Kotimaan matkat – Sivu 5

Vauhdin hurmaa koiravaljakkoajelulla

lappi_husky_blogi

Lapin reissumme ehdoton kohokohta oli siperianhuskyvaljakkoajelu heti ensimmäisenä lomapäivänä. Olimme saapuneet edellisenä yönä Leville ja heräsimme aurinkoiseen sunnuntaipäivään. Lähtö retkelle tapahtui puolenpäivän aikoihin Levin matkailutoimiston edestä.

Saavuttuamme Levin huskypuistoon, meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toiset menivät ajelulle ja me menimme tutustumaan koirapuistoon. Opas kertoi työskentelystä koirien kanssa. Tämä oli Lyylin mielestä pitkästyttävää, mutta onneksi mukana oli myös pieni Pami-koira, jota lapset saivat silittää.

blogi_lappi_koirat_blogi

Pian oli meidän vuoro lähteä ajelulle. Istuimme rekeen peräkanaa Lyylin kanssa. Päällemme laitettiin viltti ja tuulta pitävä kangas. Koirat haukkuivat innokkaasti odottaessaan lähtöä. Huskypuiston omistaja ja meidän rekemme ohjastaja Reijo Jääskeläinen tarkisti viimeiset säädöt ennen kuin lähdimme matkaan.

lappi_huskyblogi

Olin nähnyt paljon kuvia koiravaljakoista, mutta en ollut tajunnut kuinka lujaa reki kulkee, kun vetämässä on 11 koiraa. Lyyli toisteli reestä lähtevää ääntä: pam pam pam kun reki hyppi lumisella polulla. Olimme ostaneet kahdesta reittivaihtoehdosta pidemmän eli 4 km ajelun. Matka meni todella nopeasti ja tuntui siltä, että olisimme voineet helposti nauttia vielä toisen samanlaisen reissun heti perään.

Ajelun jälkeen menimme tutustumaan elokuvaporo Taikoon. Huskypuiston kouluttaja Johanna Rasinaho näytti meille miten Taiko antaa pusun, jos hänelle antaa piparkakun omilta huuliltaan.

lappi_husky2blogi

Loppu loman Lyyli pyysi päästä uudelleen valjakkoajelulle. Seuraavalla Lapin reissulla kokeilemme tätä varmasti uudelleen.

Vinkit:

Ajelu sopii hyvin koko perheelle. Ajelu on ikimuistoinen niin lapselle kuin aikuisellekin.
Kahden tunnin retki Huskypuistoon sopii hyvin perheen pienimmille.
Erityisvarusteita ei tarvitse. Puistosta saatavat peitot pitävät lämmön ajelulla.

Päiväretki Fiskarsiin

fiskars_springmarket_joki2 Vietimme viime viikon Levillä Lyylin kanssa, mutta Lapin blogipostaus saa vielä odottaa. Nyt kerron pienen pätkän lauantairetkestämme Fiskarsin maalismarkkinoille. Olin innoissani mahdollisuudesta käydä Fiskarsissa, koska viime kerrasta oli kulunut jo 10 vuotta. Helsingistä olisi jopa ollut bussikuljetus markkinoille, mutta tällä kertaa saimme autokyydin.

fiskars_springmarket

Matkaseurana meillä oli ystäväni Juha ja Gunilla. Joenvartta kävellessämme jaoimme kokemuksiamme ja muistojamme Fiskarsista. Meille jokaiselle paikalla oli erityinen merkitys. Minulle tulee aina Fiskarsissa nostalginen olo, koska opiskellessani valokuvausta Karjaalla 90-luvun lopulla, kävimme usein Fiskarsissa kotibileissä. Paikka muistuttaa minua myös mummostani, joka syntyi Pohjan kunnassa, vaikka elikin suurimman osan elämästään Hyvinkäällä. Hänen äitinsä oli piika ja mietin, minkälaisessa talossa hän mahdollisesti oli töissä 100 vuotta sitten, kun mummoni syntyi. Noina aikoina mummoni äiti eli yksinhuoltaja, aikana jolloin avioton lapsi oli häpeä.

fiskars_springmarket_kello

Kahvipaussin pidimme Laundry-kahvilassa, jonka terassilla tarkeni jo istuskelemaan. Samaan aikaan Lyyli haaveili vastarannan liukumäestä ja hyppeli kuralätäköissä. Jatkoimme kahvilalta matkaa markkinoille, jossa nautimme englantilaisen Pie Witchin sipulijuustopiirakan ja amerikkalaisen Jenky’s Cafen blondies-leivonnaisen. Ruuat olivat niin herkullisia, että ne katosivat ennen kuin ehdin ne kuvata. Lyyli nukahti markkinoilla rattaisiin ja käväisimme vielä Juhan ja Gunillan kanssa tutustumassa Kuura Ciderin toukokuussa avattavaan myymälään ja samalla Petri Halmetoja esitteli meille uudet siiderintuotantotilansa.

fiskars_springmarket_joki

Vinkkejä

Tällä kertaa emme ehtineet testata paikallista leikkipuistoa, joka sijaitsee torin kupeessa, mutta kuvista päätellen paikka näyttää upealta.
Kesällä Fiskarssiin voi mennä vaikka piknikille.
Välimatkat Fiskarsissa ovat lyhyitä, joten liikkuminen paikasta toiseen on helppoa.

Taikatalvi

Lyylistä on tullut muumifani ja sen takia matkustimme talvilomamatkalle Muumimaailmaan. Lähdimme matkaan aamun ensimmäisellä Onnibussilla. Perillä meitä oli vastassa ystäväni Päivi ja hänen viisivuotias tyttärensä Hilma.

Ehdimme puolen päivän aikaan Muumimaailmaan ja silloin vuorossa oli Niiskuneidin jäätanssin Mörön jäällä. Ensimmäiset muumihalaukset saatiin heti ohjelman päätyttyä Niiskuneidiltä. Seuraavaksi suuntasimme Muumitaloon, jonka portailla Muumipappa otti meidät vastaan. Hilma oli askarrellut muumeille tuliaiset ja Muumitalon kuistilla Hilma antoi piirroksensa Muumipapalle. Seuraavaksi tutustuimme Muumitaloon. Katselimme Muumipapan kaukoputkella ja Lyyli kokeili Muumipapan kirjoituskonetta. Talossa oli vain muutamia vieraita, joten meillä oli mahdollisuus tutustua rauhassa kaikkiin kerroksiin.

Sillä välin kun olimme kierrelleet talossa, oli Muumimamma tullut alakertaan. Tytöt halasivat pitkään muumimamman kanssa. Jäimme odottamaan seuraavaa ohjelmaa eli Muumimamman hillopurkkipujottelua, mutta joku olikin varastanut Muumimamman hillopurkit, joten pujottelu peruuntui kun alettiin etsimään kadonneita hillopurkkeja ja selvittämään varasta. Lapset osallistuivat innokkaasti purkkien etsimiseen Poliisin kanssa ja lopulta selvisi, että Haisuli oli vienyt purkit.

Sitten olikin lounaan aika ja menimme Muumimamman buffetiin syömään. Positiivinen yllätys oli se, että pienet lapset syövät todella edullisesti buffetissa. Ravintolan vieressä on Nipsun kauppa, josta kävimme ostamassa matkamuistoksi Muumimamma pehmolelun.

Ravintolalta jatkoimme matkaa teatterille, jossa saimme nauttia Jäärouvan esityksestä. Tämän jälkeen oli vuorossa päivän vauhdikkain ohjelma nimittäin mäenlasku. Kanssamme mäessä laskivat Nipsu, Nuuskamuikkunen ja Reippailija Hemuli. Parin laskun jälkeen uskaltauduimme kysymään Muumimammaa mäenlaskuun. Muumimamma empi hetken, mutta lähti kuitenkin mäkeen yhdessä käsikädessä Lyylin kanssa. Mäessä Lyyli sai reippaan etumatkan Muumimammaan ja oli alhaalla ensimmäisenä, mutta Mamma taisi tehdä pidemmän laskun. Mäkeen ei ollut pitkää jonoa, joten pääsin itsekin kokeilemaan vauhdin hurmaa liukurilla.

Lopuksi osallistuimme vielä Reippailija Hemulin retki-leikkiin ja Lyyli halusi kokeilla Mörön jäällä ensimmäistä kertaa elämässään luistimia.

Päivä Muumimaailmassa oli leppoisa. Jonoa ei ollut ja muumien kanssa pystyi viettämään aikaa. Ohjelmaa oli sopivasti neljän tunnin vierailuun ja olisimme viihtyneet pidempäänkin. Matka saarelle oli kaunis ja tunnelma Muumimaailmassa oli talvinen. Kiitos tulemme uudestaan kesällä.

Vinkkejä

Helsingistä pääsee perille asti Naantaliin Onnibussilla. Matka kestää 2 t 35 min.
Onnibussissa kaiken ikäiset lapset tarvitsevat oman lipun. Onnibussi ei anna alennuksia lapsille, opiskelijoille tai eläkeläisille.
Voit ottaa mukaan myös omat eväät ja paistaa makkaraa grillissä.
Ulkoillessa voi tulla kylmä. Ota tarpeeksi lämpimiä vaatteita.
Muumimaailman nettisivuilta löytyy hyvin tietoa ohjelmasta mm. ruokalistat ja kartta

Rautalampi

Matkustimme tyttäreni kanssa pikavisiitille ystäväni luokse Rautalammille syyskuun puolessa välissä. Lähdimme matkaan torstaina iltajunalla seitsemän jälkeen ja edessä oli noin neljän tunnin junamatka Suonenjoelle, josta on vielä puolen tunnin automatka Rautalammille. Yritän yleensä lähteä matkaan aamusta tai viimeistään iltapäivästä, koska väsyneen lapsen kanssa matkustaminen on raskaampaa. Olen myös huomannut, että matkustamiseen liittyy sen verran jännitystä, että nukkuminen onnistuu harvoin junassa, vaikka nukkumaanmenoaika olisi mennyt jo aikoja sitten. Tällä kertaa matka sujui hyvin. Lyyli oli ainoa lapsi leikkivaunussa ja muitakin matkustajia oli vain muutama.

Aamulla herättyämme söimme aamupalaksi emännän kokkailemia ruokia, joista suuren vaikutuksen minuun teki kvinoapuolukkavispipuuro. Syötyämme suuntasimme kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Olin nähnyt Instagramissa kuvan Kalajavuorelta ja halusin lähteä katsomaan maisemia vuoren päältä.

Reitti alkoi Kalajan parkkipaikalta, josta on 900 m kävelymatka laavulle. Matkan voi taittaa rattaiden kanssa. Polku on toki helppokulkuinen, mutta juurakoissa kaupunkiolosuhteisiin suunnitellut Teutonia Cosmo –rattaat jäivät useamman kerran jumiin.

Jätimme rattaat laavulle ja laitoin Lyylin Manduca-kantoreppuun, jota olimme viimeksi käyttäneet vuotta aikaisemmin Rodoksella. Painoa Lyylille oli vuodessa tullut vain kaksi kiloa lisää, joten kantaminen selässä onnistui vielä hyvin.

Lähdimme kiertämään reittiä suositellun kiertosuunnan mukaan. Alkumatkasta maasto on tasaista ja helppokulkuista. Nousukaan ei ole kovin vaativa, ainakaan kuivalla ilmalla. Minulla oli jalassa vain tennarit. Niilläkin selvisi, mutta toki nilkkaa tukevat kengät olisivat olleet paremmat, kun selässäkin on lisäpainoa. Jonkinlainen tekninen alusvaatekin voisi olla hyvä, koska hikihän siinä tulee kun lasta selässä kantaa.

Kiipeäminen mäen päälle kannattaa, sillä maisemat ovat upeat. Otimme muutamat valokuvat ja ihailimme maisemaa. Jyrkkä pudotus huimasi, vaikka en kärsi korkeapaikan kammosta. Onneksi Lyyli nukkui selkärepussa, koska vuoren laella en uskaltaisi antaa taaperon liikkua yksin. Ystäväni metsätieteilijä Heidi kertoi, että paikka on tunnettu isoista haapapuista. Ruskakin alkoi jo vähän värittää maisemaa, mutta Heidi epäili sen olevan viime kesänä puita vaivannutta tautia, joka kellastaa koivunlehdet ennenaikaisesti.

Toiselta näköalapaikalta näimme Etelä-Konneveden. Tämä maisema muistutti kansallisromanttista postikorttimaisemaa. Sitten alkoi alaspäin meno. Matkantekoa on helpotettu köysillä ja reitti kiertää ne jyrkimmät kohdat. Alaspäin meno oli ehkä jopa helpompaa kuin olin kuvitellut.

Loppumatkasta Heidi otti etumatkaa ja meni edeltä tekemään tulet laavulle. Reitti on koko matkalta merkitty keltaisin palloin, joten vaaraa eksymisestä ei ole. Aivan loppumatkasta kohtasimme toiset retkeläiset, jotka olivat valinneet käänteisen kiertosuunnan. Laavulla paistoimme makkarat. Meille aikuisille oli paikallista hirvimakkaraa ja Lyylille nakkeja. Juomana oli kotitekoista puolukkamehua ja pikakahvia. Laavulta parkkipaikalle päädyimme kantamaan Lyylin repussa ja työntämään rattaat perille tyhjinä.

Valokuvat: Rosa Särkkä ja Heidi Hintikka

Näille tavaroille olisi ollut tällä kertaa käyttöä

tekninen alusvaate
paremmat kengät (kenkien takia ei kierrosta kannata jättää väliin)
laavulla olisi voinut olla mukana lämmintä vaatetta