Lensin ensimmäisen kerran lentokoneella 16-vuotiaana vuonna 1996. Matkustin silloin kesävaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin. Kaivoin vanhan päiväkirjani kellarista, koska olin lukemassa helmikuun Päiväkirjaklubilla tekstejäni.
Päiväkirjaklubi on Töölön Korjaamolla kerran kuussa järjestettävä tapahtuma, jossa voi jakaa teinivuosien nolot kirjoitukset. Minä luin lentomatkan lisäksi tekstejä koulunpäättäjäisistä Helsingissä, juhannuksesta siirtolapuutarhassa ja Rancidin keikasta Lepakossa.
Lentomatkan merkittävyydestä kertoo se, että päiväkirjassani on 12 sivua yksityiskohtia lentomatkastani, kuten mitä söimme, kuka istui vieressäni koneessa ja tervehdyksiä muilta vaihto-oppilailta. Tässä muutamia otteita päiväkirjastani.
Matka alkaa Helsinki-Vantaalta, jossa tapasin muut Lions-vaihto-oppilaat.
24.6.
Vantaa – Tukholma – Kööpenhamina
Lennän taas olen juppi, hippi, punkkari. Hahaa enpä ole vaan lennän ihan oikeasti SAS: in koneella. Tänään meni neitsyys tässäkin asiassa. Hannu, äiti ja Henkka saattoi mut lentokentälle Vantaalle. Olin alusta asti ihan pallo hukassa. Check in:stä piti mennä A2, mutta kävelin paniikissa ohitse.
Porukkaa alkoi kerääntyä A2 ympärille ja mentiin yhdessä koneeseen. Istuin punapaitaisen 4R-fanin viereen. Kone lähti ja fiilis oli mahtava. Mahanpohjassa painoi. Lopulta ylhäällä korviakin alkoi vihloa, vaikka jenkki taipui hampaiden välissä. Pian komennettiin taas vyöt kiinni ja laskeuduttiin. Puolituntia Tukholmassa, taas vyöt kiinni ja ylös liitelemään. Olen lintu tai ainakin luulen olevani. Saatiin sämpylät ja sanoin coke please. Se ainakin onnistui. Taas vyöt kiinni ja alas.
Kööpenhamina – Bangkok
Nyt olikin sitten reissaaja-tytöllä isompi pala purtavana. Iso kone ja vierustoverina iso poika Jacob 19 vee. Hyvän näköinen ja lutuinen tanskalaispoika. Pitää sporttailusta ja musiikista. Ihanaa.
Äsken oli dinner. Suomen aikaa puoli kaksi. Kanaa, kokista ja jälkiruokaa. No nyt sammu valotkin no kyllä täällä jotain näkee. Maha on vähän kipeä. Jaksaisiko sitä hyppiä pojan yli, not.
Lentäminen on ihanaa. Porukka täällä tuntuu tosi mukavalta. Hyvä kun lähdin.
Bangkok – Singapore
Lentäminen jatkuu Music is my aeroplane it’s my aeroplane. Yö meni heikosti. Koneessa nukkuminen ei oikein onnistu. Väsyttää kello on paikallista aikaa pari minsaa vaille kuusi illalla. Kolmen maissa laskeuduttiin Bangkokin lentokentälle. Oli ihan sika kallis mesta, 15 US dollaria t-paidasta. Lämpötila oli about 34 astetta, joten oli aika hot mesta.
Äsken meillä oli taas dinner. Kanaa, riisiä, Bangkokin tapaan. Seitsemän aikaan laskeudutaan Singaporeen ja meillä on tunti aikaa vaihtaa konetta.
Norjalaiset pojat on muuten tosi söpöjä. Ruotsista on vain kolme tyttöä. Yhteensä meitä on 38 ja Suomesta 20. Kahdeksan meistä menee Uuteen-Seelantiin.
Singapore – Sydney
Täällä sitä vaan lennellään maailman ympäri. Ollaan tosi cool, elämä sujuu, englanti myös. Nyt istun Qantasin koneessa. Mä vaan liidän, välillä otan huikan diet colaa. Kohta tulee safka. Toivottavasti saan pastaa, muuten tulee kolmas kana-ateria tälle matkalle. Sydneyhyn ollaan menossa, mutta meillä on vielä jossain välilasku.
Olin ollut alle vuorokauden Sydneyssä kun oli ymmärtänyt jotain syvällistä suomalaisesta luonteenlaadusta.
Australialaiset ihmiset on kyllä ihan erilaisia kuin suomalaiset. Iloisia, ystävällisiä. Nyt vasta ymmärtää, mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että suomalaiset on synkkiä.
Sydney – Christchurch – Invercargill
Sydneystä lensin Christchurchiin ja sieltä Uuden-Seelannin eteläsaaren eteläisimmälle kentälle, josta matkasimme autolla pieneen tehdaskaupunkiin Matauraan.
Host-äitini oli kotiäiti ja host-isäni työskenteli mekaanikkona teurastamolla. Perhe halusi esitellä meille arkeaan, joten heti ensimmäisenä päivänä menimme tutustumaan teurastamoon.
27.6.
How are you? I’m fine. How are you? eli täällä ollaan ja ryydytään. No ei oikeastaan. Täällä on mahtavaa. Aamulla heräsin 7.30. Aamupalaksi host-äitini laittoi minulle paahtoleipää ja hilloa sekä hedelmiä. Kymmeneltä lähdimme teurastamolle. Se oli aika kuvottavaa. Pelkästään lampaiden tappo ja roikkumispaikat oli kuvottavaa, mutta siellä ei ollut eläimiä.
Kaiken huippu oli nahat päällä roikkuvat lehmät, joiden vieressä roikkui päät. Vierailu oli yllättävän kuvottavaa, mutta piti vain näyttää tyytyväiseltä ja sanoa nice, nice.
Karun ensivaikutelman jälkeen näimme uskomattoman kauniita paikkoja Uudessa-Seelannissa. Olin kolmessa eri perheessä eri puolilla eteläsaarta. Toinen perheeni asui lähellä Moeraki Boulderseja ja kävimme useamman kerran rannalla niitä katsomassa. Heillä oli iso lammasfarmi ja pääsimme mukaan farmin töihin, mikä oli erittäin eksoottista minulle. Viimeinen perheeni asui lähellä Christchurchia ja pääsin näkemään myös uusiseelantilaista kaupunkielämää.
Joko mennään 
Hauska postaus! 🙂 On varmaan tuohon maailmanaikaan ollut lentäminen hiukan eri hinnoissa kuin nykyään!
Itse lensin ensimmäistä kertaa niin pienenä, etten muista siitä juuri muuta kuin lentohenkilökunnan lahjoittamat tarrakirjat ja tehtävävihot. Kone taisi lähestulkoon olla vielä maassa, kuin olin saanut ne sutaistua valmiiksi 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Iida kommentista. Etenkin lyhyet lennot Euroopan sisällä olivat arvokkaita, joten matkustin esimerkiksi Saksaan ja Hollantiin laivalla, bussilla ja junalla. Monet ystävistäni olivat lentäneet jo jonkin verran noihin aikoihin. Etenkin pari kaveriani, joidet isät olivat Finnairilla töissä.
Nykyään ei enää lapset saa noita puuhapaketteja. Muistan nähneeni niitä lennoilla ennen tyttäreni syntymää. Hän on lentänyt jo monta kertaa. Eikä varmasti muista ensimmäistä, toista tai edes kolmatta lentomatkaansa. Niin ne ajat muuttuu 😊.
TykkääTykkää
Ihanan nostalginen juttu. Minä itse lensin eka kertaa 70-luvulla, olin 20-vuotias ja määränpää oli Pariisi. Matkoista muistan, että korvani sattuivat armottomasti paine-erosta. Miten ihmeessä niihin ei nykyisin enää satu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kun kävit jättämässä kommentin Fammo matkalla. Sinullakin ensimmäinen lento ollut vasta aikuisena. Uuteen-Seelantiin matkatessa korviini sattui vain ensimmäinen lento ja silloin mietin, että miten ikinä selviä perille, jos kipu on niin kova. Nykyään ei satu ellei ole kova flunssa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Lentäminen oli suhteellisen kallista ja harvinaista kun minä olin lapsi ja nuori. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Aivan mahtava idea tuo päiväkirjaklubi! Teinipäiväkirjat on enemmän liikuttavia kuin noloja. Luulisin, en kyllä ole omiani pystynyt lukemaan…Tässä jutussa mua niin nauratti tuo teurastamoon vieminen. Että sen niinku halusivat ensimmäisenä esitellä Uudessa-Seelannissa. 😀
TykkääTykkää
Kiitos Heli kommentistasi. Lukemiskokemus Päiväkirjaklubilla oli antoisa eli suosittelen, jos teinivuosien tekstejä vielä löytyy.
Host-perheeni halusi tosiaan esitellä arkeaan heti ensimmäisenä päivänä. En muista, että ihmettelinkö asiaa etukäteen. Olihan se sellainen kerran elämässä -kokemus. Ei tarvitse enää koskaan mennä uudestaan.
TykkääTykkää
Ihana päiväkirjapostaus. Löytyisiköhän itseltäkin joitain muistiinpanoja ensimmäiseltä itsenäiseltä lentomatkalta.. Muistan että jännitti tosi paljon reissata kahden kaverin kanssa osana isompaa porukkaa Unkariin nuorten leirille. Pidimme toisiamme käsistä kiinni nousun ja laskun aikana ja jauhoimme purkkaa niin antaumuksella että leukoihin sattui. 😀
TykkääTykkää
Kiitos Martina kun kävit kommentoimassa ja jaoit lentomatkamuistosi. Nykyään tämä lentäminen on niin arkipäiväistynyt, että nuoret eivät taida paljon miettiä miltä lentäminen tuntuu. Lentomatkustamisesta on myös hävinnyt hohdokkuus, mikä sillä ennen halpalentoyhtiöitä oli.
TykkääTykkää
Miten söpö teksti! Harmi kun itse on tullut niin vähän kirjoiteltua päiväkirjaa, niitä vähiä muisteloita on ollut niin mieletöntä lukea jälkikäteen. Aika pitkä lentorupeama heti alkajaisiksi, mutta varmasti ikimuistoinen kokemus😊
TykkääTykkää
Kiitos Aino. Minä kirjoitin ennemmän kirjeitä kuin päiväkirjoja, mutta -96 kesä oli ilmeisesti sen verran erityinen, että sen halusin tallentaa. Tuo taisi olla aikalailla pisin lentomatka, mihin Suomesta pystyi lentämään. Kerralla sitten kunnolla ja koko rahan edestä 😂.
TykkääTykkää
Tällaiset vanhemmat päiväkirjapostaukset ovat kivoja, sillä niissä pääsee palaamaan myös omiin vanhoihin muistoihin. Itsellä ensimmäinen lento lähti vuonna 1986 Turun kentältä DC-10:llä, koska Helsinki-Vantaalla oli lakko. Ensimmäinen lasku otti korviin tosi paljon, mutta onneksi sen jälkeen millään muulla lennolla ei. Startti oli siten kaiken kaikkiaan huono, mutta nostatti melkoisen matkakuumeen 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Rami kommentistasi. Olipa huono onni, että oli lakko lentokentällä. Hyvin muistamme ensimmäiset lentomme. Silloin ei tosiaan lennelty samalla tavalla kuin nykyään. Teidän lapsilla taitaa olla sama kuin omallani, että ensimmäiset lennot on tehty niin pieninä, että niistä ei muista mitään.
TykkääTykkää
Ihanat muistiinpanot Sinulla ensimmäisestä lennostasi. Vaikka olenkin pitänyt päiväkirjaa melkein koko ikäni, niin se ei yksityiskohdissa mene noin pitkälle 🙂 Ensimmäinen lentoni taisi olla Hki – Kööpenhamina väli jotain 15-vuotiaana, kun pääsin isän mukaan työmatkalle, joka taisi sitten vielä jatkua Rotterdamiinkin. Mutta ilman kunnon muistiinpanoja yksityiskohdat ovat hämärämpiä kuin Sinulla.
TykkääTykkää
Kiitos Pirkko kun jaoit muistosi ensimmäisestä lentomatkasta. Taisi olla lentäminen tuolloin todella harvinaista teineillekin. Muita asioita en ole tallentanut samalla tarkkuudella kuin tämän lentomatkan, joten sen täytyy kertoa kokemuksen ainutlaatuisuudesta itselleni. Matka oli järkyttävän pitkä, joten aikaa kirjoittamiselle on ollut runsaasti.
TykkääTykkää
Tää oli ihan mahtava juttu! Mä toin vanhempieni kotoa joskus vuosi sitten älyttömän määrän vanhoja päiväkirjojani (ensimmäinen alkaa varmaan jo esikouluiästä!) ja oon siitä lähtien miettinyt, että täytyispä lukea mitä olen lapsena ja nuorena kirjoittanut matkoista – ei sillä että niitä silloin olisi kovin usein tai montaa ollut, mutta varmasti ne oli sitä vaikuttavampia! Täytyypä nyt mennä kaivelemaan niitä!
TykkääTykkää
Kiitos Emma kun jätit kommentin. Sitä on niin eri asioihin kiinnittänyt huomiota kun matkoja on ollut harvemmin. Ilmeisesti cokiksen tilaaminen lentoemännältä on ollut minusta jännittävää, koska olen asian erikseen maininnut 😂.
TykkääTykkää
Aivan huippu kirjoitus. Muistan myös oman lähdön vaihtariksi (ja juuri monta vaihtoa, vuorokauden matkustus ja se, kuinka sitten määränpään lähestyessä tapasi juuri muut pohjoismaalaiset vaihtarit 🙂 ). Päiväkirjaklubikin on kiinnostellut, myötähäpeä houkuttelee.
TykkääTykkää
Kiitos Milla kommentistasi ja lentomatkamuistostasi. Suosittelen Päiväkirjaklubia niin lukijana kuin katsojana.
TykkääTykkää
Ihana Rosa ❤ Tämä oli hauska postaus, kyllä tuli naurettua! "Vierailu oli yllättävän kuvottavaa, mutta piti vain näyttää tyytyväiseltä ja sanoa nice, nice." 🙂 En ole vielä Konmari-vaiheessani päässyt vanhoihin päiväkirjoihin, luulen että niiden lukeminen vaatii useamman lasin punaviiniä! Oma ensimmäinen lentoni oli varmaan 10 vuotta aikaisemmin kuin sinun, lensimme tyttöporukassa Kreikkaan Kos:in saarelle. Muistan kuinka koneessa joimme drinksuja ja poltimme tupakkaa sekä taputimme kuskille kun kone oli maassa! Ai kauheeta!
TykkääTykkää
Kiitos Martta. Olen miettinyt, että miten olin niin vähäsanainen teurastamokierroksesta, mutta taisin olla hiukan järkyttynyt. Hauska lentomatkamuisto sinullakin: tupakkaa ja drinksuja, oi aikoja, oi matkoja!
TykkääTykkää
Ihana kun jaoit nämä muistot ❤ olispa itelläkin kuvattuna noin hyvin ajatukset ekoilta matkoilta. Rohkea oot ollu, ku oot lähteny maailman toiselle puolelle vaihtoon nuorena:)
TykkääTykkää
Kiitos Emilia kommentistasi. Muista matkoistani ei ole näin tarkkoja yksityiskohtien kuvailuja tallessa. Olin vähän itsekin yllättynyt, että mitkä asiat minua oli matkailussa silloin kiinnostanut.
TykkääTykkää