Joko mennään on jo kaksivuotias!

rodos
Kuumeisen lapsen kanssa Rodoksen vanhassa kaupungissa.

Blogini syntymäpäivän kunniaksi muistelin epäonnen hetkiä matkoillamme.

Yhteisen matkailuhistoriamme vaativin matka oli viikon all inclusive -pakettimatka Rodokselle. Tämä ei ollut ensimmäinen ulkomaanmatkamme vaan olimme käyneet jo Virossa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Norjassa.

Matka alkoi sillä, että unohdin lähes uuden puhelimeni lentokoneeseen. Luulin jo, että en näkisi luuriani enää koskaan. Soitin kuitenkin Tjäreborgin kohdeoppaalle. Tämä oli ensimmäinen pakettimatkani, mutta olin oppinut Matkaoppaat-televisiosarjasta, että respan luona on kohdekansiot, joista löytyy paikallisen suomalaisen oppaan puhelinnumero.

Puhelin löytyi lentokentältä ja opas lupasi tuoda sen hotellillemme. Upeaa palvelua kerta kaikkiaan! Miksi olinkaan matkustanut aina omatoimisesti kun näin mahtavaa apua sai ilman lisämaksua.

Seuraava haaste matkalla oli enterorokko. Yöt olivat rauhattomia ja päiväunetkaan eivät Lyylille maistuneet. Olin lopulta aivan poikki valvomisesta. Nautin kyllä lämmöstä, ruuasta, matkaseurastamme ja buffetin Mariasta, joka siivosi sormiruokailija lapseni lattialle tiputtamat ruuat useamman kerran ruokailun aikana.

junibacken3

Olemme joutuneet perumaan vain kaksi kertaa matkalle lähdön. Ensimmäisellä kerralla pneumokokki iski päivää ennen Tampereen reissua ja toisella kertaa jouduimme jättämään nielutulehduksen takia Tukholman-risteilyn väliin. Näissä tapauksissa olemme saaneet korvauksen matkavakuutuksesta.

Samainen nielutulehdus oli tarttuvaa sorttia ja seuraavana viikonloppuna makasin kovassa kuumeessa malmölaissa hotellissa enkä käynyt ollenkaan seminaarissa, johon olin saanut apurahan. Matka ei mennyt kuitenkaan täysin pieleen. Ennen sairastumistani ehdin nauttia hienon päivän Kööpenhaminassa ystäväni kanssa. Kirjoitin päivästä blogiin viime syksynä.

Puolitoista vuotta sitten olimme lähdössä risteilylle Tukholmaan. Lyyli lähti ystävämme kanssa trampoliinipuistoon ja sillä välin minä pakkasin kotona. Viimeinen hyppy vaahtomuovikasaan meni mönkään ja Lyyli satutti kätensä. Meille entuudestaan vieras, puistossa lapsensa kanssa vieraillut nainen, toi Lyylin Mehiläiseen. Onneksi vain kyynärnivel oli lähtenyt paikoiltaan ja lääkäri sai käden kuntoon hetkessä. Pääsimme lähtemään matkalle, mutta pienestä hermostuksesta johtuen, en ollut pakannut Lyylille alushousuja. Risteilyn aluksi pesin nyrkkipyykillä puolitusinaa laivalta ostettua Ryhmä Hau -pikkuhousua.

Oksennuksiltakaan ei ole vältytty, mutta jätän yksityiskohdat kertomatta. Sehän on sellaista lapsiperheiden perusmeininkiä matkoilla.

laivalla_silja

Viimeisellä Tukholman risteilyllämme Lyyli suihkutti vahingossa hajuvettä silmäänsä. Soitin laivan sairaanhoitajalle. Hän kertoi, että itkeminen on parasta lääkettä ja alkoholi on se ainesosa, joka kirvelyä aiheuttaa ellei lapsella ole muita allergioita. Jos silmä olisi ärtynyt niin sairaanhoitajalta olisi saanut kortisonivoidetta silmään.

Lento- juna- ja bussimatkat ovat menneet yleensä ihan kohtalaisesti. Epäonnistunein lentomatka on paluulentomme Lissabonista Helsinkiin keskellä yötä. Lyyli huusi koko lennon ajan eikä pysynyt vöissä nousussa ja laskussa.

luxembourg5
Perillä Luxemburgissa

Emme ole myöhästyneet vielä kertaakaan mistään kulkuvälineestä, mihin meillä on ollut liput ostettuna. Pari läheltä piti tilannetta on ollut. Ensimmäinen sattui Brysselin päärautatieasemalla. Olimme hyvissä ajoin oikealla laiturilla, mutta junan lähtölaituri vaihtui viime hetkellä ja jouduimme siirtymään rattaiden kanssa ensin portaat ylös ja sitten portaat alas toiselle laiturille. Onneksi belgialaiset ovat hyvin avuliaita ja sain apua. Kirjoitin toissa syksynä blogiini junamatkasta Brysselistä Luxemburgiin otsikolla Päivämatka Euroopan Kauniaisiin.

Uuden vuoden aattona meillä oli vain muutama minuutti ehtiä Helsingissä Lasipalatsilta junaan. Laitoin Lyylin rattaisiin matkalaukun kanssa ja jäimme kiinni heti ensimmäiseen korotukseen kadussa. Lyyli lensi polvilleen maahan ja juoksin junaan itkevä lapsi rattaissa matkalaukun alla. Junassa lupasin Lyylille pullaa ja Little Pet Shop -leluja.

Matkatavarat ovat yleensä pysyneet matkassa (puhelinta lukuun ottamatta). Pari kertaa matkatavarat ovat tulleet vasta perästä. Kirjoitin viime vuonna Brysselin lentokentälle kadonneista rattaista.

 

 

27 vastausta artikkeliin “Joko mennään on jo kaksivuotias!”

    1. Kiitos kommentistasi Sanna. Samaa mieltä olen, että aika pieniä haasteita olemme kohdanneet. Tosin enterorokon kanssa olin aika epätoivoinen kun se oli ensimmäinen kunnon sairaus ja olin vähän hukassa miten toimia.

      Tykkää

  1. Onnea blogille! Kaksiko vuotta siitä vasta on? Jotenkin olin unohtanut, että olen seurannut blogiasi miltei alkumetreiltä asti.

    Lapsiperheiden matkatarinoita kuunnellessa tuntuu, että jo jokaiselle yksittäiselle matkalle mahtuu vähintään tuon verran epäonnea. Sinulla on selvästi homma hanskassa.

    Tykkää

    1. Kiitos Aron. Kaksi vuotta ja ihan aluksi blogailin harvakseltaan. Sitten vasta blogikurssin myötä aloin kirjoittamaan tiheämmällä tahdilla.

      Lapset tuo yllätyksiä matkoille, koska he harvoin etukäteen kertovat tuntemuksistaan. Aikuiset usein tuntevat jo pari päivää ennen, että vointi on heikompi.

      Hyvin me ollaan selvitty ja paremmin menee koko ajan.

      Tykkää

    1. Kiitos Anni. Matkustellessa aina sattuu ja tapahtuu. Matkoillani ennen lasta sattui aika hurjiakin juttuja. Joskus aika on ehkä valmis niistä kertomiseen. Lapsen kanssa ehkä sellaiset pienemmät vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta, mutta kaikesta on selvitty!

      Tykkää

    1. Kiitos! En olisi uskonut, että puhelin vielä palautuu minulle. Olen kuullut vasta jälkeepäin, että Rodos on todella turvallinen paikka turistille ja olihan tämä mukava huomata itsekin. Puhelimen löytymisen jälkeen en stressannut mistään.

      Liked by 1 henkilö

  2. Onnea kaksivuotiaalle!
    Hauska postaus ja itsellä on ollut samanlainen ajatuksissa. Ei teilläkään mitään kamalan vakavaa onneksi ole saattanut. Ei minullakaan. Eniten nauratti tuo pikkuhousujen unohdus. Onneksi on nyrkkipyykki 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos Outi. Hyvin ollaan selvitty ja meillä ei ole rasitteena monia lapsia vaivaava matkapahoinvointi, joka tekee matkoista huomattavasti yllätyksellisempiä. Pikkuhousut olen muistanut pakata tämän unohduksen jälkeen joka kerta.

      Tykkää

  3. Voi ei! Taudit reissussa eivät ole kiva juttu, mutta toi oli ihana että opitte telkkarista käytännön vinkkejä matkaoppaiden hyödyllisyyteen 😀

    Tykkää

    1. Kiitos Milla. Jos aina varautuu siihen pahimpaan niin monella matkalla yllättyy positiivisesti. Silti yllätyksiä on joka matkalla. Kukapa uskoisi lapsen suihkuttelevan parfyymia silmään.

      Tykkää

    1. Kiitos Merja. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta ennen lasta mulle vasta sattuikin kaikenlaista. Kamat pöllittiin muutaman kerran jne. Lapsen kanssa pitää ottaa varman päälle ja kohteetkin ovat olleet suht rauhallisia. Tosin Brysseliin matkustimme aika pian terroristi-iskun jälkeen.

      Tykkää

    1. Kiitos Martta. Luulempa, että kaikille paljon matkaaville sattuu kaikenlaista. Aikaset lennot ovat omiaan tavaroiden unohteluun. Jotkut lapset sairastavat enemmän kuin toiset. Sielle ei kai voi oikein mitään. Omani on ollut aika sairasteleva, joten sairauksilta ei ole matkoilla vältytty. Yllättävän vähän on siihen nähden matkoja peruttu.

      Tykkää

    1. Kiitos Sonja. Yleensä ne pienet kommellukset jää mainitsematta. En koe, että blogissani haluaisin kaunistella asioita, mutta monesti ne pienet kömmähdykset eivät ole mahtuneet tarinaan.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Martta / Martan matkassa Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s