Legolandin huvitukset

Legoland jakautuu moneen eri teemakylään, joiden koko vaihtelee. Helpoin tapa suunnistaa alueella on kiertää puistoa teema kerrallaan. Me menimme ensimmäisenä ninjojen luokse.

Olin yllättynyt paljon kehutun Ninjago Worldin pienuudesta. En selvästikkään ollut kohderyhmää, koska en ymmärtänyt yhdenkään aktiviteetin mahtavuutta. Mielestäni aiheeseen liittyen olisi voinut rakentaa paljon monipuolisemman puisto-osuuden. Ninjago Worldista löytyi Cole’s Rock Climb, joka oli kiipeilyseinä, Lloyd’s Laser Maze, jossa lasersäteitä vältellen kilpailtiin nopeudesta esimerkiksi oman perheen kanssa sekä NINJAGO The Ride, jossa 3D lasit päässä matkattiin Ninjagojen maailmassa. Ideana on, että ajelun lomassa hahmojen kanssa voisi taistella, mutta tämä meiltä ohi.

LEGOREDO Town oli ainakin jossain muodossa olemassa jo ensimmäisen vierailuni aikoihin 80-luvulla. Minulle on parhaiten jäänyt mieleen tästä vierailusta kullanhuuhdonta. Ilahduin kun huomasin kulanhuuhdonnan olevan vielä olemassa. Kullanhuuhdonta eli LEGOLDMINE on lisämaksullinen aktiviteetti, joka maksoi yhdeltä lapselta 50 kruunua. Kullanhuuhdonta oli kaikista mukanamme matkanneista lapsista edelleen yhtä hauskaa kuin minustakin 80-luvulla. Lopuksi kultahiput laitettiin kummalliseen laitteeseen ja niistä taian omaisesti syntyi kultakolikko. Kultakolikko on ollut neljävuotiaalle mukava muisto matkasta.

Intiaanikylä oli mielestäni vähän hämmentävä paikka. Siellä pääsee tapaamaan sulkapäähineeseen sonnustautunutta intiaanipäällikköä. Jotenkin kaiken sen keskustelun jälkeen, jota on käyty kulttuurisesta omimisesta niin näkisin tällaisen intiaalipäällikön olevan jo vähän mennyttä aikaa. Tarkistin, että vastaavaa osiota ei edes löydy Yhdysvalloissa sijaitsevista Legolandeista, koska siellä se varmaan herättäisi liikaa kritiikkiä.

Legoredosta löytyi meidän matkaseurueemme kaksi suosikkilaitetta: tukkijokea muistuttava LEGO Canoe, jossa ensin kierretään kanootissa vesireitti ja sen jälkeen lasketaan mäkeä alas. Kierroksen lopuksi kanootti syöksyy veteen ja kyydissä olijat kastuvat. Toinen suosikki oli tämän vuoden uutuuslaite Flying Eagle -vuoristorata. Keishan piti myös Legoredon kummitustalosta.

Duplo-osio jäi meiltä suurimmaksi osaksi kiertämättä, koska aikaa oli rajatusti ja matkassa oli myös isompia lapsia.

Pirate Landin puolella viihdyimme pitkään. Pirate Boats-veneajeluita teimme kolme peräkkäin. Vene kulkee luolan läpi, jossa on legoista rakennettuja kohtauksia. Joka kierroksella näin jotain uutta, koska nähtävää oli paljon.

Legolandin hyvä puoli oli siinä, että jopa neljävuotias pääsi suurimpaan osaan laitteista vain muutama jäi pituudesta kiinni kuten Polar X-plorer Polar Landissa ja Vikings River Splash KNIGHTS’ KINGDOM, mutta toiseen saman alueen laitteeseen
The Dragoniin Lyyli pääsi ja se olikin Lyylin ensimmäinen vuoristorata, joten ajelimme vuoristoradalla neljä kertaa peräkkäin.

LEGO Studiolla näimme lopulta vain yhden elokuvan, koska Ninjago-elokuva ei toiminut ja näytös peruttiin. Esityksen aikana salissa satoi usemman kerran. Kävimme kiertämässä myös Sea Lifen, joka oli aika pieni.

Olin kuvitellut, että nelivuotias olisi ollut liian pieni Legolandiin. Epäilykseni osoittautui vääräksi ja Legoland oli täydellinen paikka leikki-ikäiselle. Paras ikä olisi ollut varmaankin parin vuoden kuluttua, jolloin lapsi pääsee kaikkiin laitteisiin ja jaksaa jo vähän pidempiä päiviä. Matkustimme Legolandiin perjantaina aamulennolla. Siirryimme hotellilta puistoon puolen päivän jälkeen. Lento oli raskas, koska lähtö kotoa oli tavallista aikaisemmin. Hotellissakin riitti ihmeteltävää, joten siihen päälle vielä huvipuisto niin nelivuotias oli hyvion uupunut päivän pääteeksi. Seuraavana päivän Lyylillä oli mahakipeä ja jouduimme pitämään kevyemmän päivän.