Päivä Visbyssä

29C92A01-5D1F-4465-87B3-7A831BF91173
Äitini ja pikkuveljeni Gotlannissa. Nämä valkoiset kalliot muistan erityisen hyvin tältä matkalta.

Olen monta vuotta haaveillut matkasta Gotlantiin. Monen ikätoverin tavoin matkustin Sally Albatrossilla Visbyhyn päiväksi 80-luvun lopulla. Saaresta minulle jäi mieleen valkoiset kalliot ja Peppi Pitkätossun talo. Kuvista päätellen olemme käyneet myös Botaniska Trädgårdissa.

AEA01AC4-9B0B-4A17-9402-412083851325
Tässä olemme lähdössä Helsingistä. 

Laivamatkasta muistan lasten leikkipaikan, joka oli tehty autokannelle. Siellä oli pomppulinna, joka oli harvinaisuus minun lapsuudessani. Muuta en muista laivasta.

FCADE39D-B0AB-4E60-BDDC-A84AFF6AB6BC
Pomppulinna autokannella. 

Ensi viikolla pääsen vihdoin takaisin Gotlantiin. Tälläkin kertaa päiväksi, mutta se tuntui sopivalta ajalta, koska  muuten matkoihin olisi mennyt niin pitkä aika, että meidän olisi täytynyt viettää ainakin kolme yötä perillä.

Gotlantiin voi matkustaa kolmea eri reittiä: lentämällä, lautalla Ruotsin Nynäshamista ja Silja Europan risteilyllä. Viimeinen olisi ollut meille erittäin mieluinen vaihtoehto sillä Lyyli rakastaa Silja Europaa. Harmi vain, että risteily aika hintava. Matka myydään ruokapakettien kanssa ja hintaa meidän matkalle B-hytissä olisi tullut 550 euroa ja risat. Lentämistä en edes harkinnut. Lautta Nynäshamista Visbyhyn kestää vain kolme ja puoli tuntia, mutta Tukholmasta Nynäshamiin on matkattava ensin busilla. Näin ollen matka Helsingistä Visbyhyn kestää noin vuorokauden. Meidän poppoolle se olisi tällä kertaa ollut liian pitkä matka, joten nyt kokeilemme ihan uutta reittiä Visbyhyn.

Visbyssä on heinäkuun alussa politiikkaviikko, jolloin kaupunkin täytyy Ruotsin poliitikoista ja kansalaisjärjestöistä. Sen takia Tukholmasta on mahdollisuus risteillä Visbyhyn päiväksi. Laiva pysähtyy matkalla Maarianhaminassa. Päätin kokeilla tätä vaihtoehtoista reittiä Visbyhyn ja nousemme laivaan Maarianhaminasta.

Laiva lähtee Ahvenanmaalta vasta puolelta öin, joten mistään kovinkaan lapsiystävällisestä reittivalinnasta ei ole kyse, mutta samalla ehdimme nähdä  muutaman kohteen Ahvenanmaalla.

8891F6E6-EC34-4DBA-AFE9-B3D9E74E2794
Sommarlandin kiipeilyteline
C6BDF98A-E925-4F4D-8890-4BA7E106F18F
Liukumäki Sommarlandissa. 

Visbyssä haluamme käydä Peppi Pitkätossun Huvikummussa ja sen ympärille rakennetussa Sommarlandissa ja Vattenlandissa. Sommarland oli olemassa jo viime visiitilläni, mutta oli silloin kuvista päätelleen enemmän käpylehmätyyliä kuin nykyinen huvipuisto. Vesipuistosta lapset ovat varmasti eniten innoissaan, mutta säätiedote ei lupaa kovinkaan lämmintä säätä meidän Visby-päivälle. Vanhankaupungin ehdimme kiertää vielä illalla Sommarlandin sulkeuduttua. Laiva lähtee takaisin Ahvenanmaalle yhdeksän maissa.

156F94F8-7EDC-485B-8612-88AFA6707938
Äidilläni oli tapana ostaa matkakohteista postikortteja, koska hänen ottamansa valokuvat olivat suttuisia. 

Jos aikaa jää niin toivoisin meidän ehtivän piipahtaa Botaniska Trädgårdissa, mutta saa nähdä minkälainen väen tungos kaupungissa on politiikkaviikkojen johdosta.

FB70A838-0DD4-4F02-9629-185BFE355A04
Jos pääsen Botaniska Trädgårdiin niin haluaisin ottaa tästä kuvasta uuden version.

Oletko käynyt Visbyssä? Mitä siellä ehtii tehdä yhdessä päivässä ilman autoa?

 

Leikkipuisto Tukholman upeimmalla paikalla

EB9AD7CB-1031-4604-97F8-EE4B3959EEE7
Ivar Los park on leikkipuisto Södermalmilla. Se on yksi kolmesta kaupunginosan teemaleikkipuistosta. Puisto on saanut nimensä Ruotsin merkittävimmän työväenkirjailijan Ivar Lo-Johanssonin mukaan. Lo-Johansson syntyi maatyöläisperheeseen ja kuvasi romaaneissaan ja novelleissaan maaseudun köyhän väestön elämää. Leikkipuiston teemana on maaseutu. Puistosta löytyy puinen lehmä, vasikka ja hevonen sekä traktori. Leikkimökkeinä on navetta, maatalo ja meijeri. Näiden lisäksi on tavallinen keinu, kiipeilyteline ja pyöräkaruselli. Puisto on aidattu ja sen sisällä on pienimmille leikkijöille aidattu alue, jossa on liukumäki ja pallopelejä varten on pieni kenttä.
0B95F604-3A23-4750-89C9-DFEBD77D615F
Ihastuin muutama vuosi sitten saman taiteilijan Tor Svaen suunnittelemaan Bryggartäppan leikkipuistoon, jonka teemana on 1860-luvun lopun Södermalm. Päätin tuolloin, että kierrämme kaikki kolme puistoa. Kolmes on meillä vielä käymättä. Se on merihenkinen Anders Franzénin puisto.
3CDEA0A6-0C2E-44DE-B674-578C23C4D358
Bryggartäppanissa talojen seiniin oli kiinnitetty tauluihin otteita Per Anders Fogelströmin romaanista Mina drömmars stad ja aikuinenkin pystyi oppimaan uutta historiasta. Ivar Losin puistossa yhteys teokseen on väljempi. Näkyvimmin kirjailija on paikalla rintakuvana kivipaalun päällä puiston laidalla.
CA5D310A-A03E-403A-B0BC-5335F2987B10
Parasta Ivar Losin puistossa on maisema. Toukokuisena kevätpäivänä kävelimme puistoon rannanpuolelta ihaillen kukkivia omenapuita. Puistosta avautuu upea näkymä Riddarholmenille eli Ritariholmalle. Puolen päivän aikaan puistoon tuli paljon ihmisiä lounaalle ilman lapsia. Puistossa ei ole kahvilaa, joten omat eväät pitää pakata mukaan. Eväät voi ostaa mukaan esimerkiksi Mariatorgetin ympärillä olevista kahviloista. Puistossa on jopa grilli, mutta polttopuita ei näkynyt sen läheisyydessä.
91A99789-8465-4D8B-8BF8-2BA1EA4FE369
Matka puistoon taittuu helposti Silja Linen terminaalilta yhdellä metrolla lähin metroasema on Mariatorget, joka on Slussenista seuraava asema. Viking Linelta matkaa puistoon kertyy kolme kilometriä.
Bastugatan 26

Taigan kyydissä

linnamaki5
Taigalla on oma matkamuistomyymälä, jonne päädytään ajelun lopuksi.

Taiga on Linnanmäen suurpanostus ja vierailijoita uuteen vuoristorataan odotetaan ulkomaita myöten. Monta vuotta kestänyt rakennusprojekti on vihdoin saatu päätökseen ja Taiga avautui yleisölle 18. kesäkuuta.

Pääsin testaamaan Taigan pressipäivänä ensimmäisten joukossa. Laite oli aivan huikea kokemus. Linnanmäki on tilannut laitteen, joka takaa unohtumattomat kyydit hurjien laitteiden ystäville. Laite todella koettelee kyydissä olijaa: maksiminopeus on 106 km/h ja  laite kiepauttaa pään ylösalaisin neljä kertaa. Vauhti on sitä luokaa, ettei kyydissä olija täysin edes huomaa ympärimenoa. Menin kaksi kierrosta Taigan kyydissä. Ensimmäisestä kierroksesta löytyy video, Lähtöselvitetty Youtube -kanavalla. Katjalla oli mukana Gopro-kamera, jolla hän ikuisti matkamme. Lopussa on minun kommenttini heti kierroksen päätyttyä.

Taigan lehdistötilaisuudessa Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin kertoi, että Linnanmäki ei halunnut mitään koko perheen laitetta. Siinä he ovat onnistuneet, sillä Taiga on täyttä tykitystä koko matkan ajan. Pituusraja laitteeseen on 140 cm, joten se rajaa jo pienimmät pois.

linnamaki1
Lähtöselvitetty-blogin Katjan kanssa ennen ensimmäistä liitoa.

10 miljoonan maksanut Taiga on Linnanmäen megasatsaus. Sen alta purettiin muutama Linnanmäen suosikkilaite pois ja väliaikainen Vekkula eli Pellen talo sijoitettiin pienten lasten Miniautojen paikalle. Pois sai lähteä myös Angry Birds -leikkipuisto. Kirjoitin muutoksista viime keväänä blogiin.

Lasten päivän säätiön puheenjohtaja Hannu Penttilä kertoi, että Taiga on pitkän tähtäimen sijoitus, jotta myös tulevaisuudessa rahaa saadaan kerättyä lastensuojelutyöhön. Viime vuonna lastensuojelutyöhön lahjoitettiin reilu neljä miljoonaa euroa. Kestää siis tovin, että laite maksaa itsensä takaisin.

linnamaki4
Taiga oli rakennustyömaa huhtikuun lopulla kun viimeksi kävin Linnanmäellä.

En ymmärrä mitään huvipuistobisneksestä, mutta ilmeisesti vain hurjilla laitteilla voidaan tehdä rahaa. Linnanmäellä on Pohjoismaiden laajin laitevalikoima, joten asiakkaana minun pitäisi olla tyytyväinen ja onhan tarjolla useampi ilmainen laite pienille. Silti vähän kaihertaa se, että tämän mielettömän laitteen takia poistettiin kaksi pienten laitetta ja leikkipuisto. Pienet lapset kun eivät Taigaan pääse vielä vuosiin. Pienille sopivat ilmaiset laitteet löytyvät täältä.

Linnanmäki on luonut Taigalle tarinan, jossa metsänvaltijas kotka liitelee Linnanmäen yläpuolella. Sieltä käsin hän tarkkailee ja suojelee puiston asiakkaita. Lokeille Taiga ei kuitenkaan mahda mitään. Vaikuttaa siltä, että Linnanmäelle on pesiytynyt kaupungin härskeimmät lokit. Bloggaajaystävältäni Lähtöselvitetty-blogin Katjalta katosi hetkessä jäätelö parempiin suihin. Suosittelenkin syömään herkut sisätiloissa ja toivotaan, että Linnanmäki saisi lokkinsa kuriin.
taiga

Maata pitkin Bergenistä Osloon

 

norja_junailua3
Lyyli ja Hello Kitty -ilmapallo Bergenin juna-asemalla.

Sanotaan, että junamatka Oslosta Bergeniin on yksi maailman kauneimmista junamatkoista. Minä en ole muilla vuoristoreiteillä junaillut, joten vertailukohtia minulla ei ole. Matkustin ensimmäisen kerran Oslosta Bergeniin junalla 1998 kun olin matkalla vaihto-oppilaaksi. Maisemat olivat upeat ja keskellä kesää vuorilla näkyi lunta. Tämän jälkeen olen usein matkustanut Oslosta Bergeniin. Viimeksi matkustin yhdessä Lyylin kanssa Bergenistä Osloon.

Maisemat matkan aikana ovat monipuoliset. Mielestäni matkan mielenkiintoisin osuus on Bergenistä aina Finseen asti. Alkumatkasta voi ihailla vuonoja ja vuoria, mutta Finsen jälkeen juna laskee hiljalleen alaspäin ja loppumatkasta näkymä junasta vaihtuu suomalaiselle aika tuttuun metsä- ja peltomaisemaan ennen Osloon saapumista.

bergen_oslo_junamatka2

Bergensbanen on 493 kilometriä ja matka Oslosta Bergeniin kestää noin seitsemän tuntia.  Juna kulkee neljä kertaa päivässä ja matkan voi taittaa myös yöjunalla, mutta silloin jää upeat maisemat näkemättä.

norja_junailua2
Norjalainen matpakke -junaeväänä eli leipää ja makeaa vuohenjuustoa

 

Junan palvelut

  • Ravintolavaunu, josta norjalaisittain voi ostaa nakkeja. Muuten menu oli aika suppea. Lastenlistalla oli sandwich, vohveli ja smoothie. Norjalainenhan ottaa matkalle aina mukaan oman matpakken eli voileipäpaketin.
  • Perhevaunu, jossa on paikkoja lastenvaunuille ja leikkinurkkaus, joka oli meille pettymys, koska leikkinurkkauksessa ei oikein voinut tehdä mitään ja televisiokin oli rikki. Matkan aikana konduktööri jakoi lapsille puuhapaketit, joissa oli värityskirja ja palapeli. Positiivista oli se, että lapselle pystyi varaamaan junasta istumapaikan, vaikka lippu oli ilmainen alle kuusivuotiaille.
  • Yöjunassa on makuuvaunu ja makuupaikan hinta sisältää aamiaisen.
  • Comfort class, jossa on mukavammat istuimet ( en ole itse kokeillut) ja ilmaista teetä sekä kahvia.
norja_junailua4
Lasten leikkinurkkaus

Radan rakennus aloitettiin Bergenistä vuonna 1883 ja se vihittiin käyttöön 1909. Rataa varten kaivettiin 182 tunnelia, joten se selittää pitkän rakennusajan. Asemista korkeimmalla sijaitsee Finse. Se on 1 222 metriä merenpinnan yläpuolella. Viime matkan aikaan Finsessä oli hyvin sumuista. Maisemat olivat sumun peitossa jonkin matkaa myös Finsen jälkeen. Korkeuseroista ja matkan pituudesta johtuen minulle ei ole sattunut niin huonoa tuuria, että näkyvyys olisi ollut huono koko matkan ajan.

bergen_oslo_junamatka

Lentoaika Oslosta Bergeniin on noin tunnin ja autolla sama matka taittuu noin yhdeksässä tunnissa.

norja_junailua1
Myrdalista junaa voi vaihtaa kuuluisaan Flåmin maisemajunaan.

Hiihtolomavinkki: Talvipuuhaa Töölössä

caferegatta4

Cafe Regatta on hyvin tunnettu kahvila Töölössä. Se on toiminut samassa paikassa jo lähes 20 vuotta. Kahvila on siitä ihana, että se on jotakuinkin samanlainen joka vierailulla, pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Kahvila elää vuoden aikojen mukaan. Parasta on kesäterassilla auringonlaskusta nauttiminen ja talviretkellä lämmin juoma nuotion äärellä.

caferegatta2

Suurin muutos, jonka muistan 10 vuoden vierailujeni ajalta oli pari vuotta sitten, jolloin Regatta otti maksukortit käyttöön.

Olemme käyneet neljävuotiaan tyttäreni Lyylin kanssa Regatassa nyt parina päivänä peräkkäin. Lyyli ihastui ravintolan takana sijaitsevaan napakelkkaan. Se onkin varsin puoleensa vetävä kapistus, koska olen huomannut aikuistenkin katsovan kelkkaa ensin etäältä ja saapuvan sen jälkeen kokeilemaan sitä itsekin. Kahden päivän jälkeen en ole ollut itse kyydissä, mutta olen pyörittänyt Lyyliä ja hänen ystäviään pääni pyöryksiin.

Regatalla on kansainvälinen tunnelma. Paikka on erityisesti vaihto-oppilaiden suosiossa. Me veimme sunnuntaina amerikkailaiset vieraamme sinne ja seuraavana päivänä mukaamme lähti Lyylin päiväkotikavereita.

caferegatta5

Regatalta voi lainata myös potkukelkkoja. Tarjolla on lasten ja aikuisten kokoja. Yllättävän paljon iloa tämän päiväinen lapsikatraamme sai potkukelkoista kun he vuoron perään kyyditsivät toisiansa.

Heikoista jäistä on varoiteltu koko talven. Napa -ja potkukelkat sijaitsevat aivan rannan tuntumassa eikä sitä pidemmälle kannata lähteä, vaikka sunnuntai-iltama näimme useamman ihmisen kävelyllä jäällä.

Ulkoleikkien jälkeen paistoimme makkarat nuotiolla ja joimme kaakaot. Pari tuntia kului nopeasti. Pimeän tultua lähdimme kotiin.

caferegatta

Muutamia hintaesimerkkejä. Mielestäni hinnat ovat hiukan nousseet, mutta ovat edelleen edukkaat verrattuna moneen keskustan kahvilaan.

  • Makkara 2,20 €
  • Soijanakki 2,00€
  • Kahvi 2,30-2,70 €
  • Kaakao 3,60 €
  • Kuuma mehu 2,00 €
  • Trip 1,70 €
  • Korvapuusti 3,30 €
  • Croisant 3,00 €

Cafe Regatta, Merikannontie 8, Helsinki. Kahvila on auki vuoden jokaisena päivänä 8-21.
Bussilla 24 Sibeliuksenpuiston pysäkki.

 

Ensimmäinen lentomatkani

moerakiboulders
Minä Koekohe Beachillä, jossa sijaitsevat kuuluisat pyöreät kivet eli Moeraki Boulders.

Lensin ensimmäisen kerran lentokoneella 16-vuotiaana vuonna 1996. Matkustin silloin kesävaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin. Kaivoin vanhan päiväkirjani kellarista, koska olin lukemassa helmikuun Päiväkirjaklubilla tekstejäni.

Päiväkirjaklubi on Töölön Korjaamolla kerran kuussa järjestettävä tapahtuma, jossa voi jakaa teinivuosien nolot kirjoitukset. Minä luin lentomatkan lisäksi tekstejä koulunpäättäjäisistä Helsingissä, juhannuksesta siirtolapuutarhassa ja Rancidin keikasta Lepakossa.

Lentomatkan merkittävyydestä kertoo se, että päiväkirjassani on 12 sivua yksityiskohtia lentomatkastani, kuten mitä söimme, kuka istui vieressäni koneessa ja tervehdyksiä muilta vaihto-oppilailta. Tässä muutamia otteita päiväkirjastani.

Matka alkaa Helsinki-Vantaalta, jossa tapasin muut Lions-vaihto-oppilaat.

24.6.

Vantaa – Tukholma – Kööpenhamina

Lennän taas olen juppi, hippi, punkkari. Hahaa enpä ole vaan lennän ihan oikeasti SAS: in koneella. Tänään meni neitsyys tässäkin asiassa. Hannu, äiti ja Henkka saattoi mut lentokentälle Vantaalle. Olin alusta asti ihan pallo hukassa. Check in:stä piti mennä A2, mutta kävelin paniikissa ohitse.

Porukkaa alkoi kerääntyä A2 ympärille ja mentiin yhdessä koneeseen. Istuin punapaitaisen 4R-fanin viereen. Kone lähti ja fiilis oli mahtava. Mahanpohjassa painoi. Lopulta ylhäällä korviakin alkoi vihloa, vaikka jenkki taipui hampaiden välissä. Pian komennettiin taas vyöt kiinni ja laskeuduttiin. Puolituntia Tukholmassa, taas vyöt kiinni ja ylös liitelemään. Olen lintu tai ainakin luulen olevani. Saatiin sämpylät ja sanoin coke please. Se ainakin onnistui. Taas vyöt kiinni ja alas.

Kööpenhamina – Bangkok

Nyt olikin sitten reissaaja-tytöllä isompi pala purtavana. Iso kone ja vierustoverina iso poika Jacob 19 vee. Hyvän näköinen ja lutuinen tanskalaispoika. Pitää sporttailusta ja musiikista. Ihanaa.

Äsken oli dinner. Suomen aikaa puoli kaksi. Kanaa, kokista ja jälkiruokaa. No nyt sammu valotkin no kyllä täällä jotain näkee. Maha on vähän kipeä. Jaksaisiko sitä hyppiä pojan yli, not.

Lentäminen on ihanaa. Porukka täällä tuntuu tosi mukavalta. Hyvä kun lähdin.

Bangkok – Singapore

Lentäminen jatkuu Music is my aeroplane it’s my aeroplane. Yö meni heikosti. Koneessa nukkuminen ei oikein onnistu. Väsyttää kello on paikallista aikaa pari minsaa vaille kuusi illalla. Kolmen maissa laskeuduttiin Bangkokin lentokentälle. Oli ihan sika kallis mesta, 15 US dollaria t-paidasta. Lämpötila oli about 34 astetta, joten oli aika hot mesta.

Äsken meillä oli taas dinner. Kanaa, riisiä, Bangkokin tapaan. Seitsemän aikaan laskeudutaan Singaporeen ja meillä on tunti aikaa vaihtaa konetta.

Norjalaiset pojat on muuten tosi söpöjä. Ruotsista on vain kolme tyttöä. Yhteensä meitä on 38 ja Suomesta 20. Kahdeksan meistä menee Uuteen-Seelantiin.

Singapore – Sydney

Täällä sitä vaan lennellään maailman ympäri. Ollaan tosi cool, elämä sujuu, englanti myös. Nyt istun Qantasin koneessa. Mä vaan liidän, välillä otan huikan diet colaa. Kohta tulee safka. Toivottavasti saan pastaa, muuten tulee kolmas kana-ateria tälle matkalle. Sydneyhyn ollaan menossa, mutta meillä on vielä jossain välilasku.

Olin ollut alle vuorokauden Sydneyssä kun oli ymmärtänyt jotain syvällistä suomalaisesta luonteenlaadusta.

Australialaiset ihmiset on kyllä ihan erilaisia kuin suomalaiset. Iloisia, ystävällisiä. Nyt vasta ymmärtää, mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että suomalaiset on synkkiä.

Sydney – Christchurch – Invercargill

Sydneystä lensin Christchurchiin ja sieltä Uuden-Seelannin eteläsaaren eteläisimmälle kentälle, josta matkasimme autolla pieneen tehdaskaupunkiin Matauraan.

mataura
Mataura River vasemmalla teurastamo ja oikealla paperitehdas.

Host-äitini oli kotiäiti ja host-isäni työskenteli mekaanikkona teurastamolla. Perhe halusi esitellä meille arkeaan, joten heti ensimmäisenä päivänä menimme tutustumaan teurastamoon.

27.6.

How are you? I’m fine. How are you? eli täällä ollaan ja ryydytään. No ei oikeastaan. Täällä on mahtavaa. Aamulla heräsin 7.30. Aamupalaksi host-äitini laittoi minulle paahtoleipää ja hilloa sekä hedelmiä. Kymmeneltä lähdimme teurastamolle. Se oli aika kuvottavaa. Pelkästään lampaiden tappo ja roikkumispaikat oli kuvottavaa, mutta siellä ei ollut eläimiä.

Kaiken huippu oli nahat päällä roikkuvat lehmät, joiden vieressä roikkui päät. Vierailu oli yllättävän kuvottavaa, mutta piti vain näyttää tyytyväiseltä ja sanoa nice, nice.

lampaita
Toisella host-perheelläni oli yli 2000 lammasta.

Karun ensivaikutelman jälkeen näimme uskomattoman kauniita paikkoja Uudessa-Seelannissa. Olin kolmessa eri perheessä eri puolilla eteläsaarta. Toinen perheeni asui lähellä Moeraki Boulderseja ja kävimme useamman kerran rannalla niitä katsomassa. Heillä oli iso lammasfarmi ja pääsimme mukaan farmin töihin, mikä oli erittäin eksoottista minulle. Viimeinen perheeni asui lähellä Christchurchia ja pääsin näkemään myös uusiseelantilaista kaupunkielämää.

 

Lumoava Feeri

quovadis_feeri2
kuvitus: Ilja Karsikas

Saimme Lyylin kanssa liput Tampereen Työväen Teatterin Feeri-lastennäytelmän ensi-iltaan. Olimme innoissamme tästä mahdollisuudesta. Viimeksi kävimme teatterissa joulukuussa, joten nyt olikin jo aika palata teatteritaiteen pariin.

Harmiksemme Lyyli sairastui päivää ennen näytöstä, eikä hän pystynyt matkustamaan Tampeereelle. Lähdin siis yksin teatterimatkalle.

Tampere saattaa kuulostaa pääkaupunkiseutulaisesta kaukaiselta päiväretkikohteelta, mutta sinne pääsee nopeimmillaan puolessatoista tunnissa junalla. Tampereen työväen teatteri sijaisee Hämeenpuistossa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Tosin reitti on yhtä työmaata, rakenteilla olevan ratikkaverkoston takia.

Feeri on Otso Kauton ohjaama ja Otso Ja Minerva Kauton, Maija Rissasen ja Kolina van den Bergin käsikirjoittama lastennäytelmä, jonka suomenkielinen kantaesitys nähtiin Tampereella 8. helmikuuta 2019 Kellariteatterissa.

”Tää ei tunnu yhtään unelta. Ei tää oo unta. Tää on Feeri, tää on paikka.”

Feeri on ruotsia ja tarkoittaa jotain lumoavaa ja taianomaista. Sellainen paikka Feeri onkin. Se on lastenvaltakuntaa, missä aikuiset eivät valita. Kaksi alle kouluikäistä tyttöä tapaavat Feerissä. Siellä ystävystyy helposti. Ensi-illassa Feerin unimaailmassa seikkailivat Kolina van den Berg ja Minerva Kautto.

feeri
kuva: Kari Sunnari

Feerissä opetellaan ystävyystaitoja ja pohditaan ystävyyttä. Samat aiheet ovat usein pinnalla nelivuotiaan kanssa meillä kotona.

Marjaana Mutasen puvustus on kutkuttava. Aivan lopussa näyttelijät hyppäävät jättikokoisiin kurahousuihin. Jos joskus vielä itsekin pääsisi sellaisia kokeilemaan.

Lavastus on pelkistetty. Kaksi pystyssä olevaa sänkyä. Katsoja siis ikään kuin katsoo näytelmää kärpäsenä katossa. Nukahdettuaan tytöt valuvat pois sängyistä unimaailma Feeriin. Lavastuksesta on vastannut Pen van den Berg.

Erityisesti pidin näytelmässä kohdasta, jossa yleisö hyräili tuutulaulua yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tällaiset pienet osallistumisen mahdollisuudet ovat omiaan tempaamaan lapsen mukaan tarinaan.

Feerin suositusikä on 4-8 vuotta Ajattelin monta kertaa näytelmän aikana, että tällekin Lyyli olisi nauranut. Samalla kurkistin lähelläni istuneet pikkupojan reaktioita.

Esitys on tehty kahdelle kielelle. Näytelmä lähtee kiertueelle maaliskuussa ja se on silloin mahdollista nähdä myös Espoossa ja Helsingissä.

Tulevat esitykset Tampereen Työväen Teatterissa

Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 17. helmikuuta klo 16.00
Lauantaina 6. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 13.00
Sunnuntaina 7. huhtikuuta klo 16.00
Esitykset Espoossa ja Helsingissä lisätietoja Quo Vadiksen sivulla