Kävimme maanantai-iltana kiertämässä muutaman Lux Helsinki -teoksen Lyylin kanssa. Viime vuoden sunnuntairyysiksestä oppineena, päätin tänä vuonna tehdä kierroksen arkipäivänä ja ilman rattaita. Viiden maissa reitillä oli vielä hyvin väljää. Pyysin ystävältäni muutaman tärpin ja katsoin somesta tuttujeni suosittelemia kohteita. Koko kierros olisi ollut meille liian pitkä.
Saavuimme Museokatua pitkin kohti Lux-aluetta ja lähdimme ääntä kohti Cygnauksenkadulla. Ensimmäinen ajatukseni alueelle päästyämme oli, että onpa ihana kävellä kaduilla kun ne on suljettu autoilta. Katuvalot eivät olleet päällä ja Lyyli sanoi pelkäävänsä pimeyttä. Tunnelma on todella erilainen tutullaikin kaduilla kun ne on pimennetty. Tavoitteenamme oli päästä näkemään Ivo Schoofsin Large Pendulum wave -teos, jonka moni tuttavistani oli maininnut parhaana teoksena festivaaleilla. Olihan se hieno. Kuvista oli ollut vaikea päätellä teoksen kokoa.
Seuraavaksi suuntasimme Kansallismuseon sisäpihalle. Tämä teos oli myös yksi niistä, joita minulle oli suositeltu. Lyyli ei ollut kovinkaan innostunut päiväkodin jälkeen lähtemään taidekierrokselle ja lahjoin hänet mehujäällä mukaan. Nähtyään Shelter Seekers -teoksen Lyyli kommentoi, että “Mä en tiennytkään, että tällaista taidetta on olemassa”. Tunsin onnistumisen tunnetta. Onneksi olin lahjonut lapsen mukaani, koska hän oppi jotain uutta.
Kansallismuseon seinään heijastettu teos kuvaa tämän päivän suurimpia haasteita: siirtolaisuus, epätasa-arvo, ilmastonmuutos ja luonnonmonimuotoisuuden menettäminen, kertoo Lux Helsinki -esite. Aika painavaa asiaa tungettu kahden minuutin heijastukseen. Eipä tullut mieleen nämä kaikki asiat teosta katsoessa. Tämä lieneekin valoteosten haaste. Sanomaa on joko enemmän kuin mitä julkisessa tilassa pystyy hetkessä vastaanottamaan tai sanomaa ei ole ollenkaan. Jokaisen teoksen luona on esittely, mutta niiden lukeminen ja löytäminen on hankalaa, koska ihmisiä on paljon liikkellä.
Kolmas teos, jota ystäväni suositteli lasten kanssa kierrokselle meneville oli Ultraviolet Gallery ja siellä erityisesti Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen valonsyöjähirviö Violet. Lyyli pääsi eturiviin ja ihastui teoksen hahmoon. Kauempaa teosta olisi ollut vaikea nähdä, joten meillä kävi tuuri ajoituksen kanssa.
Jatkoimme vielä Lyhtypuistoon Hakasalmen huvilalle. Viime vuonna Lyhtypuisto oli Lyylin ja hänen ystäviensä suosikki. Silloin roikkuvat lyhdyt oli alempana. Tällä kertaa Lyhtypuistossa kiinnosti tutut esineet, kuten nukkekoti, joka muistutti kotonamme olevaa nukkekotia. Tässä vaiheessa reitillä alkoi olla jo tungosta.
Lopuksi kurkkasimme vielä Musiikkitalon kulmalta Kiasmalle ja Oodille päin. Ehkä Kansalaistorille olisi kaivannut jotain isompaa show´ta. Nyt yksittäiset teokset jäivät aika pieniksi suurella aukiolla.
Musiikkitalon mainostaulun Marco Brianzan Moonlight oli minusta vaikuttava, mutta nelivuotiaalle se ei oikein auennut. Oikeaa kuuta katselemme usein ja mietimme missä näimme sen edellisenä päivänä.
Tänä vuonna osallistuin itse Lux Helsingin Valohaasteeseen. Ohjeet valohaasteeseen löytyvät Lux Helsingin -sivulta “Valohaasteeseen voi osallistua kuka vain jakamalla Instagramissa kuvan valoteoksestaan #valohaaste-tunnisteella. Teos voi olla pieni tai suuri, ja sen voi hyvin toteuttaa jo valmiiksi kotoa löytyvistä materiaaleista. Vain mielikuvitus on rajana, kunhan teoksessa on tavalla tai toisella mukana valo. Eniten iloa teos tuottaa näkyvällä paikalla, kuten ikkunassa, pihalla tai parvekkeella.”
Lux Helsinki järjestettiin tänä kertaa Etu-Töölössä ja asumme lähellä festivaalialuetta, joten halusin tehdä oman valoteoksen. Päällystin kolme sisäpihan puoleista ikkunaa silkki- ja kreppipapperilla. Olin yllättynyt, että miten voimakkaan värin silkkipaperilla saa aikaiseksi. Valaisemiseen riittää yksi kirkas kattolamppu. Asumme ylimmässä kerroksessa, joten värialueiden piti olla selkeitä. Päädyin värisuoraan ja pystyraitoihin, koska ne erottuivat selvästi kadulle asti. Mielessä minulla oli Aarhus Kunstmuseumin katolla sijaitseva Olafur Eliassonin pyöreä käytävä Himmelrummet, jonne haluaisin joskus mennä kävelemään. Olen vain nähnyt kuvia tästä teoksesta lehdissä ja Instagramissa.
Joko mennään 
Kiva, että olet löytänyt sinua miellyttävät asiat LUX Helsingistä. Olihan se kiva, mutta minulle samalla vähän pettymys, koska tykkäsin viimevuotisesta paljon enemmän. Ehkä juuri tuo, että Kansalaistorille odotti jotain näyttävämpää menoa vaikutti siihen vaisuuden tuntuun.
TykkääTykkää
Kiitos kun kävit kommentoimassa. Moni on ollut sitä mieltä, että viime vuoden Luxi oli parempi. Viime vuonna meillä meni energiat jonottamiseen, joten en ole ihan samaa mieltä. Mielestäni jokaisessa Luxissa on ollut pari tosi hyvää ja sitten useampia ei niin säväyttäviä.
TykkääTykkää
Kiersimme näyttelyn lauantai-iltana – kerrankin ei edes ollut jäätävän kylmä, kuten monena vuotena. Mutta ihmismassat olivat niin isot, että vaikka monta kertaa olemme nuo teokset käyneet katsomassa, niin jotenkin innostus lähteä tuonne alkaa kyllä vähetä. Tänä vuonna Kansallismuseon seinä oli suosikkimme.
TykkääTykkää
Kiitos Pirkko kommentistasi. Ystäväni oli kierroksella myös lauantai-iltana ja hän mainitsi myös ruuhkasta. Tuolloin moni juttu jää näkemättä. Taisi tuo Kansallismuseon seinän teos olla myös meidän suosikki.
TykkääTykkää
Ehkä vielä jonain vuonna minulla on asiaa Helsinkiin Luxin aikaan. Kiinnostaisi nimittäin kokea ihan livenä, mutta en viitsi pelkästään sitä varten lähteä Tampereelta Helsinkiin.
Kiva kuitenkin päästä näkemään edes kuvia. Mäkin tykkäsin tuosta valonsyöjähirviöstä!
TykkääTykkää