkeen emme päässeet enää mihinkään kun jumitimme jonoissa. Lyyli totesi lähtiessämme, että ”Ei olisikaan pitänyt tulla tänään”.
Muutama vinkki
Tule paikalle julkisilla. Eilen poistuminen puistosta onnistui hyvin raitiovanulla.
Saavu puistoon heti porttien auetessa.
Ota mukaan pientä evästä, koska ruuan jonottamiseen menee todella pitkä aika.
Jos mahdollista niin älä ota rattaita puistoon. Niiden kanssa liikkuminen on hankalaa tungoksessa.
Portilla laukut tarkastetaan. Alueelle ei saa tuoda alkoholijuomia.
Suosikkilaitteeseen kannattaa rynnätä heti ensimmäisenä, koska jonot kasvavat todella nopeasti.
Lasten ilmaislaitteet ovat auki kello 20 asti.
Panorama on ollut erityisen suosittu Valokarnevaalilla. Perjantaina jonoa oli kiipeilytelineelle asti. Jos maisemia haluaa ihailla niin jonoon kannattaa mennä heti auringon laskun aikaan.
Nämä vinkit on tarkoitettu lapsiperheille. Aikuiset kestävät varmasti ruuhkaa lapsia paremmin.
Koko perheen musikaali Kadonnut prinsessa on Tiina Brännaren ja Eppu Nuotion kirjoittama klassinen satu, joka on saanut vaikutteita Grimmin veljesten kertomuksista. Musikaali sai kantaesityksensä 4.8. Teatteri Hyökyvuoressa.
Sadun lähtöasetelma on perinteinen. Paha äitipuoli (Sirkku Laurila) haluaa eroon prinsessasta ja kasvattaa näin näin omaa valtakuntaansa. Kaksi nuorta miestä Felix (Topi Lindgren) ja Filip (Jere Hartikainen) lähtevät etsimään prinsessaa. Heillä on kuusi päivää aikaa löytää prinsessa tai siskopuoli Elsa (Erika Rehmonen) kruunataan hänen tilalleen. Kello käy ja prinsessaa ei meinaa löytyä.
Musiikin teokseen on säveltänyt Milla Viljamaa. Musikaali vaatii esiintyjiltä monipuolisia taitoja. Erityisesti prinsessa Kirsikka (Mea Tikkanen) loisti upella äänellään. Musiikki oli ajoittain niin mukaansa tempaavaa, että Lyyli olisi halunnut mennä mukaan tanssimaan. Laulujen aikana lavalla saattoi tanssia joukko eläimiä tai kyläläisiä.
Paha äitipuoli (Sirkku Laurila)
Kadonnut prinsessa oli Lyylin kolmas kesäteatteriesitys tänä kesänä. Konkari jaksoi katsoa koko pari tuntisen musikaalin, vaikka näytelmä oli hiukan pitkähkö nelivuotiaalle. Väliajan jaloittelutauko tulikin tarpeeeseen. Koko perheen näytelmältä olisin kaivannut enemmän vuorovaikutusta yleisön kanssa, koska se auttaa lapsia keskittymään näytelmään. Suuren vaikutuksen Lyyliin teki lopussa prinsessan kaunis asu ja kävimme vielä ottamassa kuvan yhdessä prinsessan kanssa.
Näytelmässä on monen ikäistä näyttelijää. Oli mukava nähdä lavalla paljon nuoria ja lapsia. Esityksessä ei nähty haparointia vaan näyttelijät osasivat tarinan ja etenivät päämäärään yhdessä.
Pakkasvuoren ulkoilmanäyttämö sijaitsee vehreällä paikalla Espoonlahdessa. Matka Helsingin keskustasta kestää noin 20 minuuttia ja metrolla ja bussilla noin 50 minuuttia. Bussipysäkki sijaitsee aivan teatterin vieressä, joten paikka on helposti saavutettavissa myös ilman omaa autoa.
Esityksessä on näyttäviä tanssikohtauksia.
Suosittelen näytelmää yli neljävuotiaille, mutta pienemmätkin voivat nauttia musiikista ja tanssista.
Liput 15/20 euroa, perhelippu 60 euroa (2 lasta + 2 aikuista) Netticket.fi:stä tai varaukset info@teatterihyokyvuori.com. Paikan päällä käy vain käteinen.
Vietimme viime vuonna juhannuksen Helsingissä. Tässä meidän vinkit cityjuhannukseen.
Oittaan Angry Birds -leikkipuisto
Oittaa
Torstaina juhannusaatonaattona kävimme virittäytymässä juhannustunnelmaan Espoossa Oittaalla. Samalla juhlistimme Lyylin päiväkodin loppumista ja viiden viikon kesälomaa. Oittaalla oli jo kokko odottamassa seuraavan päivän juhlijoita, mutta muuten paikka oli lähes tyhjä. Ilma oli epävakaa, mutta tummat pilvet kiersivät onneksi paikan. Lyyli leikki Angry Birds -puistossa ja kävi pulahtamassa Bodomjärvessä.
Oittaan uimarantaJuhannussalko Seurasaaressa
Seurasaaren juhannusvalkeat
Juhannusaaton vietimme Seurasaaren juhannusvalkeilla ystävämme Kaisan kanssa. Seurasaaressa oli paljon mukavaa ohjelmaa lapsille, kuten tanssia, leikkejä ja poniratsastusta. Voit lukea juhannusaatostamme jutustani Kaupunkijuhannus
Juhannuspäiväna Allas Sea Poolilla
Juhannussauna Allas Sea Poolilla
Allas Sea Poolilla ei ole paras lastenallas Helsingissä ja hintakin sisäänpääsylle on aika arvokas verratuna kaupungin maauimaloihin. Mielestäni juhannus oli sen verran erityinen juhla, että päätimme käydä juhannussaunassa -ja uineilla Helsingin kauppatorilla.
Aamupala hotellissa
Aamiainen hotellissa
Sunnuntaina aloitimme aamun Radisson Blu Plazan hotelliaamupalalla, joka osoittautui loistavaksi. Se oli erittäin monipuolinen ja Lyylillekin löytyi monenlaista syötävää. Aluksi pöytään tuotiin mustikkashotit. Tällaiset pienet yksityiskohdat luovat hyvän tunnelman aamupalalle. Henkilökunta oli erityisen ystävällistä ja aamiaissali on avara ja kaunis. Muuten Helsingin ravintolatarjonta oli hyvin supistettu juhannuksena. Kannattaa tarkistaa ravintoloiden aukiolo etukäteen.
Linnanmäellä
Linnanmäki
Sunnuntaina juhannusviikonlopunohjelmamme huipentui Linnanmäellä vierailuun. Kävin kahdeksan kertaa Vuoristoradassa. Pitihän muutama uudempikin laite kokeilla, joten testasin Kingin ja Ukon. Lyyli kävi läpi ne perinteiset ilmaiset alle 100 cm -laitteet, mutta niiden lisäksi pääsimme nyt yhdessä myös Linnanmäen ympäri kiertävään Maisemajunaan ja Hepparadalle. Näihin laitteisiin Lyyli pääsee ilmaiseksi, mutta aikuinen tarvitsee lipun. Lyylin suosikkilaite viime vuoden tapaan oli Muksupuksu-juna, joka kiertää vesitornin ympäri. Linnanmäellä ei ollut juhannusviikonloppuna jonoja.
Kun ystäväporukan kanssa suunniteltiin tapaamista niin päätin ehdottaa Uunisaarta. Olin lukenut Uunisaaren Facebook-sivulta, että saareen on ilmainen lauttakyyti kesäkuun puoleen väliin asti. Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta kun ilmaista venekyyditystä kokeillaan.
Kävin Uunisaaressa huhtikuussa lounaalla ystäväni kanssa. Tuolloin saareen kuljettiin siltaa pitkin. Uimaranta oli lumenpeitossa ja meri vielä jäässä, mutta jo tuolloin päätin, että tänne on palattava kesällä ja kirjoitin siitä blogiinkin.
Lyyli oli toivonut jo monta päivää, että hän haluaisi mennä kylmään veteen uimaan (=meri) ja piknikkiä. Molemmat oli mahdollista totetuttaa Uunisaaressa, jossa sijaitsee Helsingin kaupungin uimaranta. Rannalla on suihkut, pukuhuoneet ja WC-tilat. Lapsille on kaksi keinua. Uimarannan kausi alkaa vasta 1.6., mutta se ei tietenkään estä rannasta nauttimasta jo nyt. Rannalle pääsee helposti rattaiden kanssa ja siitä eteenpäin myös kallioille.
Lähdimme lauantaina Kompassitorilta päivän ensimmäisellä kyydillä kello 10. Ruuhkaa ei ollut. Meitä oli kyydissä vähän yli 10 henkeä ja kolmet lasten rattaat. Veneessä on hyvin tilaa rattaille, eikä niitä tarvinnut kasata matkan ajaksi. Veneen kuljettaja auttoi rattaiden nostamisessa kyytiin.
Ravintolan kyltit toivottivat meidät tervetulleeksi saareen. Suuntasimme suoraan uimarannalle. Levitimme hiekalle piknikviltit ja skoolasimme kesälle. Lyyli vaihtoi vauhdilla mekon uimapukuun ja lähti leikkimään.
Rannalla on aurinkotuoleja, mutta niitä haluavan on syytä olla ajoissa liikkeellä sillä tuolit hupenevat nopeasti ja auringon palvojat eivät niistä luovu koko päivänä.
Uunisaaren Ugn-ravintolassa oli aamupäivästä rauhallista ja jonoa oli vasta iltapäivän puolella. Ravintolan terassi oli viihtyisän näköinen.
Vietimme pari tuntia rannalla ja sen jälkeen lähdimme kiertämään saaria. Iltapäivästä rannalla oli hyvin tilaa, mutta läheisillä kallioilla oli vierivieressä väkeä.
Linnanmäki avattiin viime viikolla ja kävimme katsomassa, mikä on muuttunut sitten viime syksyn. Tällä kertaa emme ostaneet rannekeita vaan keskityimme vain pienten lasten ilmaislaitteisiin.
Ensimmäinen yllätys oli Miniautojen katoaminen Pelihallin vierestä. Tähän laitteeseen pääsyä Lyyli odotti koko viime kesän ja Valokarnevaaleilla hän oli täpärästi ylittänyt 100 cm pituusrajan ja pääsi autoja kokeilemaan. Nyt paikalla oli tyhjä kenttä, mutta paikalle on tulossa maksullinen Pellen talo, jonka ikäraja on neljä vuotta. Kentällä olleen kyltistä päättelin, että jotain Vekkulan tapaista on luvassa.
Lokit olivat palanneet Linnanmäelle ja parveilivat ruokakioskien ympärillä.
Estradin takaa löytyivät vielä ilmaislaitteet Kuuputin, Merirosvolaiva ja Pilotti, joka oli sadesään takia pois käytöstä. Merirosvolaivassa Lyyli keinui pari kierrosta ja kävi kokeilemassa myös Kuuputtimen.
Rollen Tuvalla askarreltiin naamareita. Lyyli innostui etsimään timantteja. Askarteluun meni tovi ja samalla pitelimme sadetta tuvalla.
Lyylin suosikki Muksupuksu oli suljettu pariksi viikoksi sirkusfestivaalin takia. Esitykset ovat vesitornin sisällä ja niitä pääsee katsomaan voimassa olevalla rannekkeella tai laitelipulla. Mäen päältä löytyi tutut ilmaislaitteet Pienoiskaruselli, Rumpukaruselli ja Vankkuripyörä.
Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuussa, että Vekkula ja Kotkot-juna saivat lähteä uutuuslaitteen tieltä. Nyt tilalla on iso työmaa ja lippukassojen edusta näytti autiolta. Kotkot-juna oli mukava laite, johon alle 100 cm lapset ja aikuiset pääsivät ilmaiseksi. Laite oli tärkeä erityisesti niille lapsille, jotka eivät uskaltaneet mennä laitteisiin ilman aikuista.
Muumitalo oli saanut uuden värin pintaan talven aikana ja nimi oli muuttunut Shop Rolleksi. Hieman syrjässä ollut Angry Birds -leikkipaikka oli kadonnut.
Ennen lähtöä kotiin kävimme vielä ihailemassa maisemia Panoraamasta, vaikka ilma oli sateinen niin näimme merelle asti.
Ilmaislaitteita oli edelleen riittävästi kolmevuotiaan tarpeisiin, mutta harmillista, että karsituista laitteista peräti kaksi oli pienten lasten vekottimia.
Perjantaina kiersin messualueen ensin yksin ja sen jälkeen Lyylin kanssa. Aikaisemmista vuosista olen oppinut, että parhaiten tilaa lasten peuhupaikoissa on perjantaina kahden viimeisen tunnin ajan. Muuten perjantai poikkeaa monista muista messuista. Yleensä arkipäivisin on aamupäivästä väljää, mutta Lapsimessuilla perjantaiaamuna on jo vilkasta, kun vaunukansa saapuu ostoksille.
Matkailu puolelta messuilla on hyvin edustettuna kotimaan retkikohteita, kuten Särkänniemi, Tykkimäki, Muumimaailma ja Puuhamaa. Laivayhtiöistä Silja Line oli heti sisääntulon luona ja heidän pisteellään osallistuimme onnenpyörän pyöritykseen. Päävoittona oli alennuskuponki risteilylle eli ei maksa vaivaa, jos jono on pitkä.
Kotimaiset vaatemerkit ovat messujen vetonaula, mutta tänä vuonna en ostanut yhtään vaatetta. Vaatealue on iso ja messut ovat ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään näin monen suomalaisen vaatevalmistajan vaatteet yhdellä kertaa. Harmikseni Lyyli on niin päättäväinen omasta tyylistään, että en voi ostaa hänelle mitään vaatteita. Viime vuonna ostin Lyylille Gugguun frillamekon, jonka jouduin vaihtamaan heti seuraavana päivänä, koska Lyyli ilmoitti, ettei pidä mekosta. Parempi siis olla ostamatta ja antaa Lyylin valita omat vaatteensa. Lyylillä on prinsessatyyli ja suomalaiset vaatemerkit ovat siihen makuun liian yksinkertaisia. Messupäivänä Lyyli oli pukeutunut ranskalaisen Billieblushin mekkoon.
Lyyli kävi messuilla kokeilemassa Hop Lopin osastolla isoa liukumäkeä, Jovin osastolla viihdyimme pitkään muovailuvahan ja kivien maalauksen parissa. Jovin osastolta ostimme myös kotiin viemiseksi muovailuvahaa. Jam kids muskarin osastolla kokeilimme soittimia parin kappaleen verran ja pisimmän ajan vietimme viime vuoden tapaan Pajulahden urheiluopiston peuhapaikassa.
Bredenin osastolla oli hauska Instagram-haaste, jos kuvaat itsesi tai lapsesi heidän pipo päässä niin saat pipon itsellesi. Breden on virolainen lastenvaatemerkki. Heidän vaatteensa suunnitellaan ja ommellaan Virossa. Bredenillä on puuvillavaatteiden lisäksi mallistossa myös merinovillaisia bodyja ja haalareita.
Lopuksi ostimme vielä kotiinviemiseksi kiiltosilmä Ryhmä Haun Rollen. Osasto on virolainen, joten jos luottokortissasi on maarajoituksia niin kortti ei kelpaa. Näin kävi meille yhden kortin kanssa.
Kolmevuotiaan kanssa kannattaa messuilla suunnata Hop Lopin, Super Parkin ja Pajulahden urheiluopiston osasastoille. Hop Lopin vieressä on myös maksullinen pieni huvipuisto alue. Lyylin mielestä kivoja olivat myös onnenpyörät, joita löytyi Särkänniemimen, Silja Linen ja Myllärin osastoilta.