Porvoo ja m/s J.L. Runeberg

porvoo_runeberg

Eräänä heinäkuisena perjantai iltana saimme ystäväni kanssa idean, että lähtisimme seuraavana aamuna Porvooseen. Meille oli suositeltu laivamatkaa Helsingistä Porvooseen ja paluuta bussilla. Katsoessani m/s J.L. Runebergin sivuja, minulle selvisi, että varaus laivalle olisi pitänyt tehdä etukäteen. Olimme myös hiukan epävarmoja, että jaksammeko herätä aamulla aikaisin ja lähteä heti reippaasti kohti Kauppatoria. Niinpä päätimme tehdä päin vastoin eli mennä Porvooseen bussilla ja palata laivalla, koska ilma oli hieno.

porvoo_katu

Saavuimme Porvooseen kello 12 ja meillä oli noin neljä tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Tämä oli ystäväni ja tyttäreni ensimmäinen kerta Porvoossa, minulle toinen samana vuonna. Päätimme aluksi katsoa vähän vanhaa kaupunkia, maistella makeisia Brunbergilla, ihastella tavaroita Lelukauppa Riimikossa ja ostaa pakolliset tuliaiset matkamuistomyymälässä. Sitten kävimme satamassa varmistamassa, että laivalla on tilaa paluumatkalle.

porvoo_kirkko

Lounaan söimme Zum Beispiel -ravintolassa. Annokset olivat todella herkullisen näköiset ja makuiset. Lyyli nukkui päiväunet meidän syödessä. Rattaat mahtuivat hyvin pöydän viereen, vaikka ravintola oli muuten täynnä. Seuraavaksi menimme katsomaan Porvoon tuomiokirkkoa. Minä jäin rattaiden kanssa portin pieleen puun alle, koska mukulakivillä rattaiden työtäminen oli työlästä. Ystäväni halusi kiertää kirkon ympäri. Sisälle emme päässeet. Otin muutaman kuvan järjestelmäkamerallani ja pian huomasin, että vierelleni oli tullut aasialainen turisti ja toinenkin ottamaan kuvaa. Jos olisin osannut, olsin kertonut, ettei valitsemani kohta ollut erityisen hyvä kuvauspaikka vaan olin siinä pisteessä vain rattaiden takia. porvoo_torttu

Lyyli söi laivassa lasten annoksen lohikeittoa. Ruoka maistui hänelle erinomaisesti. Aikuiset testasivat Runebergin tortut, jotka olivat herkulliset. Laivamatka Porvoosta Helsinkiin kesti 3,5 h. Se oli aika pitkä aika pienelle olla laivassa. Monet matkustajista olivat kesäisenä lauantai-iltana juhlatuulella, joten äänekkäitä miehiä ja naisia oli kannella useampia.

porvoo_lyyli

Vinkit

  • Laivalle on hyvä ottaa matkaan kaikenlaista vaatetta. Vaikka ilma Porvossa oli lämmin, niin kaivoimme laivalla aika nopeasti gore-tex asut päällemme. Laivassa on toki sisätilat, mutta ne käyvät nopeasti ahtaaksi pienen viipeltäjän kanssa.
  • Kannattaa enemmin mennä Porvooseen laivalla ja palata bussilla. Laivamatka on hieno kokemus, mutta menomatkalla on varmasti vähemmän juhlahumua ja lähtöajan Porvoosta voi päättää itse. Busseja kulkee todella usein.
  • Suosittelen parempaa suunnittelua. Meillä meni turhaan aikaa hukkaan, kun kävimme kyselemässä paikkoja laivalta. Tai jos lähtee ex tempore-retkelle niin ei valitse kulkuvälineitä, jotka kulkevat vain kerran päivässä.porvoo_maisema

Yh-äidinpäivä

aitienpaiva1

Kolmantena äitienpäivänäni 14.5. en edelleenkään herännyt siihen, että tyttäreni olisi tuonut minulle kahvit ja kakut sänkyyn. Sen sijaan heräsin ystäväni 10- ja 7-vuotiaiden lasten kokkailuun ennen seitsemää, koska nukuimme keittiön viereisessä huoneessa. Tyypit olivat niin innoissaan äitienpäiväletuistaan, että lauloivat paistamisen lomassa muun muassa Piippolan vaarilla oli talo ja I’m a Barbie girl in a Barbie world (miten ne edes tietävät sen kappaleen).

Lyyli ei onnekseni herännyt vauhdikkaaseen kokkailuun naapurihuoneessa, vaan sain aamusta vähän omaa aikaa ja aloin lukemaan kirjamessujen ale-laarista nappaamani Vuoden mutsi 2 -kirjaa. Kirjan takakannessa puhekupla lupaa ”Neljä vuotta kun jaksaa, niin onnellisuus palautuu samalle tasolle, jolla se oli ennen lapsen syntymää”. Puhekuplassa ei tietenkään kerrota, että koskeeko tämä myös yksinhuoltajia ja mietin, että olinko edes ennen lapseni syntymää onnellisempi?

aitienpaiva3
Westersin pihalla on taitelija Jan Anderssonin Teema-muki.

Meille on tullut perinteeksi matkata äitienpäivänä maalle Kemiönsaareessa sijaitsevaan Kiilan kylään ja nauttia Westersin puutarhan ravintolassa äitienpäivän lounas. Paikka on minulle monella tavalla tuttu ja Lyylin ristiäisetkin vietettiin siellä. Minulla ei ole sukua saarella, mutta meillä oli ystäväni kanssa kesämökki viisi vuotta Kiilan kylässä. Tuolloin ihastuin paikkaan ja solmin uusia ystävyyssuhteita. Nyt paikka tuntuu toiselta kodilta.

Lapsen myötä mökkeily tuntuu liian rajoittavalta. Kaupungissa on niin paljon helpompaa pienen lapsen kanssa, kun kaikki palvelut ovat lähellä. Vierailemme kuitenkin säännöllisesti saarella.

Sain kyllä tänä vuonna ne äitienpäiväkahvit Lyylin päiväkodissa, mutta Lyylin etukäteen mainostama kukka jäi saamatta, koska päiväkodin ikkunalaudalla sijaineet äitienpäiväkukat oli joku taaperoista käynyt vetämässä lattialle ja paikalla oli vain multakasa.

aitienpaiva2

Skoolasimme äitiydelle ystäväni ja doulani Tuijan kanssa. Hän oli paikalla kun minusta tuli äiti ja tämä matka yhdessä Lyylin kanssa alkoi. Siksi on ollut hienoa juhlistaa hänen kanssaan jo kolmena vuonna äitienpäivää. Äitienpäivä lounaan jälkeen Tuija meni maalaamaan taloansa ja me menimme tervehtimään kylän tämän hetken menestyneintä urheilijaa Muiston Prinssiä.

aitienpaiva4

aitienpaiva6

Vinkit

  • Kiilan kylä sijaitsee Kemiönsaaren pohjoisosassa. Perille pääsee autolla ja pyörällä. Kemiön keskustasta matkaa on noin 14 km.
  • Westers on kesäkahvila ja tilausravintola. Westersin puutarha on viherpeukalon unelmakohde ja lapset nauttivat puutarhassa juoksentelusta.
  • Westersin marenkikakku on taivaallisen hyvää.

 

aitienpaiva5
Lyyli Westersin kaupassa.

Pääsiäinen Luostarinmäellä

paasiainen_turku_2

Kummityttöni toiveesta matkasimme viettämään pääsiäistä Turkuun ystäväperheen luo. Lähtöä varjostivat sairastumiset ja vielä torstai-iltana arvoimme, olemmeko lähdössä. Matkaan onneksi päästiin, koska pöpöt olivat kaikonneet perjantaihin mennessä.

VR:n kampanjat ovat ilmeisesti tehonneet lapsiperheisiin, koska juna oli täpötäynnä lastenrattaita. Omani laitoin kasaan ja hattuhyllylle. Juna oli loppuunmyyty ja mukana oli paljon myös matkustajia ilman paikkalippua.

Perjantain vietimme rennosti kotioloissa. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen valmistimme pääsiäispashan. Haasteena näissä kerran vuodessa valmistettavissa ruuissa on se, että seuraavalla kerralla ei enää muista, että millä reseptillä ja miten homma viimeksi meni. Yllätyksenä tuli muun muassa se, että massa kuumennettiin. Lauantaina söimme pääsiäispashan noin 12 tunnin jälkeen valmistuksesta. Jälkiruoka oli monille uusi tuttavuus, mutta epäilyt siitä, että lapset eivät sitä söisi osoittautui täysin vääräksi. Rusinat sekä mantelirouheen jätimme pois. Ohje alempana.

paasiainen_pasha

Sunnuntaille oli ohjelmassa aikamatka pääsiäisperinteisiin Luostarimäen käsityöläismuseossa. Menimme ensin Muurarin taloon, jossa oli esillä ortodoksinen pääsiäinen. Pääsiäisen teepöydässä näimme tutun pashan. Opas kertoi meille, että pashaan laitettiin kaikki ne aineet, joita ortodoksisessa pääsiäistä edeltävässä paastossa vältetään. Maito säilyi paremmin rahkan muodossa, joten sen takia kehittyi rahkainen pasha.

paasiainen_turku_3

Seuraavaksi osallistuimme munanvierityskilpailuun. Lapset saivat kukin kolme munaa ja pisimmälle munan vierittänyt oli voittaja. Tällä kertaa voiton vei Hilma. Oppaat kertoivat, että muinoin oli kisattu oikeilla munilla, mutta nyt käytössä oli puiset munat. Länsisuomalainen pääsiäinen oli laitettu esille Merimiehen taloon, mutta se oli paljon vaatimattomampi kuin itäsuomalainen. Keishaa kiinnostivat kangaspuut, koska hän on ollut äitinsä mukana kutomassa kangasta. Tyttöjä kiinnosti myös rukki, koska se on tuttu Prinsessa Ruususesta.

paasiainen_turku_muna

 

paasiainen_turku1

Kävimme vielä ihailemassa myös pääsiäismunamaalauksen tyylejä. Välipalan nautimme museon Kisällin kahvilassa. Pienen ulkoilun jälkeen maistui pulla ja munkki kauniissa ympäristössä. Kahvilamiljöö itsessään on elämys.

paasiainen_turku_5

Pasha lasten makuun

  • 100 g voita
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 muna
  • 500 g maitorahkaa
  • 
2 dl kuohukermaa
  • 3 rkl sitruunamehua
  • 
2 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa muna vaahtoon. Lisää maitorahka ja kerma. Kaada seos kattilaan. Kuumenna kunnes seos on löysää.
Kaada rahkaseos sideharsolla vuorattuun muottiin.
Laita muotin alle sopiva astia, johon tiivistyvästä pashasta valuu hera.
Valuta viileässä seuraavaan päivään. Tämä määrä riitti jälkiruuaksi kolmelle lapselle ja kolmelle aikuiselle.

Vauhdin hurmaa koiravaljakkoajelulla

lappi_husky_blogi

Lapin reissumme ehdoton kohokohta oli siperianhuskyvaljakkoajelu heti ensimmäisenä lomapäivänä. Olimme saapuneet edellisenä yönä Leville ja heräsimme aurinkoiseen sunnuntaipäivään. Lähtö retkelle tapahtui puolenpäivän aikoihin Levin matkailutoimiston edestä.

Saavuttuamme Levin huskypuistoon, meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toiset menivät ajelulle ja me menimme tutustumaan koirapuistoon. Opas kertoi työskentelystä koirien kanssa. Tämä oli Lyylin mielestä pitkästyttävää, mutta onneksi mukana oli myös pieni Pami-koira, jota lapset saivat silittää.

blogi_lappi_koirat_blogi

Pian oli meidän vuoro lähteä ajelulle. Istuimme rekeen peräkanaa Lyylin kanssa. Päällemme laitettiin viltti ja tuulta pitävä kangas. Koirat haukkuivat innokkaasti odottaessaan lähtöä. Huskypuiston omistaja ja meidän rekemme ohjastaja Reijo Jääskeläinen tarkisti viimeiset säädöt ennen kuin lähdimme matkaan.

lappi_huskyblogi

Olin nähnyt paljon kuvia koiravaljakoista, mutta en ollut tajunnut kuinka lujaa reki kulkee, kun vetämässä on 11 koiraa.  Lyyli toisteli reestä lähtevää ääntä:  pam pam pam kun reki hyppi lumisella polulla. Olimme ostaneet kahdesta reittivaihtoehdosta pidemmän eli 4 km ajelun. Matka meni todella nopeasti ja tuntui siltä, että olisimme voineet helposti nauttia vielä toisen samanlaisen reissun heti perään.

Ajelun jälkeen menimme tutustumaan elokuvaporo Taikoon. Huskypuiston kouluttaja Johanna Rasinaho näytti meille miten Taiko antaa pusun, jos hänelle antaa piparkakun omilta huuliltaan.

lappi_husky2blogi

Loppu loman Lyyli pyysi päästä uudelleen valjakkoajelulle. Seuraavalla Lapin reissulla kokeilemme tätä varmasti uudelleen.

Vinkit:

  • Ajelu sopii hyvin koko perheelle. Ajelu on ikimuistoinen niin lapselle kuin aikuisellekin.
  • Kahden tunnin retki Huskypuistoon sopii hyvin perheen pienimmille.
  • Erityisvarusteita ei tarvitse. Puistosta saatavat peitot pitävät lämmön ajelulla.

Päiväretki Fiskarsiin

 

 

fiskars_springmarket_joki2Vietimme viime viikon Levillä Lyylin kanssa, mutta Lapin blogipostaus saa vielä odottaa. Nyt kerron pienen pätkän lauantairetkestämme Fiskarsin maalismarkkinoille. Olin innoissani mahdollisuudesta käydä Fiskarsissa, koska viime kerrasta oli kulunut jo 10 vuotta. Helsingistä olisi jopa ollut bussikuljetus markkinoille, mutta tällä kertaa saimme autokyydin.

fiskars_springmarket

Matkaseurana meillä oli ystäväni Juha ja Gunilla. Joenvartta kävellessämme jaoimme kokemuksiamme ja muistojamme Fiskarsista. Meille jokaiselle paikalla oli erityinen merkitys. Minulle tulee aina Fiskarsissa nostalginen olo, koska opiskellessani valokuvausta Karjaalla 90-luvun lopulla, kävimme usein Fiskarsissa kotibileissä. Paikka muistuttaa minua myös mummostani, joka syntyi Pohjan kunnassa, vaikka elikin suurimman osan elämästään Hyvinkäällä. Hänen äitinsä oli piika ja mietin, minkälaisessa talossa hän mahdollisesti oli töissä 100 vuotta sitten, kun mummoni syntyi. Noina aikoina mummoni äiti eli yksinhuoltaja, aikana jolloin avioton lapsi oli häpeä.

fiskars_springmarket_kello

Kahvipaussin pidimme Laundry-kahvilassa, jonka terassilla tarkeni jo istuskelemaan. Samaan aikaan Lyyli haaveili vastarannan liukumäestä ja hyppeli kuralätäköissä. Jatkoimme kahvilalta matkaa markkinoille, jossa nautimme englantilaisen Pie Witchin sipulijuustopiirakan ja amerikkalaisen Jenky’s Cafen blondies-leivonnaisen. Ruuat olivat niin herkullisia, että ne katosivat ennen kuin ehdin ne kuvata. Lyyli nukahti markkinoilla rattaisiin ja käväisimme vielä Juhan ja Gunillan kanssa tutustumassa Kuura Ciderin toukokuussa avattavaan myymälään ja samalla Petri Halmetoja esitteli meille uudet siiderintuotantotilansa.

fiskars_springmarket_joki

Vinkkejä

  • Tällä kertaa emme ehtineet testata paikallista leikkipuistoa, joka sijaitsee torin kupeessa, mutta kuvista päätellen paikka näyttää upealta.
  • Kesällä Fiskarssiin voi mennä vaikka piknikille.
  • Välimatkat Fiskarsissa ovat lyhyitä, joten liikkuminen paikasta toiseen on helppoa.

Taikatalvi

Lyylistä on tullut muumifani ja sen takia matkustimme talvilomamatkalle Muumimaailmaan. Lähdimme matkaan aamun ensimmäisellä Onnibussilla. Perillä meitä oli vastassa ystäväni Päivi ja hänen viisivuotias tyttärensä Hilma.

Ehdimme puolen päivän aikaan Muumimaailmaan ja silloin vuorossa oli Niiskuneidin jäätanssin Mörön jäällä.  Ensimmäiset muumihalaukset saatiin heti ohjelman päätyttyä Niiskuneidiltä. Seuraavaksi suuntasimme Muumitaloon, jonka portailla Muumipappa otti meidät vastaan. Hilma oli askarrellut muumeille tuliaiset ja Muumitalon kuistilla Hilma antoi piirroksensa Muumipapalle. Seuraavaksi tutustuimme Muumitaloon. Katselimme Muumipapan kaukoputkella ja Lyyli kokeili Muumipapan kirjoituskonetta. Talossa oli vain muutamia vieraita, joten meillä oli mahdollisuus tutustua rauhassa kaikkiin kerroksiin.

Sillä välin kun olimme kierrelleet talossa, oli Muumimamma tullut alakertaan. Tytöt halasivat pitkään muumimamman kanssa. Jäimme odottamaan seuraavaa ohjelmaa eli Muumimamman hillopurkkipujottelua, mutta joku olikin varastanut Muumimamman hillopurkit, joten pujottelu peruuntui kun alettiin etsimään kadonneita hillopurkkeja ja selvittämään varasta. Lapset osallistuivat innokkaasti purkkien etsimiseen Poliisin kanssa ja lopulta selvisi, että Haisuli oli vienyt purkit.

Sitten olikin lounaan aika ja menimme Muumimamman buffetiin syömään. Positiivinen yllätys oli se, että pienet lapset syövät todella edullisesti buffetissa. Ravintolan vieressä on Nipsun kauppa, josta kävimme ostamassa matkamuistoksi Muumimamma pehmolelun.

muumimaailma_7

Ravintolalta jatkoimme matkaa teatterille, jossa saimme nauttia Jäärouvan esityksestä.  Tämän jälkeen oli vuorossa päivän vauhdikkain ohjelma nimittäin mäenlasku. Kanssamme mäessä laskivat Nipsu, Nuuskamuikkunen ja Reippailija Hemuli. Parin laskun jälkeen uskaltauduimme kysymään Muumimammaa mäenlaskuun. Muumimamma empi hetken, mutta lähti kuitenkin mäkeen yhdessä käsikädessä Lyylin kanssa. Mäessä Lyyli sai reippaan etumatkan Muumimammaan ja oli alhaalla ensimmäisenä, mutta Mamma taisi tehdä pidemmän laskun. Mäkeen ei ollut pitkää jonoa, joten pääsin itsekin kokeilemaan vauhdin hurmaa liukurilla.

Lopuksi osallistuimme vielä Reippailija Hemulin retki-leikkiin ja Lyyli halusi kokeilla Mörön jäällä ensimmäistä kertaa elämässään luistimia.

Päivä Muumimaailmassa oli leppoisa. Jonoa ei ollut ja muumien kanssa pystyi viettämään aikaa. Ohjelmaa oli sopivasti neljän tunnin vierailuun ja olisimme viihtyneet pidempäänkin. Matka saarelle oli kaunis ja tunnelma Muumimaailmassa oli talvinen. Kiitos tulemme uudestaan kesällä.

Vinkkejä

  • Helsingistä pääsee perille asti Naantaliin Onnibussilla. Matka kestää 2 t 35 min.
  • Onnibussissa kaiken ikäiset lapset tarvitsevat oman lipun. Onnibussi ei anna alennuksia lapsille, opiskelijoille tai eläkeläisille.
  • Voit ottaa mukaan myös omat eväät ja paistaa makkaraa grillissä.
  • Ulkoillessa voi tulla kylmä. Ota tarpeeksi lämpimiä vaatteita.
  • Muumimaailman nettisivuilta löytyy hyvin tietoa ohjelmasta mm. ruokalistat ja kartta

 

Rautalampi

Matkustimme tyttäreni kanssa pikavisiitille ystäväni luokse Rautalammille syyskuun puolessa välissä. Lähdimme matkaan torstaina iltajunalla seitsemän jälkeen ja edessä oli noin neljän tunnin junamatka Suonenjoelle, josta on vielä puolen tunnin automatka Rautalammille. Yritän yleensä lähteä matkaan aamusta tai viimeistään iltapäivästä, koska väsyneen lapsen kanssa matkustaminen on raskaampaa. Olen myös huomannut, että matkustamiseen liittyy sen verran jännitystä, että nukkuminen onnistuu harvoin junassa, vaikka nukkumaanmenoaika olisi mennyt jo aikoja sitten. Tällä kertaa matka sujui hyvin. Lyyli oli ainoa lapsi leikkivaunussa ja muitakin matkustajia oli vain muutama.

Aamulla herättyämme söimme aamupalaksi emännän kokkailemia ruokia, joista suuren vaikutuksen minuun teki kvinoapuolukkavispipuuro. Syötyämme suuntasimme kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Olin nähnyt Instagramissa kuvan Kalajavuorelta ja halusin lähteä katsomaan maisemia vuoren päältä.

rautalampi2

Reitti alkoi Kalajan parkkipaikalta, josta on 900 m kävelymatka laavulle. Matkan voi taittaa rattaiden kanssa. Polku on toki helppokulkuinen, mutta juurakoissa kaupunkiolosuhteisiin suunnitellut Teutonia Cosmo –rattaat jäivät useamman kerran jumiin.

Jätimme rattaat laavulle ja laitoin Lyylin Manduca-kantoreppuun, jota olimme viimeksi käyttäneet vuotta aikaisemmin Rodoksella. Painoa Lyylille oli vuodessa tullut vain kaksi kiloa lisää, joten kantaminen selässä onnistui vielä hyvin.

Lähdimme kiertämään reittiä suositellun kiertosuunnan mukaan. Alkumatkasta maasto on tasaista ja helppokulkuista. Nousukaan ei ole kovin vaativa, ainakaan kuivalla ilmalla. Minulla oli jalassa vain tennarit. Niilläkin selvisi, mutta toki nilkkaa tukevat kengät olisivat olleet paremmat, kun selässäkin on lisäpainoa. Jonkinlainen tekninen alusvaatekin voisi olla hyvä, koska hikihän siinä tulee kun lasta selässä kantaa.

Kiipeäminen mäen päälle kannattaa, sillä maisemat ovat upeat. Otimme muutamat valokuvat ja ihailimme maisemaa. Jyrkkä pudotus huimasi, vaikka en kärsi korkeapaikan kammosta. Onneksi Lyyli nukkui selkärepussa, koska vuoren laella en uskaltaisi antaa taaperon liikkua yksin. Ystäväni metsätieteilijä Heidi kertoi, että paikka on tunnettu isoista haapapuista. Ruskakin alkoi jo vähän värittää maisemaa, mutta Heidi epäili sen olevan viime kesänä puita vaivannutta tautia, joka kellastaa koivunlehdet ennenaikaisesti.

Toiselta näköalapaikalta näimme Etelä-Konneveden. Tämä maisema muistutti kansallisromanttista postikorttimaisemaa. Sitten alkoi alaspäin meno. Matkantekoa on helpotettu köysillä ja reitti kiertää ne jyrkimmät kohdat. Alaspäin meno oli ehkä jopa helpompaa kuin olin kuvitellut.

Loppumatkasta Heidi otti etumatkaa ja meni edeltä tekemään tulet laavulle. Reitti on koko matkalta merkitty keltaisin palloin, joten vaaraa eksymisestä ei ole. Aivan loppumatkasta kohtasimme toiset retkeläiset, jotka olivat valinneet käänteisen kiertosuunnan. Laavulla paistoimme makkarat. Meille aikuisille oli paikallista hirvimakkaraa ja Lyylille nakkeja. Juomana oli kotitekoista puolukkamehua ja pikakahvia. Laavulta parkkipaikalle päädyimme kantamaan Lyylin repussa ja työntämään rattaat perille tyhjinä.

rautalampi1

Valokuvat: Rosa Särkkä ja Heidi Hintikka

Näille tavaroille olisi ollut tällä kertaa käyttöä

  • tekninen alusvaate
  • paremmat kengät (kenkien takia ei kierrosta kannata jättää väliin)
  • laavulla olisi voinut olla mukana lämmintä vaatetta