Lähdin elämäni ensimmäiselle staycationille neljän lapsen ja yhden aikuisen kanssa elokuussa. Olen aikaisemmin pitänyt staycationeita keskiluokkaisena pröystäilynä. Matkustussuositusten jälleen kiristyessä, päätin minäkin kokeilla lähilomaa.
Varasimme huoneet muutamaa päivää aikaisemmin Clarionin nettisivuilta. Kävin kyselemässä tietoa huoneista paikan päällä, mutta hinta oli huokeampi netistä varattuna. Nettivarauksessa ei kuitenkaan käynyt selväksi kaikki yksityiskohdat ja en ollut osannut kysyä kaikkia kysymyksiä vieraillessani hotellilla. Olimme varanneet kaksi superior-huonetta väliovella ja kahdella varavuoteella. Paikan päällä selvisi, että väliovellisiin huoneisiin mahtui vain toiseen lisävuode. Päätimme, että lapset nukkuvat isommassa huoneessa siskonpedissä ja teini saa oman sängyn. Aikuiset majoittuvat pienemmässä huoneessa. Olimme valinneet superior-huoneet, sillä niihin sisältyi kylpytakit ja tohvelit sekä aikuisille että lapsille. Kylpytakeissa oli helppo siirtyä isolla porukalla kylpyläosastolle.
Huoneet olivat tyylikkäät ja meillä oli isommassa huoneessa kylpyamme. Maisema oli Länsisatamaan päin. Huoneen hinta elokuisena arkipäivänä oli 107 euroa netistä varattuna.
Olin nähnyt useita kuvia Clarionin uima-altaasta ja epäilin, että oliko kuviin valittu vain hyvät kuvakulmat ja oikeasti paikka ei olisi niin hieno. Päinvastoin allas oli suurempi kuin kuvissa ja ikkuna altaan pohjassa yllätti meidät kaikki. Vierailumme aikaan oli aurinkoista, joten sukeltaessa näki Hietalahti. Uima-allas on syvä, joten lapsilla pitää olla kellukkeet, jos he eivät osaa uida.
Aamupala oli hotellin tasoon nähden surkea. Kaikkea oli, mutta ei mitään erityistä muun muassa sämpylät olivat kuivahtaneita ja kalat puuttuivat. Olin vain paria viikkoa aiemmin yöpynyt Oslossa Clarion Hub -hotellissa, jossa söin ehkä elämäni parhaan aamupalan.
Illalla kävimme lasten kanssa Sky baarissa. Aikaisemmin sinne on päässyt lasten seurassa vain kello 17-18, mutta nyt saimme mennä myöhemmin. Vaikka hotelli oli vierailumme aikaan tyhjä niin baari sen sijaan oli täydempi. Joimme talon omat versiot mojitosta ja rehellisesti sanottuna pidän alkuperäisestä reseptistä enemmän.
Illallista söimme hotellin lähellä nepalilaisessa ravintolassa. Lähiravintoloiden tarjonta on kulinaristille ehkä vähän suppeahko, mutta lapsikatraan kanssa matkustavalle vaihtoehtoina löytyy myös Hesburger sekä Subway. Hotellin oma ravintola löytyy pohjakerroksesta.
Staycation oli meistä oikein onnistunut irtiotto. Lapset suunnittelevat jo uutta reissua hotellille ja aikuisillekin se toi pientä vaihtelua arkeen.
Ainutlaatuinen Cirque de Saimaa -kylpylä sijaitsee Holiday Club Saimaalla. Siellä voi uida diskovalojen välkkyessä tai nousta lavalle vesisuihkujen keskelle tanssimaan. Lapset ihastuivat tähän kylpylään ensisilmäyksellä.
Hotelli
Olimme alun perin varanneet huoneen Castle-puolelta. Check-in vaiheessa vaihdoimme huoneen Club-puolellle, koska silloin meidän oli mahdollisuus saada yksi iso sänky ja isommalle lapselle oma sänky. Castle-puolella olisimme jakaneet yhden kaksi metriä leveän sängyn kolmen kesken.
Huone oli kaunis ja meillä oli ranskalainenparveke. Näkymä ei mielestäni ollut Saimaan hotelliksi kovinkaan kummoinen, mutta lasten mielestä oli hauskaa, että huoneestamme näkyi vesiliukumäki. Minua taas häiritsi lastauslaituri ja parkkipaikka.
Huoneen varustukseen kuului jääkaappi, mikä on suuri plussa lasten kanssa matkustaessa. Vedenkeitin löytyi myös mutta ei kahvia tai teetä.Erityisen maininnan haluan antaa siivoojalle, joka oli peitellyt kauniisti lasten lelut sänkyihin huonesiivouksen yhteydessä. Lapset olivat kovin innoissaan tästä.
Kylpylä
Monet suomalaiset kylpylät ovat korkeita valoisia tiloja kuten, Caribia, Eden, Laajavuori tai Tampereen kylpylä. Saimaa tekee poikkeuksen. Kylpylä on pimeä tila, jossa noin puolentunnin välein vilkkuvat diskovalot. Yhtä isoa allasta ei ole vaan kylpylää kiertää jokimainen kapea väylä. Ihan pienille lapsille on kahluuallas, vähän isommille on pieni allas ja 8-vuotiaille ja sitä vanhemmille on kaksi liukumäkeä. Lapsille kylpylä on huikea kokemus, mutta aikuisten rentoutumislomalle tämä ei ole paras paikka. Erikoisuutena on muun muassa iglusauna, jossa pyörii piirretyt telkkarissa.
Ruoka
Hotellissa on useampi ravintola ja iso aamiaistila. Olimme hotellissa heti koronarajoitusten jälkeen, joten aamiaisella ei ollut buffettia ja vain yksi ravintola oli auki. Normaalisti hotellissa on useampi ravintola ja syötävää löytyy varmasti jokaisen makuun.
Tekemistä
Kylpylässä oli lyhyemmät aukioloajat, mutta ehdimme käydä siellä kolme kertaa meidän vierailumme aikana. Kerran pelasimme minigolfia ja kävimme molempina iltoina iltakävelyllä. Alueella on loistavat leikkipaikat: hotellin vastaanottoa vastapäätä ja toinen aivan rannan tuntumassa. Aika kului nopeasti emmekä kaivanneet muita aktiviteettejä. Tarjolla olisi myös ollut jalkapallogolfia ja kiipeilypuisto. Hotellista löytyy myös jäähalli. Lapsille tekemistä riittää Angry Birds -sisäpuistossa, joka on hotellin lähettyvillä.
Ahvenanmaalla ensimmäinen vierailukohteemme oli Kastelholman linna. Kassalta saimme lapsille oman kartan, jonka tehtäviä lähdimme selvittämään. Lyyli ja Keisha innostuivat todella paljon tehtävistä. Jokaisesta arkusta löytyi palapeli, jonka koottuaan tiesi, että missä seuraava arkku sijaitsee.
Tehtävää suorittamassa Kastelholman linnassa.
Viimeisessä kohteessa oli mahdollisuus kokeilla ritarin ja prinsessan vaatteita. Kotiin lähtiessä lapset saivat palkinnoiksi kultakolikot. Kastelholman linna ei ole valtaisa. Museo on linnan rauniot, joten vierailuun riittää alle tunti. Linnan vieressä on ulkoilmamuseo Jan Karlsgården.
Illan ohjelmaksi valikoitui Mariebad, koska se oli ainoa Maarianhaminan nähtävyys, joka oli iltaisin auki. Mariebad on uimahalli, joka on jo nähnyt ne loistokkaimmat päivänsä. Altaita on jokaisen uimarin tarpeisiin. Upein on ulkouima-allas, josta voi ihailla merenrantaa. Uinti aika on kolme tuntia. Allasvalikoima on niin monipuolinen, että se muistuttaa enemmänkin laadukasta kylpylää kuin kunnan uimahallia.
Toisen Ahvenanmaa päivän ohjelma kutistui minigolfin pelaamiseen seikkailuradalla ja vierailuun kirpputorilla. Seikkailugolfissa on samalla tavalla radat kuin minigolfissa, mutta pelialue on yhtä kenttää. Esteet ovat vaikeampia kuin tavallisessa minigolfissa.
Seikkailugolf eli Äventyrsgolfen.
Ahvenanmaalla on mahdollista kulkea bussilla, mutta oma auto tai polkupyörä on huomattavasti kätevämpi. Meillä meni todella paljon aikaa odotteluun sillä bussiaikataulut eivät ole yhteydessä laivojen aikataulujen kanssa.
Paikallisliikkenne lopettaa kulkemisen kello 18 ja laivamme lähti vasta puolelta öin. Maarianhamina on pieni kaupunki, mutta välimatkaa esimerkiksi uimahallilta satamaan on kolme kilometriä.
Ahvenanmaalla ei ollut väenpaljoutta missään, vaikka vierailimme siellä heinäkuun alussa. Meidän lisäksemme linnassa oli vain muutama vierailija ja samoin uimahallissa. Seikkailugolf oli ensimmäinen paikka, missä näimme paljon muita turisteja.
Viime kesänä kokeilimme meille edullisinta* tapaa matkustaa Gotlantiin. Matkustimme ensin Turkuun ja sieltä Ahvenanmaan kautta Gotlantiin. Reitti on mahdollinen vain heinäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin Visbyssä vietetään politiikkaviikkoa Almedalissa.
*Yksin matkustavalle edullisinta on lentää Gotlantiin heinäkuussa. Kolmelle hengelle edullisin vaihtoehto oli risteily.
Uteliaisuudesta päätin kokeilla tätä reittiä. Yövyimme ensimmäisen yön Turussa ystävien luona lähellä satamaa.
Turusta Viking Linen Amorella lähti aamulla 8.45. Matka Ahvenanmaalle yhdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle maksoi alle 16 euroa.
Laivoilla on kesäisin monipuolisemmin lastenohjelmaa ja tekemistä yläkerrassa oli muun muassa hohtominigolfrata. Aamukahvin jälkeen kävimme pelaamassa kierroksen minigolfia ystäväperheen kanssa. Matka Maarianhaminaan meni nopeasti. Kävimme lounasbuffetissa ja olimmekin jo perillä.
Ystäväperheemme jatkoi Viking Linen Gracella takaisin Turkuun ja me jäimme Ahvenanmaalle. Olin etukäteen suunnitellut päivän ohjelman.
Matkatavarat sai kätevästi säilytykseen satamaan, mutta satamaan ei voinut jäädä hengailemaan, sillä satama on auki vain laivojen saapuessa ja tuntia ennen laivojen lähtöä.
Kirjoittelen tarkemmin Ahvenanmaan ohjelmastamme omassa postauksessa. Aikaa meillä oli menomatkalla Ahvenanmaalla yhdeksän ja puoli tuntia. Kävimme tuolloin Kastelholman linnassa ja Mariebadissa uimassa. Laiva Visbyhyn lähti puolelta öin. Maarianhaminasta meitä astui laivaan alle 100 ihmistä. Lapsiperheitä oli vain muutama meidän lisäksi.
Olimme budget-matkalla, joten olin hankkinut meille edullisimman hytin toiselta kanelta 150 eurolla (meno-paluu). Jännitin hiukan, että miten nukkuminen onnistuu autokannen alla, mutta autokansi olikin vain laivan toisessa päässä eikä hyttimme yläpuolella. Laivan lähtiessä Maarianhaminasta hytissä oli aika kova melu hetken aikaa. Keishalla oli positiivinen asenne ja hän sanoi, että ihan kuin nukkuisi poreammeessa. Muuten yö oli hyvin rauhallinen emmekä kuulleet mitään meteliä.
Aamulla olimme perillä Visbyssä yhdeksän maissa. Istuimme aamupalalla kun laiva saapui satamaan. Olin valinnut viimeisen kattauksen sillä yö jäi hiukan lyhyeksi myöhäisen laivaan nousun takia.
Visbyssä aikaa oli käytettävissä melkein 12 tuntia. Me kävimme Kneippbyssä, jossa sijaitsee huvipuisto, Peppi Pitkätossu -elokuvien Huvikumpu sekä vesipuisto. Illalla jäi vielä aikaa pieneen kaupunkikierrokseen.
Illalla laiva lähti 20.45. Perillä laivassa tuli olla 20.15. Olimme laivalla takaisin seitsemän jälkeen ja ehdimme vähän nauttia laivan ohjelmasta ennen nukkumaan menoa. Viking Linella oli tarjolla edellisen vuoden tapaan uv-nukketeatterishown Avaruusseikkailu.
UV-nukketeatterishow ja Lyyli.
Koko perheen ohjelma olisi jatkunut aina 00.15 asti koko perheen karaokella, mutta meitä rasitti hiukan tunnin aikaero ja se, että seuraavana päivänä meidän tulisi poistua laivasta kello kahdeksan aamulla.
Toinenkin yö laivalla oli rauhallinen. Näin jälkikäteen voin todeta meidän olleen onnekkaita, koska sitä seuraavana päivänä tuuli oli niin raju Visbyn edustalla, että Cinderella ei päässyt satamaan ollenkaan. Visbyn risteilylle lähteneet matkustajat eivät päässeet ollenkaan maihin ja monet kärsivät lehtijuttujen mukaan merisairaudesta.
Cinderella Maarianhaminan satamassa. Cinderella vaihtoi värinsä punaisesta valkoiseen kun se siirtyi liikennöimään Tukholmasta.
Viimeisenä matkapäivänä olimme aamulla aikaisin Maarianhaminassa. Meillä oli paluu Turkuun Silja Linen Baltic Princessillä, sillä se lähti hiukan aikaisemmin takaisin Turkuun kuin Viking Linen Grace. Meillä oli reilu viisi tuntia aikaa viettää Maarianhaminassa. Koko seurueemme alkoi olla silmin nähden väsynyt. Odottelimme melkein tunnin verran paikallisbussia ja menimme aamupalalle Iwy kahvilaan, joka aukesi kello yhdeksän. Suurin osa Maarianhaminan kahviloista aukeaa vasta kello kymmenen. Olin etukäteen suunnitellut, että ehtisimme käydä sekä taidemuseossa että seikkailuminigolfradalla. Olimme kuitekin sen verran hitaita, että ehdimme vain yhteen. Lapset päättivät, että menemme pelaamaan golfia.
Turussa ystävämme, joiden kanssa olimme aloittaneet matkan, tulivat meitä vastaan. Saimme pientä evästä matkalle ja kävelimme yhdessä junalle. Perillä Helsingissä olimme myöhään illalla. Takana oli kolme pitkää ja antoisaa päivää.
Reissumme viimeinen etappi eli Turun satamasta junalla Helsinkiin.
Mitä jäi käteen pikaisista pyrähdyksistä Visbyhyn ja Maarianhaminaan? Tutkimme yhdessä karttaa yhdensänvuotiaan Keishan kanssa ja keskustelimme siitä, että saari on Suomea, vaikka siellä puhutaan vain ruotsia. Ahvenanmaan lippuja näkyi joka paikassa, joten uusi lippu tuli tutuksi. Kastelholman linnassa oli otettu lapset hienosti huomioon ja heillä oli oma tehtävä ratkaistava. Gotlannissa tutustuimme vanhaan keskiaikaiseen kaupunkiin ja näimme paljon uutta. Keisha oli iloinen, että näki tällä matkalla kolme hänelle uutta laivaa: Amorellan, Cinderellan ja Baltic Princessin.
Säästimme huomattavasti rahaa tällä tavalla matkaillen verrattuna Helsingistä lähtevään Visbyn risteilyyn, mutta olimme matkan jälkeen varmasti paljon väsyneempiä kuin yhdellä laivalla matkan tehneet. Suosittelenkin tällaista saarihyppelyä ja laivan alituista vaihtamista vain siinä tapauksessa, että haluaa lyhyen pysähdyksen myös Ahvenmaalla.
Vinkkinä kerrottakoon, että auto olisi ollut Ahvenanmaalla todella tarpeellinen. Pärjäsimme ilmankin, mutta olisimme saaneet käytettyä ajan paljon tehokkaammin, jos auto olisi ollut käytössä. Nyt meillä meni paljon aikaa odotteluun.
Matkamme maksoi vähän yli 300 euroa, josta suurin yksittäinen kulu oli meno-paluu Visbyhyn 150 euroa. Laivaliput hytteineen Turku-Ahvenanmaa maksoivat 15 euroa euroa suunta (yksi aikuinen ja kaksi lasta). Söimme kolme kertaa laivan buffetissa: kaksi kertaa lounasbuffetin ja yhden kerran premium-aamupalan. Junaliput Turkuun olivat yhdeksän euroa suunta henkilöltä.
Saimme Lyylin kanssa liput Tampereen Työväen Teatterin Feeri-lastennäytelmän ensi-iltaan. Olimme innoissamme tästä mahdollisuudesta. Viimeksi kävimme teatterissa joulukuussa, joten nyt olikin jo aika palata teatteritaiteen pariin.
Harmiksemme Lyyli sairastui päivää ennen näytöstä, eikä hän pystynyt matkustamaan Tampeereelle. Lähdin siis yksin teatterimatkalle.
Tampere saattaa kuulostaa pääkaupunkiseutulaisesta kaukaiselta päiväretkikohteelta, mutta sinne pääsee nopeimmillaan puolessatoista tunnissa junalla. Tampereen työväen teatteri sijaisee Hämeenpuistossa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Tosin reitti on yhtä työmaata, rakenteilla olevan ratikkaverkoston takia.
Feeri on Otso Kauton ohjaama ja Otso Ja Minerva Kauton, Maija Rissasen ja Kolina van den Bergin käsikirjoittama lastennäytelmä, jonka suomenkielinen kantaesitys nähtiin Tampereella 8. helmikuuta 2019 Kellariteatterissa.
”Tää ei tunnu yhtään unelta. Ei tää oo unta. Tää on Feeri, tää on paikka.”
Feeri on ruotsia ja tarkoittaa jotain lumoavaa ja taianomaista. Sellainen paikka Feeri onkin. Se on lastenvaltakuntaa, missä aikuiset eivät valita. Kaksi alle kouluikäistä tyttöä tapaavat Feerissä. Siellä ystävystyy helposti. Ensi-illassa Feerin unimaailmassa seikkailivat Kolina van den Berg ja Minerva Kautto.
kuva: Kari Sunnari
Feerissä opetellaan ystävyystaitoja ja pohditaan ystävyyttä. Samat aiheet ovat usein pinnalla nelivuotiaan kanssa meillä kotona.
Marjaana Mutasen puvustus on kutkuttava. Aivan lopussa näyttelijät hyppäävät jättikokoisiin kurahousuihin. Jos joskus vielä itsekin pääsisi sellaisia kokeilemaan.
Lavastus on pelkistetty. Kaksi pystyssä olevaa sänkyä. Katsoja siis ikään kuin katsoo näytelmää kärpäsenä katossa. Nukahdettuaan tytöt valuvat pois sängyistä unimaailma Feeriin. Lavastuksesta on vastannut Pen van den Berg.
Erityisesti pidin näytelmässä kohdasta, jossa yleisö hyräili tuutulaulua yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tällaiset pienet osallistumisen mahdollisuudet ovat omiaan tempaamaan lapsen mukaan tarinaan.
Feerin suositusikä on 4-8 vuotta Ajattelin monta kertaa näytelmän aikana, että tällekin Lyyli olisi nauranut. Samalla kurkistin lähelläni istuneet pikkupojan reaktioita.
Esitys on tehty kahdelle kielelle. Näytelmä lähtee kiertueelle maaliskuussa ja se on silloin mahdollista nähdä myös Espoossa ja Helsingissä.
Tulevat esitykset Tampereen Työväen Teatterissa
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 16.00
Lauantaina 6. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 16.00
Esitykset Espoossa ja Helsingissä lisätietoja Quo Vadiksen sivulla
Messukeskuksen juhlavuoden kunniaksi Matkamessuille voi laskea liukumäkeä pitkin. Liukumäen yläpäässä on pieniä mattoja, joiden päällä lasketaan. Liukumäki on jaettu kahteen osaan, koska muuten vauhdit olisivat olleet liian kovat. Suomen ensimmäisillä messuilla 1919 oli puinen liukumäki. Tuolloin messut pidettiin Johanneksen kentällä.
kuva: Rami / Kohteena maailma -blogi
Etukäteen olin pannut merkille, että Eckerö Linen osastolla on tavattavissa Merenneito Riia. Hän on ammatimerennneito Itä-Suomesta, mutta jutellessani hänen kanssaan kuulin uutisia, että hän olisi tulossa lähiaikoina pääkaupunkiseudulle. Lyylin tämän hetken toiveammatti on merenneito ja olen sen takia etsinyt tietoa merenneidoista ja heidän varusteistaan. Kysyin Merenneito Riian mielipidettä Amazonista Lyylille tilaamalleni merenneidonpyrstölle ja ilokseni hän kertoin sen olevan erittäin laadukas ja kestävä. Onneksi tältäkin alalta löytyy ammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä.
Olin miettinyt, että esiintyykö Merenneito Riia messuilla uima-altaassa, mutta kuivalla maalla hän oli tällä kertaa. Merenneito Riia on tavattavissa Eckerön Linen osastolla koko messujen ajan.
Pehmiksen ystäville on messuilla yllätys. Finnlinesin osastolla on tarjolla ilmaista pehmistä. Osaston tunnistaa tuosta konttirakennelmasta ja eiköhän tänne kerry jonoa päivän aikana.
Vastapäätä Finnlinesia on Turun osasto, jossa voi kokeilla kiipeilyä Flow Parkin pisteellä. En ole koskaan ollut erityisen innostunut kiipeilemään, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Sen verran sain makua tästä hommasta, että enpä taida haastavimpiin kiipeilyratoihin lähteä.
kuva: Aron Ja sitten matkaan -blogi
Kiipeilyn takaa löytyi ihan pienille lapsille hiekkalaatikko. Harvoin pääsee Suomessa hiekkalaatikkoleikkeihin keskellä talvea. Tämä olisi ainakin aikaisempina vuosina ollut meidän perheen hitti. Yyterin osaston lähettyvillä sijaitsee myös Muumitalo Naantalin osastolla.
Tänä vuonna erityisen monella osastolla oli kuvaseinä, jolla voi ottaa tulevan vuoden lomakuvat jo etukäteen. Finnairin osastolla kuvan voi ottaa omalla kännykällä tai messuosaston työntekijät ottavat kuvan polaroid-kameralla ja kuvan saa mukaansa. Aurinkomatkojen osastolla vaihtoehtoina oli joko joogamatka tai ranskalainen leipomo. Eurajoen osastolla pääsi merimaisemiin ja kuvaan sai valita teemaan sopivaa rekvisiittaa.
Aurinkomatkojen osasto
Joogamatkaajan maisema
Merikapteeni Eurajoen osastolla kuva: Outi / Maa quzuu -blogi
Kävimme maanantai-iltana kiertämässä muutaman Lux Helsinki -teoksen Lyylin kanssa. Viime vuoden sunnuntairyysiksestä oppineena, päätin tänä vuonna tehdä kierroksen arkipäivänä ja ilman rattaita. Viiden maissa reitillä oli vielä hyvin väljää. Pyysin ystävältäni muutaman tärpin ja katsoin somesta tuttujeni suosittelemia kohteita. Koko kierros olisi ollut meille liian pitkä.
Ivo Schoofs, Large Pendulum wave.
Saavuimme Museokatua pitkin kohti Lux-aluetta ja lähdimme ääntä kohti Cygnauksenkadulla. Ensimmäinen ajatukseni alueelle päästyämme oli, että onpa ihana kävellä kaduilla kun ne on suljettu autoilta. Katuvalot eivät olleet päällä ja Lyyli sanoi pelkäävänsä pimeyttä. Tunnelma on todella erilainen tutullaikin kaduilla kun ne on pimennetty. Tavoitteenamme oli päästä näkemään Ivo Schoofsin Large Pendulum wave -teos, jonka moni tuttavistani oli maininnut parhaana teoksena festivaaleilla. Olihan se hieno. Kuvista oli ollut vaikea päätellä teoksen kokoa.
Ghiju Díaz de Léon, Kristian Ekholm, Anabel Artega Shelter Seekers.
Seuraavaksi suuntasimme Kansallismuseon sisäpihalle. Tämä teos oli myös yksi niistä, joita minulle oli suositeltu. Lyyli ei ollut kovinkaan innostunut päiväkodin jälkeen lähtemään taidekierrokselle ja lahjoin hänet mehujäällä mukaan. Nähtyään Shelter Seekers -teoksen Lyyli kommentoi, että “Mä en tiennytkään, että tällaista taidetta on olemassa”. Tunsin onnistumisen tunnetta. Onneksi olin lahjonut lapsen mukaani, koska hän oppi jotain uutta.
Kansallismuseon seinään heijastettu teos kuvaa tämän päivän suurimpia haasteita: siirtolaisuus, epätasa-arvo, ilmastonmuutos ja luonnonmonimuotoisuuden menettäminen, kertoo Lux Helsinki -esite. Aika painavaa asiaa tungettu kahden minuutin heijastukseen. Eipä tullut mieleen nämä kaikki asiat teosta katsoessa. Tämä lieneekin valoteosten haaste. Sanomaa on joko enemmän kuin mitä julkisessa tilassa pystyy hetkessä vastaanottamaan tai sanomaa ei ole ollenkaan. Jokaisen teoksen luona on esittely, mutta niiden lukeminen ja löytäminen on hankalaa, koska ihmisiä on paljon liikkellä.
Ghiju Díaz de Léon, Kristian Ekholm, Anabel Artega Shelter Seekers.
Kolmas teos, jota ystäväni suositteli lasten kanssa kierrokselle meneville oli Ultraviolet Gallery ja siellä erityisesti Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen valonsyöjähirviö Violet. Lyyli pääsi eturiviin ja ihastui teoksen hahmoon. Kauempaa teosta olisi ollut vaikea nähdä, joten meillä kävi tuuri ajoituksen kanssa.
Maikki Pekkala ja Lari Suominen valonsyöjähirviö Violet.
Lyhtypuisto
Jatkoimme vielä Lyhtypuistoon Hakasalmen huvilalle. Viime vuonna Lyhtypuisto oli Lyylin ja hänen ystäviensä suosikki. Silloin roikkuvat lyhdyt oli alempana. Tällä kertaa Lyhtypuistossa kiinnosti tutut esineet, kuten nukkekoti, joka muistutti kotonamme olevaa nukkekotia. Tässä vaiheessa reitillä alkoi olla jo tungosta.
Lyhtypuisto
Lopuksi kurkkasimme vielä Musiikkitalon kulmalta Kiasmalle ja Oodille päin. Ehkä Kansalaistorille olisi kaivannut jotain isompaa show´ta. Nyt yksittäiset teokset jäivät aika pieniksi suurella aukiolla.
Ann Veronica Janssens, Orange Sky Blue ja vasemmalla reunassa Mikko Kunnari, The End of the Digital New Age.
Tim Etchells, We Wanted.
Musiikkitalon mainostaulun Marco Brianzan Moonlight oli minusta vaikuttava, mutta nelivuotiaalle se ei oikein auennut. Oikeaa kuuta katselemme usein ja mietimme missä näimme sen edellisenä päivänä.
Valohaaste Caloniuksenkadulla.
Tänä vuonna osallistuin itse Lux Helsingin Valohaasteeseen. Ohjeet valohaasteeseen löytyvät Lux Helsingin -sivulta “Valohaasteeseen voi osallistua kuka vain jakamalla Instagramissa kuvan valoteoksestaan #valohaaste-tunnisteella. Teos voi olla pieni tai suuri, ja sen voi hyvin toteuttaa jo valmiiksi kotoa löytyvistä materiaaleista. Vain mielikuvitus on rajana, kunhan teoksessa on tavalla tai toisella mukana valo. Eniten iloa teos tuottaa näkyvällä paikalla, kuten ikkunassa, pihalla tai parvekkeella.”
Lux Helsinki järjestettiin tänä kertaa Etu-Töölössä ja asumme lähellä festivaalialuetta, joten halusin tehdä oman valoteoksen. Päällystin kolme sisäpihan puoleista ikkunaa silkki- ja kreppipapperilla. Olin yllättynyt, että miten voimakkaan värin silkkipaperilla saa aikaiseksi. Valaisemiseen riittää yksi kirkas kattolamppu. Asumme ylimmässä kerroksessa, joten värialueiden piti olla selkeitä. Päädyin värisuoraan ja pystyraitoihin, koska ne erottuivat selvästi kadulle asti. Mielessä minulla oli Aarhus Kunstmuseumin katolla sijaitseva Olafur Eliassonin pyöreä käytävä Himmelrummet, jonne haluaisin joskus mennä kävelemään. Olen vain nähnyt kuvia tästä teoksesta lehdissä ja Instagramissa.
Taikuri ja kadonnut kuningasrubiini on Naantalin Muumimaailman tämän syksyn uutuus tapahtuma. Ensimmäistä kertaa Muumimaailma on avoinna myös syyslomalla. Päätimme turkulaisten ystäviemme kanssa viettää syyspäivän Muumimaailmassa.
Kassalla jokainen lapsi sai valomiekan, joka sisälsi myös sirun. Tähän siruun kävimme aktivoimassa lapsen nimen ja sen jälkeen miekalla pystyi tekemään taikoja Muumitalossa, jonne menimme ensimmäiseksi. Muumitalon edustalla meitä oli vastassa Nipsu ja Muumipappa. Lapset riensivät halaamaan hahmot ja siirryimme sisälle.
Syksyn ohjelmanumerot oli kiedottu selkeäämin yhteen kuin aikaisemmin Taikatalvessa tai kesäohjelmassa. Tarina oli tällä kertaa kronologinen ja näytelmät piennellä estradilla ja teatteri Emmassa, nivoutuivat yhdeksi näytelmäksi, joka huipentui siihen, että Taikuri sai rubiininsa ja Hemulin järjesti ilotulituksen.
Tällä kertaa Tiuhti ja Viuhti olivat erityisen paljon esillä ja Nuuskamuikkusen johdolla saimme opetella Tiuhtin ja Viuhtin murretta.
Muumitaloon oli piilotettu simpukoita, joita miekalla koskettamalla sai tapahtumaan kummia, esimerkiksi Muumimamman keittiössä alkoi kattilassa kiehumaan. Papan huoneessa vanha musta lankapuhelin alkoi soimaan, kun puhelimeen vastasi niin kuuli “Pikku Myy täällä, hei Lyyli”
Uusi interaktiivinen osuus oli mukava lasten mielestä ja oli aikuisenakin kiva huomata, miten paljon uuteen tapahtumaan oli panostettu. Tämä oli meidän kolmas vierailu Muumimaailmaan tänä vuonna, joten odotimmekin jotain uutta käynniltämme.
Tällä vierailulla Lyylin suosikki oli noita. Kävimme hänen luonaan kaksi kertaa. Ilmeisesti Noidan hahmon ristiriitaisuus kiinnostaa Lyyliä. Noita jaksaa kinata kaikesta ja kääntää muumiperheen positiivisuuden aina kielteiseksi asiaksi esimerkiksi Lyyli sanoi Noidalle, että Muumimamma on kiltti ja Noita vastasi, että hänessä se onkin erityisen ärsyttävää.
Muumimaailman vahvuus on hahmoissa, jotka osaavat roolinsa upeasti. Neljävuotiaalla riittää kysymyksiä laidasta laitaan ja hahmot pysyvät hienosti rooleissaan ja jaksavat vastata pienelle kyselijälle. Muumit eivät puhu, mutta kaikki muut hahmot keskustelevat lasten kanssa mielellään.
Emme olleet uskoneet, että ilotulitus on ihan oikea ilotulitus ja epäilin myös, että miten se näkyy keskellä päivää. Huoli oli turha. Ilotulitus oli näyttävä huipennus vierailullemme Muumimaailmassa.
Muumimaailma ei ole mielestäni varsinaisesti huvipuisto vaan enemmänkin näytelmä, johon vierailija saa osallistua. Sadun mukaan saa heittäytyä sen verran kuin haluaa. Päivän pääteeksi Taikuri esitteli kuningasrubiinia. Tapahtuman alussa lapset saivat henkilökohtaista opetusta taikatemppuihin. Ystäväperheemme kolmevuotias tytär opetteli korttitempun, joka oli silmänkääntötemppu.
Syystapahtumassa alue oli hiukan pienempi kuin kesällä ja aukioloaika oli vain viisi tuntia. Tämä oli huomioitu myös hinnassa. Portilta liput syystapahtumaan maksoivat 21 euroa. Tällä kertaa auton sai parkkiin helposti ja parkki oli ilmainen.
Taikuri ja kadonnut Kuningasrubiini -tapahtuma on auki vielä 27.-28.10 kello 11-16
Ajattelitko vierailla viikonloppuna Linnanmäen Valokarneevalilla lasten kanssa?
Linnanmäki sulkee ovensa talveksi tämän viikonlopun jälkeen. Kausi kruunataan ilotulituksella sunnuntai-iltana kello 21.50. Sää on suosinut viime päivinä ja Linnanmäki on ollut todella suosittu vierailukohde.
Kävin Valokarnevaalin ensimmäisenä perjantaina kahden neljävuotiaan kanssa ja tuolloin laitteisiin pääsi hyvin ilman pidempiä jonotuksia. Ehdimme käydä parissa tunnissa seitsemässä laitteessa ja muutamassa useamman kerran. Tilanne oli aivan toinen nyt toisen viikon perjantaina. Tilaa oli heti puiston auettua, mutta väkeä virtasi jatkuvana virtana ja puisto täyttyä kovaa vauhtia. Auringon laskiessa kulkuväylät olivat jo tukossa. Ruokapaikat olivat tupaten täynnä ja jopa popcornia joutui jonottamaan pitkään.
Seitsemän aikoihin liikkuminen rattaiden kanssa kävi hankalaksi. Yritimme vielä mennä kiipeilytelineelle, mutta sielläkin oli niin paljon väkeä, että lähdimme pois. Sitten tulikin jo kuulutus, että lasten ilmaislaitteet suljetaan pian. Ehdimme käydä kolmessa laitteessa ennen kuin menimme kuuden tienoolla syömään. Sen jälkeen emme päässeet enää mihinkään kun jumitimme jonoissa. Lyyli totesi lähtiessämme, että ”Ei olisikaan pitänyt tulla tänään”.
Muutama vinkki
Tule paikalle julkisilla. Eilen poistuminen puistosta onnistui hyvin raitiovanulla.
Saavu puistoon heti porttien auetessa.
Ota mukaan pientä evästä, koska ruuan jonottamiseen menee todella pitkä aika.
Jos mahdollista niin älä ota rattaita puistoon. Niiden kanssa liikkuminen on hankalaa tungoksessa.
Portilla laukut tarkastetaan. Alueelle ei saa tuoda alkoholijuomia.
Suosikkilaitteeseen kannattaa rynnätä heti ensimmäisenä, koska jonot kasvavat todella nopeasti.
Lasten ilmaislaitteet ovat auki kello 20 asti.
Panorama on ollut erityisen suosittu Valokarnevaalilla. Perjantaina jonoa oli kiipeilytelineelle asti. Jos maisemia haluaa ihailla niin jonoon kannattaa mennä heti auringon laskun aikaan.
Nämä vinkit on tarkoitettu lapsiperheille. Aikuiset kestävät varmasti ruuhkaa lapsia paremmin.
Viimeinen ilta Ericeirassa Portugalissa kesäkuussa 2017.
Syyskuun Instagram Travel Thursdayn aiheena on omakuvat. Tässä postauksessa olevat kuvat ovat ystävieni ottamia ja joukoon on valikoitunut myös Lyylin ottama kuva minusta viime syksyltä.
Ericeirassa matkalla kohti ensimmäistä surffituntia.
Toimin yleensä kameran takana, joten minusta on harvoin kuvia. Instagram-tililläni noin joka 10. ruutu on kuva minusta.
Koiraa ulkoiluttamassa Kemiössä 2017. Tänä vuonna olimme koirahoitajina viikon verran samoissa maisemissa.
Yllättävän monessa kuvassa olen metsässä, vaikka taidamme huomattavasti useammin retkeillä kaupungissa. Mukana on muistot Teijon ja Etelä-Konneveden kansallispuistoista.
Teijon kansallispuistossa toukokuussa.
Etelä-Konneveden kansallispuistossa Kalajan kierroksella 2016. Kiersin tänä kesänä saman kierroksen.
Yritän ainakin kerran kesässä päästä ystäväni luokse Loviisaan. Talon pihalla on uima-allas ja paljon muutakin hauskaa tekemistä Lyylille. Kuva on kesäkuun alusta, jolloin uima-altaan vesi oli vielä kylmää, joten Lyyli pysytteli sylissäni. Perinteisiin kuuluu, että uima-altaalla vieraat kuvauttavat profiilikuvat Facebookiin.
Uima-altaalla Loviisassa.
Poseerasimme vanhan traktorin päällä äitienpäivänä 2017 Kemiössä.
Lyyli kokeili luistelua viime talvena Suomenlinnassa.
Lyylin ottama kuva minusta Stockmannilla vuosi sitten.
Viimeinen kuva sisältää vihjeen tulevasta matkastamme.
Tämän IGTT-kampanjan järjestää Travellover ja Vagabonda -blogit. Kampanjan tarkoituksena on levittää matkailutietoutta ja matkailun ilosanomaa. Meidät löydät Instagramista nimellä @jokomennaan
Joko mennään 