Haaveenani oli vähän alle yhdeksän kilometrin Sahajärven lenkki Teijon kansallispuistossa, mutta myöhäisen lähdön takia ajattelimme kiertää helppokulkuisemman ja lyhyemmän Matildanjärvenkierroksen. Lopulta retkemme kutistui parin kilometrin tallusteluksi Roosiniemen laavulle ja takaisin.
Lähdimme helatorstain aattona iltaretkelle Teijon kansallispuistoon ystäväni Tuijan ja kolmen 3-11 -vuotiaan lapsen kanssa. Luulin, etten ollut ennen käynyt Teijon kansallispuistossa, mutta katsottuani karttaa, muistin olleeni alueella partioleirillä 90-luvulla.
Lapsilla oli koko matkan vauhti päällä, mutta Lyyli oli unelias alkumatkasta. Hän oli nukahtanut autoon matkalla Kemiöstä Teijoon. Melkein neljävuotias painaa jo lähemmäs 18 kiloa, joten pitkiä matkoja en häntä jaksa kantaa. Pidän kantorepun kuitenkin matkassa varmuuden vuoksi.
Tuija oli ottanut mukaan kiikarit, mutta mitään yllätyksiä ei tällä kerralla bongattu vain kalalokkeja, sinisorsa, västäräkki ja käpytikka. Tuija kertoi, ettei ole vielä nähnyt Teijossa kansallispuiston logossa esiintyvää harmaapäätikkaa, vaikka hän on sitä Sahajärvellä yrittänyt kiikaroida. Kemiön puolella hän on linnun vuosia sitten nähnyt lintulaudalla.
Pitkospuut osoittautuvat yllättävän hankaliksi Lyylille, jolla muuten on hyvä tasapaino. Ehkä lankuilla kävely jännitti häntä. Kengät kastuivat, mutta onneksi pitkospuilla voi kävellä ilman kenkiä ja ilma oli lämmin. Taukopaikalla kengät kuivuivat auringossa sen verran, että niillä pystyi taas jatkamaan matkaa.
Olin pakannut nakit reppuun, mutta tulitikut olivat unohtuneet. Tulentekopaikalla etsimme laavulta tulitikkuja niitä löytämättä. Päätimme odotella hetken, jos joku saapuisi tikkujen kanssa. Ilma oli lämmin ja siirryimme nauttimaan auringosta järven rantaan. Lyyli päätti heittää talviturkin. Jäät ovat lähteneet vain muutamaa viikkoa aikaisemmin, joten vesi oli jääkylmää. Pystyn hädin tuskin laittamaan jalkojani veteen, mutta Lyyli viihtyi vedessä pitkään.
Pian nuotiopaikalle saapui iso seurue, joka sytytti nuotion ja pääsimme grillaamaan nakkeja. Takaisin parkkipaikalle kävelimme metsäreittiä pitkin. Puron reunassa näkyi koloja ja mietimme, että ovatko ne Mörrimöykyn koloja.
Ennen kotiin lähtöä ajoimme vielä Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terhoon nauttimaan iltapalaa. Samalla kävimme moikkaamassa alpakoita.
Joko mennään 
Teijo on mun suosikkikansallispuistoni, johtuen osittain toki suosiollisesta sijainnista suhteessa kotikaupunkiini Turkuun. Sekä Sahajärven kierros että Matildanjärven kierros ovat molemmat hienoja reittejä, joten toivottavasti pääsette joku toinen kerta kiertämään myös ne. Sahajärven kierroksella pääsee kokeilemaan myös vetolosseja, jotka ovat hauska yksityiskohta niin lasten kuin aikuistenkin mielestä.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi Katariina, vetolossit kuulostavat kiinnostavilta. Täytyy ottaa tämän kesän tavoitteeksi tuo Sahajärven kierros.
TykkääTykkää
Juuri puhuimme toissapäivänä, että mitä jos tekisimme retken Teijoon. Ei olla moneen aikaan kierretty missään luonnonpuistossa. Olikohan paljon jo hyttysiä liikenteessä?
TykkääTykkää
Kiitos Matkalla lähelle tai kauas kun kävit kommentoimassa. Teijossa mukavaa on monipuolisuus. Voi käydä kylällä metsäretken jälkeen. Meidän retken aikoihin ei vielä ollut hyttysiä tai ei ainakaan riesaksi asti.
TykkääLiked by 1 henkilö
Varmaan ihan hyvä idea lasten kanssa fiilistellä ja nauttia ennemmin kuin kävellä pitkiä matkoja varsinkaan jos kantaminen alkaa käydä itselle liian raskaaksi. Teijon kansallispuisto on käymättä, niin kuin moni muukin Suomen kansallispuistoista. Voi kunpa tähän saisi tehtyä muutoksen lähivuosina 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Outi kun kommentoit. Lasten kanssa on turha ottaa liian suuria tavotteita. Olen jo kaupunkilomilla oppinut, että yksi juttu päivässä riittää. Sama luonnossa liikkuessa eli vähemmän on enemmän. Kantamisessa alkaa olla jo haastetta minulle. Nelivuotiaalla alkaa olemaan jo tuhdin rinkan verran painoa.
TykkääTykkää
Lyyli omaa selvästi samanlaisen tasapainon kuin minä. Eli vaikka tasapaino muuten on kunnossa, juuri tuollaiset kapeat pitkospuut ym. ovat ihan mahdottoman vaikeita. Rupeaa jännittämään ja sitten jotenkin jalka lipsahtaa sivuun : )
TykkääTykkää
Kiitos Anna kommentistasi. Näin minäkin ajattelin, että pitkospuut olivat uusi jännä juttu ja niitä pitkin kävellessä alkoi jännittämään. Onneksi oli lämmintä niin ei haitannut märät kengät.
TykkääTykkää