Blogini syntymäpäivän kunniaksi muistelin epäonnen hetkiä matkoillamme.
Yhteisen matkailuhistoriamme vaativin matka oli viikon all inclusive -pakettimatka Rodokselle. Tämä ei ollut ensimmäinen ulkomaanmatkamme vaan olimme käyneet jo Virossa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Norjassa.
Matka alkoi sillä, että unohdin lähes uuden puhelimeni lentokoneeseen. Luulin jo, että en näkisi luuriani enää koskaan. Soitin kuitenkin Tjäreborgin kohdeoppaalle. Tämä oli ensimmäinen pakettimatkani, mutta olin oppinut Matkaoppaat-televisiosarjasta, että respan luona on kohdekansiot, joista löytyy paikallisen suomalaisen oppaan puhelinnumero.
Puhelin löytyi lentokentältä ja opas lupasi tuoda sen hotellillemme. Upeaa palvelua kerta kaikkiaan! Miksi olinkaan matkustanut aina omatoimisesti kun näin mahtavaa apua sai ilman lisämaksua.
Seuraava haaste matkalla oli enterorokko. Yöt olivat rauhattomia ja päiväunetkaan eivät Lyylille maistuneet. Olin lopulta aivan poikki valvomisesta. Nautin kyllä lämmöstä, ruuasta, matkaseurastamme ja buffetin Mariasta, joka siivosi sormiruokailija lapseni lattialle tiputtamat ruuat useamman kerran ruokailun aikana.
Olemme joutuneet perumaan vain kaksi kertaa matkalle lähdön. Ensimmäisellä kerralla pneumokokki iski päivää ennen Tampereen reissua ja toisella kertaa jouduimme jättämään nielutulehduksen takia Tukholman-risteilyn väliin. Näissä tapauksissa olemme saaneet korvauksen matkavakuutuksesta.
Samainen nielutulehdus oli tarttuvaa sorttia ja seuraavana viikonloppuna makasin kovassa kuumeessa malmölaissa hotellissa enkä käynyt ollenkaan seminaarissa, johon olin saanut apurahan. Matka ei mennyt kuitenkaan täysin pieleen. Ennen sairastumistani ehdin nauttia hienon päivän Kööpenhaminassa ystäväni kanssa. Kirjoitin päivästä blogiin viime syksynä.
Puolitoista vuotta sitten olimme lähdössä risteilylle Tukholmaan. Lyyli lähti ystävämme kanssa trampoliinipuistoon ja sillä välin minä pakkasin kotona. Viimeinen hyppy vaahtomuovikasaan meni mönkään ja Lyyli satutti kätensä. Meille entuudestaan vieras, puistossa lapsensa kanssa vieraillut nainen, toi Lyylin Mehiläiseen. Onneksi vain kyynärnivel oli lähtenyt paikoiltaan ja lääkäri sai käden kuntoon hetkessä. Pääsimme lähtemään matkalle, mutta pienestä hermostuksesta johtuen, en ollut pakannut Lyylille alushousuja. Risteilyn aluksi pesin nyrkkipyykillä puolitusinaa laivalta ostettua Ryhmä Hau -pikkuhousua.
Oksennuksiltakaan ei ole vältytty, mutta jätän yksityiskohdat kertomatta. Sehän on sellaista lapsiperheiden perusmeininkiä matkoilla.
Viimeisellä Tukholman risteilyllämme Lyyli suihkutti vahingossa hajuvettä silmäänsä. Soitin laivan sairaanhoitajalle. Hän kertoi, että itkeminen on parasta lääkettä ja alkoholi on se ainesosa, joka kirvelyä aiheuttaa ellei lapsella ole muita allergioita. Jos silmä olisi ärtynyt niin sairaanhoitajalta olisi saanut kortisonivoidetta silmään.
Lento- juna- ja bussimatkat ovat menneet yleensä ihan kohtalaisesti. Epäonnistunein lentomatka on paluulentomme Lissabonista Helsinkiin keskellä yötä. Lyyli huusi koko lennon ajan eikä pysynyt vöissä nousussa ja laskussa.
Emme ole myöhästyneet vielä kertaakaan mistään kulkuvälineestä, mihin meillä on ollut liput ostettuna. Pari läheltä piti tilannetta on ollut. Ensimmäinen sattui Brysselin päärautatieasemalla. Olimme hyvissä ajoin oikealla laiturilla, mutta junan lähtölaituri vaihtui viime hetkellä ja jouduimme siirtymään rattaiden kanssa ensin portaat ylös ja sitten portaat alas toiselle laiturille. Onneksi belgialaiset ovat hyvin avuliaita ja sain apua. Kirjoitin toissa syksynä blogiini junamatkasta Brysselistä Luxemburgiin otsikolla Päivämatka Euroopan Kauniaisiin.
Uuden vuoden aattona meillä oli vain muutama minuutti ehtiä Helsingissä Lasipalatsilta junaan. Laitoin Lyylin rattaisiin matkalaukun kanssa ja jäimme kiinni heti ensimmäiseen korotukseen kadussa. Lyyli lensi polvilleen maahan ja juoksin junaan itkevä lapsi rattaissa matkalaukun alla. Junassa lupasin Lyylille pullaa ja Little Pet Shop -leluja.
Matkatavarat ovat yleensä pysyneet matkassa (puhelinta lukuun ottamatta). Pari kertaa matkatavarat ovat tulleet vasta perästä. Kirjoitin viime vuonna Brysselin lentokentälle kadonneista rattaista.
Joko mennään 
Onneksi olette suht vähällä selvinneet! Lasten kanssa kun aina sattuu ja tapahtuu 😉
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi Sanna. Samaa mieltä olen, että aika pieniä haasteita olemme kohdanneet. Tosin enterorokon kanssa olin aika epätoivoinen kun se oli ensimmäinen kunnon sairaus ja olin vähän hukassa miten toimia.
TykkääTykkää
Onnea blogille! Kaksiko vuotta siitä vasta on? Jotenkin olin unohtanut, että olen seurannut blogiasi miltei alkumetreiltä asti.
Lapsiperheiden matkatarinoita kuunnellessa tuntuu, että jo jokaiselle yksittäiselle matkalle mahtuu vähintään tuon verran epäonnea. Sinulla on selvästi homma hanskassa.
TykkääTykkää
Kiitos Aron. Kaksi vuotta ja ihan aluksi blogailin harvakseltaan. Sitten vasta blogikurssin myötä aloin kirjoittamaan tiheämmällä tahdilla.
Lapset tuo yllätyksiä matkoille, koska he harvoin etukäteen kertovat tuntemuksistaan. Aikuiset usein tuntevat jo pari päivää ennen, että vointi on heikompi.
Hyvin me ollaan selvitty ja paremmin menee koko ajan.
TykkääTykkää
Onnea kaksivuotiaalle!
Hauska että päätit juhlan kunniaksi jakaa juuri näitä matkustelun kökömpiä puolia. Aina ei mene kaikki ihan putkeen, mutta kyllähän niistä yleensä aina selvitään 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Anni. Matkustellessa aina sattuu ja tapahtuu. Matkoillani ennen lasta sattui aika hurjiakin juttuja. Joskus aika on ehkä valmis niistä kertomiseen. Lapsen kanssa ehkä sellaiset pienemmät vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta, mutta kaikesta on selvitty!
TykkääTykkää
Tekevälle sattuu! Aikamoinen tuuri on käynyt, että sait puhelimesi vielä! Onnea kaksivuotiaalle!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos! En olisi uskonut, että puhelin vielä palautuu minulle. Olen kuullut vasta jälkeepäin, että Rodos on todella turvallinen paikka turistille ja olihan tämä mukava huomata itsekin. Puhelimen löytymisen jälkeen en stressannut mistään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin taitaa olla turvallinen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Onnea kaksivuotiaalle!
Hauska postaus ja itsellä on ollut samanlainen ajatuksissa. Ei teilläkään mitään kamalan vakavaa onneksi ole saattanut. Ei minullakaan. Eniten nauratti tuo pikkuhousujen unohdus. Onneksi on nyrkkipyykki 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Outi. Hyvin ollaan selvitty ja meillä ei ole rasitteena monia lapsia vaivaava matkapahoinvointi, joka tekee matkoista huomattavasti yllätyksellisempiä. Pikkuhousut olen muistanut pakata tämän unohduksen jälkeen joka kerta.
TykkääTykkää
Voi ei! Taudit reissussa eivät ole kiva juttu, mutta toi oli ihana että opitte telkkarista käytännön vinkkejä matkaoppaiden hyödyllisyyteen 😀
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi Tiia. Turhaan en katsonut jokaista Matkaopas-ohjelman jaksoa. Näin se tositeevee siirtyy oikeaan elämään.
TykkääTykkää
Onnea kaksivuotiaalle! Lasten kanssa reissaaminen on kyllä oma lukunsa, mutta onneksi silloin yleensä asennoituu jo valmiiksi siihen, että jotain varmaan tapahtuu 😀
TykkääTykkää
Kiitos Milla. Jos aina varautuu siihen pahimpaan niin monella matkalla yllättyy positiivisesti. Silti yllätyksiä on joka matkalla. Kukapa uskoisi lapsen suihkuttelevan parfyymia silmään.
TykkääTykkää
Paljon onnea 2-vuotiaalle blogille 🙂 Kaikkea teillekin on sattunut ja tapahtunut. Lasten kanssa reissatessa ei ole tylsää.
TykkääTykkää
Kiitos Merja. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta ennen lasta mulle vasta sattuikin kaikenlaista. Kamat pöllittiin muutaman kerran jne. Lapsen kanssa pitää ottaa varman päälle ja kohteetkin ovat olleet suht rauhallisia. Tosin Brysseliin matkustimme aika pian terroristi-iskun jälkeen.
TykkääTykkää
Onnittelut kahdesta vuodesta! 🙂 Onneksi sait puhelimesi takaisin, hyvää palvelua tosissaan.
TykkääTykkää
Kiitos Veera. Sama puhelin on edelleen käytössä, joten olisi ollut harmi menettää se jo heti alkuunsa.
TykkääTykkää
Onnea 2-vuotiaalle blogille! Reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta oikealla asenteella selviää 😀 Onneksi ei mitään vakavaa kuitenkaan!
TykkääTykkää
Kiitos Aino, asenteella on suuri merkitys. Yritän ottaa rennosti, mutta myönnän välillä vaipuneeni hetkittäiseen epätoivoon ”miks me lähdettiin tänne”.
TykkääTykkää
Onnea 2-vuotiaalle! Kiva huomata että en ole ainoa jolle sattuu ja tapahtuu! Musta tuntuu että meillä lapset oli aina enemmän tai vähemmän kipeenä lomamatkoilla… Toivon teille parempaa onnea matkailun suhteen tulevaisuudessa!
TykkääTykkää
Kiitos Martta. Luulempa, että kaikille paljon matkaaville sattuu kaikenlaista. Aikaset lennot ovat omiaan tavaroiden unohteluun. Jotkut lapset sairastavat enemmän kuin toiset. Sielle ei kai voi oikein mitään. Omani on ollut aika sairasteleva, joten sairauksilta ei ole matkoilla vältytty. Yllättävän vähän on siihen nähden matkoja peruttu.
TykkääTykkää
Onnea kaksivuotiaalle! Hauska ajatus muistella juhlan kunniaksi niitä vähemmän hohdokkaita hetkiä, koska niistä ehkä harvemmin sitten kirjoitellaankaan. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Sonja. Yleensä ne pienet kommellukset jää mainitsematta. En koe, että blogissani haluaisin kaunistella asioita, mutta monesti ne pienet kömmähdykset eivät ole mahtuneet tarinaan.
TykkääTykkää
Onnittelut blogisynttäreiden johdosta! 🙂 Komppaan Sonjaa, kiva lukea välillä niitä kehnojakin kokemuksia, mitä harvoin blogeissa muuten näkyy!
TykkääTykkää
Kiitos Emilia. Täytyykin ehkä ottaa tavaksi aina säännöllisin väliajoin päivittää myös matkojen hudit.
TykkääTykkää